Olin viikonloppuna piirtämässä itselleni sukupuuta Jämsässä, isän ja äidin sukulaisten luona. Nuorempana suvun tarinat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa, mutta keski-iässä minussakin on herännyt kiinnostus juuriani kohtaan.
Ajelin aamulla töihin ja kuuntelin radiosta lukuisia mainoksia, joissa lueteltiin yritysten kotisivujen osoitteita. Tiedättehän: www.meidänfirma.fi. Jotain on pielessä, ajattelin.
Kaikkialla toistellaan, että perinteinen media on kriisissä. Niin se onkin. Mainostajat pakenevat lehtien sivuilta ja televisiosarjojen katkoilta verkkoon. Tilaajamäärät laskevat. Maksumuureja suunnitellaan.
Tyhjensin tänään sisarusteni kanssa vanhempieni jäämistöä talon uusien omistajien tieltä. Tavaraa on paljon. Mielessä pyöri tähän elämänvaiheeseen kuuluva kysymys: mitä minä aikanaan jälkeeni jätän?
Kysyn viestintäkollegoiltani usein, mikä on hänen työnantajansa tärkein tavoite seuraaville kolmelle vuodelle. Vastaus liittyy usein kasvuun. Seuraavaksi kysyn, mistä kasvu tulee, millaisille asiakasryhmille myytte nyt ja tulevaisuudessa, mikä on eri liiketoiminta-alueiden prosentuaalinen osuus myynnistänne ja miten olette tavoitteisiinne ajatelleet päästä.
Yritykset ovat heränneet tarinankerronnan voimaan osana mainetyötään. Mutta miksi? Siksi, että asiakkaat, ovat sitten kuluttajia tai toisia yrityksiä, tekevät suuretkin hankintapäätökset tunteella. Kuulen jo vastaväitteesi, mutta mietipä tätä: oletko koskaan kuullut ihmisestä, joka on ostanut asunnon vain siksi, että se oli halpa?
”Näitkö mun pojan siinä tv-mainoksessa?” ”Mä en katso tv-mainoksia, kelaan ne aina yli, kun en mä kato mitään suorana…” Viime aikoina olen törmännyt tällaisiin tv-mainontaa koskeviin keskusteluihin aika usein. Ja silti näyttää siltä, että aika suuret euromäärät edelleen kulkeutuvat mainostajien budjeteista mediatoimistoille, tuotantoyhtiöille ja tv-kanaville. Samaan aikaan ansaittu ja oma media kärsivät pienistä budjeteista ja …
Vuodenvaihde on jälleen ollut vilkasta yrityskauppojen aikaa.
Sain tänään nähdäkseni erään yrityksen riskikartoitusraportin, jonka oli laatinut vakuutusyhtiö. Selasin sisällysluetteloa innoissani, jotta olisin löytänyt kohdan ”maineriskit”. Mutta ei sellaista löytynyt. Liian tuttu juttu.
Syksyn kuumia keskustelunaiheita ovat mobiilimarkkinointi ja sisällöntuotanto digitaalisiin viestintäkanaviin. Tilastot näyttävät toinen toisensa perään faktaa älypuhelinten käytön lisääntymisestä, verkkomainonnan kasvusta ja perinteisen median suurista ongelmista mainoseurojen vähentyessä. Puhetta on paljon.
Istun junassa matkalla Jyväskylään. Nautin siitä, ettei tarvitse ajaa. Vielä enemmän nautin siitä, että voin samalla tehdä töitä ja kurkata välillä Facebookista, mitä kavereille kuuluu. Olen syntynyt vuonna 1968, joten en pidä verkossa liikkumista junamatkan aikana itsestään selvyytenä, vaan arvostan! Kiitos Soneralle tästä.
Sosiaalisen median palvelut muuttuvat sellaista vauhtia, ettei kukaan voi kutsua itseään guruksi.
Seurasin sunnuntai-iltana Iskelmän 12-vuotissynttäreillä, Iskelmäristeilyllä , täydellistä oppituntia fanien kohtelusta.
Hesarin ansiokkaassa Merkintöjä-kolumnissa Annukka Oksanen nosti 18.9. maljan tanskalaiselle Jane Pedersenille, joka oli rohkeasti kieltäytynyt maksamasta suojelurahaa miehille, jotka olivat sitä tältä 67-vuotiaalta kahvilanpitäjältä elokuun lopussa vaatineet. Kolumni päättyi maljan nostamiseen myös muille, jotka eivät anna pelon tukkia suutaan. Usein suun avaamisen tuloksena vanhat, väärät tavat ja mallit muuttuvat. Hyvä!
Katselin kesällä ystävieni mökeillä keittiön kaapeista löytyvien tuotteiden brändivalikoimaa. Taustaksi sen verran, että samat ihmiset ovat niitä, jotka haikailevat Italian ja Ranskan mahtavien ruokakauppojen perään. Siellä kun ruoka on niin ihanan tuoretta ja monipuolista! Aika monesta kaapista löytyi kaupan omia merkkejä. Niitä halpoja, tiedättehän.
Kuuntelin joskus hamassa historiassa Jaikun perustaneen Jyri Engeströmin esitystä verkon tarjoamista muutoksen mahdollisuuksista.
Tänään on vietetty Yrittäjän päivää. Yrittäjäneuvos Riitta Antinmäki teki aikanaan ison työn kasvattaakseen yrittäjien arvostusta. Hän sai aikaan sen, että yrittäjille pystytettiin patsas ja kalenteriin tuli kaksi vuotta sitten tämä Yrittäjän päivä. Kiitos Riitta! Olet idolini.
Läheinen ystävä kävi viikonloppuna kylässä. Kommentoi lattioilla ja pöydillä olevia lehtipinoja kevyen ironisesti. Että aika paljon lehtiä sulla.
Ei, en aio vielä käyttää sitä ässällä alkavaa sanaa, joka kuvaa kuukausia kesän ja talven välissä. Nythän on vielä kesä!
Rakastan työtäni viestintäkonsulttina. Syitä on lukemattomia, mutta teknologinen kehitys ja yhä uudet viestintävälineet ja -kanavat ovat sieltä kärkipäästä. Ajattele nyt, kun aloitin työt toimistotyttönä 80-luvun lopussa, tärkeimmät työvälineeni olivat suikurajohtoinen lankapuhelin ja faksi. Telexiäkin sain käytellä. Tämän päivän välineet ovat aika kaukana noista.
Suomi on täynnä hienoa tarinoita, jotka vain odottavat kertomista.
Olen jo vuosia toivonut voivani saada kampaamokäynnin oheispalveluna myös manikyyrin.
Koska viimeksi olet kysynyt itseltäsi miksi menen juuri tähän työpaikkaan päivittäin? Ja miten voin tehdä tästä työpäivästä hyvän?
Sain ’90-luvulla vierailla työni puolesta useilla konepajoilla ympäri Suomen. Suurimman vaikutuksen minuun teki käynti Lillbackalla Alahärmässä ja Kauhavalla.
Pysähdyin aamun Hesaria lukiessani pienen kuvan äärelle sivulla B2. Siinä istui neljä hyvännäköistä aikuista ihmistä kuin Dressmanin mainoksessa. Ainoa poikkeus oli nainen kuvassa. Keitä nämä tyypit ovat?
Menin eilen Akateemiseen Kirjakauppaan ostamaan ystävälle Kirsi Pihan ja muiden Ellun Kanojen (voiko muuten olla makeempaa yrityksen nimeä?) kirjoittamaa ansiokasta väitekirjaa Mitä tapahtuu huomenna? [Viestinnälle].
Työskentelin yli 20 vuotta sitten asiakaspalvelijana laivaterminaalissa. Aamukuudesta kymmeneen lähtöselvitimme päivittäin kiireellä tuhatkunta innokasta matkailijaa ja toivotimme hauskaa päivää etelänaapurissa. Usein kävi niin, että jokin meni pieleen:
Sain eilen olla mukana Keskon sidosryhmätapahtumassa Kaupan Päivässä, jonne oli saapunut noin 650 suomalaista päättäjää kuulemaan esityksiä aiheesta ”Kuuleeko asiakkaasi mitä sanot?” Mielenkiintoisin esiintyjä oli Coca-Colan digitaalisesta markkinoinnista vastaava johtaja Michael Donnelly,
Olen kyllästynyt. Kaikkialla, minne vaan katson, mitä luen, mitä linkkiä klikkaan, vastaan tulee huonoja ja pelottavia uutisia. Myönnän olevani uutisfriikki, jonka on vaikeaa olla edes lomamatkalla ilman uutisia.
Työpaikkamme alakerrassa on lounasravintola, joka myy mukaan täytettyjä leipiä ja salaattia.