Arvostatko ihmistä?

Jorma, joka vei meidät levottomat kolmasluokkalaiset koulun pihalle kuuntelemaan, kun hän luki Narnia-kirjoja. Sere, joka perusti oman kuoron meidän luokan tytöille. Pirkko, joka sai rakkauteni äidinkieltä kohtaan syttymään roihuun, joka ei laannu. Eero, jonka historiantunnit saivat minut valitsemaan valtiotieteellisen koulutuksen. Ikimuistoisia opettajia.

Hesarin liikuttavan ihana juttu mieleen jääneistä opettajista sai minut tänä aamuna kyyneliin. Jokainen yllä mainitsemistani opettajista osoitti minulle arvostusta, luotti minuun, näki hyvän minussa. Saman olen saanut kokea elämässäni parhaiden esimiesteni ja asiakkaideni kanssa. Yhteistyö on sujunut, kun keskinäinen kunnioitus ja arvostus ovat luoneet vahvan pohjan myös vaikeiden asioiden käsittelylle. Noissa suhteissa myös korjaavan palautteen antaminen ja saaminen on tuntunut lahjalta, mahdollisuudelta tehdä paremmin.

Muistan myös, miltä tuntuu, kun arvostuksen tunne on kadonnut. On tehty tai sanottu asioita, jolloin ylitseni on kävelty, minua on vähätelty, ylenkatsottu. Vieläkin sieppaa. Syvältä.

Ihmiset, jotka kokevat tulevansa arvostetuksi, tekevät aina enemmän kuin heiltä odotetaan”, lukee eräässä muutostoimisto Flown asiakkaalle tekemässä esimiestyön työkirjassa. Niin totta.

Flown filosofia perustuu ihmiskäsitykseen, jossa jokainen ihminen on ainutlaatuinen – ei siis mitään henkilöstöbulkkia, asiakasvirtaa, vaan ihmisiä. Ihmisiä. Heitä, joista parhaat yrityset kisaavat, ja jotka ovat henkilöstökokemusten ja siten myös yritysten brändinrakennuksen keskiössä.

Esimiehenä työskenteleminen on vaativaa. Oman kokemukseni mukaan sen tajuaa vasta, kun itse mokaa esimiehenä. Kärsimättömänä ja nopeasti turhautuvana ihmisenä en ole aina osannut antaa palautetta oikein. Olen ärtynyt erilaisuudesta, kuvitellut asioiden ratkeavan parhaiten vain minun tavallani. Olen ansainnut saamani korjaavan palautteen, ja ottanut siitä opikseni. Onneksi olen saanut myös hyvää palautetta esimiestyöstäni. Selkeydestä, määrätietoisuudesta, hyvän fiiliksen luomisesta, tuesta, kannustuksesta, kiitoksesta, eteenpäin puskemisesta ja päätöksentekokyvystä.

Uskon, että koko Suomi voisi paljon paremmin, jos suomalaiset esimiehet olisivat taitavampia. Sillä yrityksen sydämessä eivät nykyisessä tunne- ja tarinataloudessa olekaan enää koneet ja tuotanto, vaan kohtaamiset ihmisten kesken. Kun noita kohtaamisia parannetaan, henkilöstö- ja asiakaskokemukset paranevat – ja ne puolestaan muodostavat vetovoimaisen, vahvan brändin. Jota ilman ei nykymaailmassa voi erottua ja menestyä.

Icehearts-hyväntekeväisyysjärjestön perustaja Ville Turkka kirjoittaa kirjeessään omalle opettajalleen tämän päivän Hesarissa näin: ”Iloitsit kanssamme, kun meillä oli hauskaa, ratkiriemukasta. Autoit, jos meillä oli ongelmia. Ohjasit huolellisesti ja kannustavasti, jos teimme virheitä. Harmistuit, jos painimme liikaa. Suutuit, jos tahallamme teimme väärin. Olit iloinen joka aamu. Olit sellainen ihminen, jonka lähellä oli hyvä ja turvallinen olla. Sellainen lämmin ihminen. Sellainen, joita etsimme läpi koko elämämme.”

Saattaisiko tuon paremmin sanoa? Ihan kuin Ville puhuisi täydellisestä esimiehestä. Ihmisiä arvostavasta – ihmisestä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *