Ajatuksia uudistumisesta, johtamisesta ja asiakas­kokemuksesta.

Kulttuurinmuutoksessa keskeisintä on ollut oivaltaa, että työtä tehdään asiakkaita varten, siitä kannetaan sadan prosentin vastuu ja sen myötä epäkohdat on nostettava rohkeasti esiin. Kuuntelun, kehumisen, kiittämisen, kannustamisen ja korjaavan palautteen taitojen vahvistaminen on ollut aivan ratkaisevaa.
Muutoksen tarpeen näkee usein ulkopuolelta jo kauan etukäteen. Sisältä käsin katsottuna ulkopuolisten viisastelu kuitenkin ärsyttää ja herättää vahvan puolustautumisreaktion: SINÄ et tästä mitään ymmärrä!
Muistuta jälleen kerran, miksi muutos on välttämätöntä ja mitä tapahtuu, jollei sitä tehdä. Palaa takaisin perusasioihin. Toista niitä. Juhlista jokaista onnistumista.
Kerrasta toiseen minua liikuttaa hetki, jolloin on vastapuolen virheestä johtuvan vapaaheiton aika. Tilanne on kuumottava.
Olen ihmetellyt ääneen, ja saanut nähdä ihmeen: on syntynyt uusia merkityksiä ja tarinoita. Mutta mikä parasta, ihminen, jonka kanssa olen keskustellut, on silminnähden huojentunut ja jotenkin… voimaantunut.
Muutos on mahdollisuus, sanovat. Minun on nyt aika ottaa seuraava steppi omalla matkalla ja vapauttaa paikka seuraajalleni.
Eilen ajattelin keskustelumme jälkeen poikkeuksellisen paljon johtajan, esihenkilön, pomon, joukkueen kapteenin, tiimin vetäjän merkitystä muille ihmisille. Ajattelin sitä, miten unelmat ovat sukua toivolle, mutta unelmien ja toivon ero on ihan siinä toivon rinnalla elävät epätoivo ja toivottomuus.
Pian on kaksi vuotta siitä, kun aloin työkseni johtaa muutosta suuressa organisaatiossa. En tietenkään yksin, vaan tiiviin ydinjoukkueen ja lopulta satojen muiden ihmisten kanssa.
Minunkin elämäni heitti kuperkeikkaa maaliskuun alussa. Vuoden suunnat oli juuri ehditty yhdessä miettiä, kun korona muutti suunnan.