Arvostus kumpuaa teoista, ei asemasta

Muistatko, miten jännitti mennä aikanaan verotoimistoon? Minä muistan, sillä vielä ’80-luvun lopulla verottaja ei palvellut, vaan kohteli suomalaisia hallintoalamaisina. Kauan sitten aloitettu verottajan kulttuurinmuutos on johtanut ystävälliseen ja asiantuntevaan palveluun – kaikissa mahdollisissa kanavissa. Minä, verottajan asiakas, kiitän.

Koulutus oli ennen vanhaan varma tie muiden arvostukseen. Olit sitten koulutukseltasi ylioppilas, maisteri, kapteeni, insinööri tai tohtori, sukunimesi eteen lisättiin tuo koulutusarvo. Se oli silloin tapana. Arvostusta ei tarvinnut ansaita: sen sai automaattisesti jaksettuaan ponnistella opin tiellä riittävän pitkään.

Joitakin ihmisiä arvostettiin ehkä myös aseman vuoksi. Erityisen arvostettuja olivat johtajat, presidentit, lääkärit, katsastusmiehet ja pankinjohtajat. Muut ihmiset tarvitsivat heitä johtamaan, parantamaan, lyömään leiman auton papereihin tai myöntämään asuntolainaa. Pankkiin mentiin ”kovat kaulassa” vakuuttamaan luottamusta ja maksukykyä. Jännitti, miten se pankinjohtaja nyt suhtautuisi.

Kaukaiselta tuntuvat nuo ajat, vai mitä?

Joidenkin on vielä vaikea suostua siihen, että asiakas on tullut korvaamaan hallintoalamaiset. Nämä kun vielä arvostivat asiantuntijoita vanhojen aikojen mukaisesti koulutuksen tai aseman vuoksi ja pärjäsivät avuin hallinnon viidakoissa, suorastaan toteuttivat hallinnon tahtoa.

Asiakas jakaa auliisti arvostusta heille, jotka lunastavat arvostuksen omilla teoillaan. Mutta sellaisiksi teoiksi eivät enää asiantuntijan arjen työt riitä, sillä niitä pidetään itsestään selvyytenä, perustasona. Vaikka kyseessä olisi kuinka tärkeä asiantuntemus.

Perustason lisäksi asiakas haluaa tulla kohdelluksi ystävällisesti ja arvostaen.

Siten, kuin muutkin häntä jo kohtelevat, kotimaassa ja maailmalla. Katsastuksessa, pankissa, verottajalla. Ehkä pian myös terveydenhuollon yksiköissä? Siellä, missä asiantuntijat pelastavat ihmisten elämän, korjaavat, paikkaavat, hoitavat, parantavat. Siellä, missä asiantuntijat tekevät päivittäin ihmeitä – joskin meidän muiden näkökulmalta tarkasteltuna ne ihmeet ovat myös heidän työtään, heidän arjen tekojaan. Heidän osuutensa toimivan yhteiskunnan rattaiden pyörimisessä.

Soisin sydämeni pohjasta terveydenhuollon asiantuntijoiden ymmärtävän, että arvostus ansaitaan tässä nykymaailmassa teoilla, ja että ystävällisyys ei vähennä kenenkään uskottavuutta tai arvovaltaa. Se, ken saa koko oman organisaationsa tämän oivaltamaan ja tätä jokaisessa kohtaamisessa ihmisten kanssa toteuttamaan, voittaa paljon. Tuli uusi sotelaki tai ei.

Oppia voi hakea tarvittaessa vaikka verottajalta. Sieltä, missä on kovin asiantuntemus yhteisten varojen keräämisestä – kaikkien meidän eduksi tuotettavien palveluiden kustannuksien hoitamiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *