Palasin tänään blogini pariin puolentoista vuoden jälkeen. Pian on kaksi vuotta siitä, kun aloin työkseni johtaa muutosta suuressa organisaatiossa. En tietenkään yksin, vaan tiiviin ydinjoukkueen ja lopulta satojen muiden ihmisten kanssa. Kaiken aiemmin oppimani olen saanut tuoda mukanani. Haaveilen muutoskirjan kirjoittamisesta, sillä kukapa ei haaveilisi. Ehkä sen aika vielä tulee. Sillä välin tuumasin, että listaan …
Minunkin elämäni heitti kuperkeikkaa maaliskuun alussa. Vuoden suunnat oli juuri ehditty yhdessä miettiä, kun korona muutti suunnan. Kuluneiden seitsemän viikon aikana olen viestinyt, viestinyt, viestinyt. Minä, joka olin seitsemän vuotta sitten lopen kyllästynyt viestintään. Näiden vuosien aikana totesin kymmeniä kertoja, että en halua enää tehdä vain viestintää. Ja tässä sitä nyt ollaan. Sain aamulla olla …
TikTakilla on biisi, jossa heilutaan taas ja todetaan, että ”Ei se meidän syy oo, jos on suunta hukassa / kellot takaperin käy / maailma on vinossa (hei!)”
Pohdimme yhdessä, miten vaikeaa tuotantotalouden luvatussa maassa asiakas on edelleen monille hankala sana. Puhumme mieluummin potilas- ja oppilasaineksesta, vanhustenhuollosta ja noh, ylipäätään kaikesta tuotantolähtöisestä kuin asiakkaasta ja palvelusta.
Työskentelen nykyisin hoiva-alalla. Myös tällä alalla kuulen paljon tuotantotalousmaailmasta peräisin olevia sanoja. Mitä ajattelet vaikka näistä: vanhustenhuolto, hoitolaitos tai laitoshoito?
Tänään keskustelin päivän aluksi ja päätteeksi liiketoiminnassa työskentelevien kollegojeni kanssa. Kuulin haasteista, toiveista, ratkaisuista, innovaatioista. Mutta sanojen lisäksi kuulin intohimosta, sitoutuneisuudesta, osaamisesta ja hyvästä meiningistä. Tuumasin, että ainakin tämä lähelläni työskentelevä porukka osaa todella arvostaa sitä, että töissä saa olla hauskaa.
Filosofiani mukaisesti vuorovaikutus ja paremmat kohtaamiset ihmisten kesken johtavat lopulta maailmanrauhaan, mutta ihan ensi alkuun organisaation tavoitteiden saavuttamiseen.
Ystäväni totesi muutama vuosi sitten, että muutos on huono sana. On parempi puhua parantamisesta. Sillä aiemmin on tehty varmasti ainakin joitain asioita hyvin. Ja ihmisen on paljon helpompaa ottaa vastaan sana parantaminen kuin muutos. Muutoksessa on sanana jotain uhkaavaa, pelottavaa, tasapainoa järkyttävää. Parantaminen puolestaan – noh, se on parantamista. Sama asia, kaksi näkökulmaa.
Kosta hyvällä, sillä hyvä alkaa kierrättää hyvää muiden hyväksi. Seitsemän vuotta sitten tammikuussa minä, yksityisten terveyspalveluiden kanta-asiakas, törmäsin omaisen roolissa julkiseen terveydenhuoltoon. Se ei ollut mikään hempeä kosketus, vaan raju törmäys. Hetki, jolloin lääkäri häntä seitsemän tuntia odotettuamme saapui luoksemme, ja ensi sanoikseen sanoi töykeästi töksäyttäen kuolemansairaalle isälleni ja meille omaisille ”kuka on sanonut, että …
”Niin muuttuu mailma, Eskoni”, kirjoitti Aleksis Kivi vuonna 1864. Tulevan kevään vaalit asettavat meidät suomalaisetkin taas alttiiksi taidokkaalle verkkovaikuttamiselle, johon olemme itse tarjonneet isot eväät. Vaikuttava viestintä ja taidokkaasti jalostettu data ovat yhdistelmä, jonka tuloksena me ihmiset ryntäämme tietoisesti rakennettujen jakolinjojen eri puolille ja alamme syyttää ja solvata toisiamme. Ja niiden jakollinojen rakentajat eivät välttämättä …
Puhdistimme aamulla pyykkikoneen ja -kuivurin suodattimet. Edellisestä kerrasta oli vierähtäyt tovi aikaa, mikä jo näkyi siivottomuutena, mutta ei vielä haitannut koneiden toimintaa. Kumpikaan ei ylikuumentunut, saati lopettanut toimintaansa. Uupunut työssään. Suomalaiset ovat tilastojen mukaan maailman onnellisin kansa. Itse olemme toki sitä mieltä, että jossain on ollut virhe. Emmehän me nyt. Kun lukee uutisia, huomaa, että …
Minä sytyn asiakaskokemusten parantamisesta, liiketoiminnan muutoksen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Olen parhaimmillani, kun luon parempia toimintamalleja ja rohkaisen ja innostan ihmisiä muuttamaan ajatteluaan. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana omassa elämässäni on muuttunut paljon. Työkseni olen muuttanut satoja asioita paremmin toimivaksi. Ei siis liene yllätys, että seuraavaksi liityn mukaan muutostoimisto Flown heimoon luodakseni parempia kohtaamisia, saadakseni asiakkaidemme bisneksen virtaamaan …
Muistatko, miten jännitti mennä aikanaan verotoimistoon? Minä muistan, sillä vielä ’80-luvun lopulla verottaja ei palvellut, vaan kohteli suomalaisia hallintoalamaisina. Kauan sitten aloitettu verottajan kulttuurinmuutos on johtanut ystävälliseen ja asiantuntevaan palveluun – kaikissa mahdollisissa kanavissa. Minä, verottajan asiakas, kiitän.
Seison uuden edessä. Tuntuu hyvältä, kutkuttaa, ideat kuplivat mielessä. Samalla mieli on hyvin haikea, sillä uusi tarkoittaa vanhasta luopumista.
Kävin viikolla mielenkiintoisen keskustelun tulevasta sote-uudistuksesta kahden alan ammattilaisen kanssa. Heitä huoletti, että ihmiset eivät enää valitse oikein, kun valinnanvapaus lisääntyy. Siis mitä? Oikein?
Sain eilen osallistua inspiroivaan aamiaistilaisuuteen, joka järjesti D11 Helsinki. Aiheena olivat uudet liiketoimintamallit, jotka muuttavat arkeamme. Läsnä yrityksen organisoiman Millenial Boardin nuoria vaikuttajia ja meitä neljänkympin ylittäneitä johtajia. Virkistävä kattaus.
Joku on ymmärtänyt jotain väärin. Ettäkö luovuus olisi jotain huithapelien touhua, sähläämistä ja säätämistä. Ei. Luovuus kukkii, kun sillä on tilaa. Ja tilaa tulee, kun säätäminen ja sählääminen poistetaan hyvillä prosesseilla, dokumentoinnilla ja jatkuvalla kehittämisellä.
Kuuntelin tänään puheenvuoroa, jossa kannustettiin pk-yrityksiä kansainvälistymään. Siis harjoittamaan vientiä. Suomeksi sanottuna: myymään muillekin kuin suomalaisille. Esitysmateriaalissa oli mukana kysely, jossa oli selvitetty, mitkä asiat pk-yrityksissä ovat vientiin liittyen kunnossa ja mitkä eivät. Tuttua settiä: tuote ja tuotekehitys olivat kunnossa, mutta myynnissä oli kehitettävää. Epäuskoisena luin noin 20 kohdan listaa läpi ja yritin etsiä joukosta …
Olen edelleen pyörällä päästäni. Takana kolme päivää tulevaisuudessa. Tiistaina food techiin keskittyneessä Slushin side-eventissä, Tonic16:ssa, ja eilen ja tänään Slushissa Messukeskuksessa. Ajatukset harhailevat näetyssä ja koetussa – mitä tästä jalostuu omaan arkeen tulevien viikkojen ja kuukausien aikana? Miten hyödynnän kaiken kokemani?
Kirjoitin pari vuotta sitten, että Suomi on t-kirjaimien luvattu maa. Keskitymme tuotteeseen, tuotantoon, tuotekehitykseen, toimitusvarmuuteen ja tehtaisiin. Kaupallisesti suuntautuneen insinöörin tittelikin on tuotantotalouden insinööri. Mutta ei näihin perinteisiin t-sanoihin keskittyminen ole vain insinöörien ominaisuus, kyllä markkinointiväkikin aika vahvasti niihin keskittyy.
Olen saanut kolmena päivänä peräkkäin lämpimiä kiitoksia tekemisistäni. Se tuntuu todella hyvältä. Mutta… kissa kiitoksilla elää, sanoi vanha kansa. Pitäisikö kiitoksen saamisen tuomasta hyvästä olosta siis tuntea huonommuutta?
Tänä syksynä kouluista kantautuu mahtavia uutisia. Uusi opetussuunnitelma on vihdoin käytössä! Se lupaa niin opettajien työlle, lapsille kuin heidän vanhemmilleenkin paljon. Vai mitä olette mieltä vaikkapa tästä: ”oppilaalla on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä”.
Katso metsää puilta, sanotaan. Koska olen lapsuudessani saanut kulkea hyvin hoidetussa talousmetsässä, siis huminoivien honkien keskellä, jalan alla rapisevat varvut ja jäkälät, tiedän kyllä mitä tällä tarkoitetaan. Ei lähintä puuta, vaan valoisaa, kauas näkyvää metsämaisemaa. Kokonaisuutta.
Se alkaa aina samoin. En tiedä asiasta mitään. Jostain tulee sysäys, ja lopulta intoilen asiasta kaikille vastaantulijoille. Olen käynyt työurallani saman prosessin läpi satojen teemojen kanssa: oluen kantavierre. Lentoliiketoiminta. Hakukoneyritys. Öljynjalostus. Digitaalinen omavalvonta. Ja nyt – joukkorahoitus.
Kävin taas eilen hypermarketissa ruokaostoksilla. Ja vannoin ties kuinka monennen kerran, että nyt aktivoidun ruoan verkkokaupan osalta! Aikaa säästyy vaikka kukkakaupassa asioimiseen, rahaakin ehkä säästyy, kun heräteostokset jäävät pois. Viikonlopun herkkuja varten on kiva lähteä erikseen ostoksille, kun se viikon perussetti, mukaan lukien kuusi litraa luomumaitoa, päätyy kotiin verkkokauppatoimituksena. Enkä silti tunnu saavan muutosta aikaiseksi.
Neljä vuotta sitten tähän aikaan istuin Marian sairaalan poliklinikan käytävällä odottamassa äitiäni ja sisartani, jotka olivat tulossa sinne ambulanssilla toisesta sairaalasta. Olin viettänyt päivän Meilahden sairaalassa isäni kanssa, joka oli viety sinne kaksi päivää aikaisemmin ambulanssilla. En ikinä unohda noita kevään 2012 päiviä, matkoja ambulanssilla, hetkiä sairaaloiden käytävillä ja potilashuoneissa.
Näen pilkkeen pariskunnan silmissä, aistin rakastuneisuuden kevyen ilmapiirin. Olisi helppo ohittaa heidät. Ajatella, että no, jälleen yksi toisella kierroksella oleva pariskunta… ”Älkää odotelko. Elämä on arvaamaton.” Melkein jo arvaan, mitä seuraavaksi. Kolme ystävätärtäni on jäänyt nuorena leskeksi. Oletan, että vain oman lapsen kuolema voi olla vaikeampaa kuin rakkaan puolison menettäminen. Jokaisen heidän kanssaan olen keskustellut pitkään …
Kaksi palaveria, kaksi organisaatiota, kaksi kulttuuria. Yksi päivä. Ensimmäinen: kasvotusten, ihmisiä eri puolilta Suomea saapuneena hieman pönöttävään palaverihuoneeseen. ”Tästä ei tule mitään.” ”Tämä on taas tätä samaa kuin aina ennenkin.” ”Silloinkin, kun tätä viimeksi yritettiin, ei saatu mitään aikaiseksi.” Toinen: Skypellä, ihmiset eri puolilla Suomea kokoontuneena digitaaliseen kokoukseen. Kaksi heistä kotona, toinen etäpäivää vietämässä, toinen …
Tänä syksynä digitalisoitumishurmos on vallannut monet isot korporaatiot. Koneet ja järjestelmät ja tietenkin mobiili kuntoon, niin siitä se kasvu lähtee! Jaa-a. Kunpa se olisikin noin helppoa. Digitalisoituminen on vyörynyt Suomeen kuten laatu aikanaan. Yhtäkkiä kaikilla on digihankkeita, digijärjestelmiä, digipäälliköitä, jopa digiauditointeja. Ostetaan järjestelmiä, luodaan malleja, kirjoitetaan loputtomia power pointteja ja lähetetään niitä luettavaksi. Suomalainen johtaja on elementissään! Mutta …
Digitalisoituminen onnistuu vain, jos osaat johtaa ihmistä Lue lisää »
Olin tänään puhumassa Leppävaaran Rotary ry:n jäsenille. He nauttivat yhdessä viikoittaista tiistailounastaan Albergan kartanon upeassa tiilikellarissa. Olin saanut kutsun tulla kertomaan työnantajani Eskimon muutostarinasta, sillä Rotaryjen lokakuun teemana on talouskehitys ja yhteiskunnallinen kehittäminen. Intoilin tapani mukaan Eskimon brändistä, muutoksen johtamisen onnesta ja haasteista, Eskimo-konseptista, työkavereistani, perheyrittäjyyden arvomaailmasta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Yleisöstä nousi käsi kysymystä varten. …