• Digitalisoituminen/ Muutos

    Intuition ja mutun voima

    IMG_0402

    Sain eilen osallistua inspiroivaan aamiaistilaisuuteen, joka järjesti D11 Helsinki. Aiheena olivat uudet liiketoimintamallit, jotka muuttavat arkeamme. Läsnä yrityksen organisoiman Millenial Boardin nuoria vaikuttajia ja meitä neljänkympin ylittäneitä johtajia. Virkistävä kattaus.

    Keskustelimme Futures Platform -työkalun äärellä asioista ja trendeistä, jotka tulevat lähivuosina vaikuttamaan elämäämme. Sain työskennellä kahden ikäpolvensa vaikuttajan kanssa. He olivat eittämättä vielä digiorientoituneempia kuin minä. Puhuimme tekoälystä, blockchainista, digitaalisista palvelualustoista, bisnesmalleista ekosysteemeissä, oman terveyden ja olemisen mittaamisesta erilaisilla laitteilla, tietoturvasta, yksityisyyden menettämisestä, teknologiavapaista vyöhykkeistä, energiasta ja monista muista asioista. Jokainen toi mukaan oman näkökulmansa, jossa tuntuivat elämänkokemukset ja muut taustat – ne demografiat.

    Toinen nuorista kertoi kokemuksistaan Piilaaksossa. Vaikuttavinta siellä oli ollut kuulla intuition ja mutun voimasta, joiden nähtiin olevan vahvoja tulevaisuuden trendejä.

    Ajattelin ihmisyyden ja läsnäolon vahvuutta tekoälyyn ja virtuaalitodellisuuteen verrattuna. Kykyä tuntea myötätuntoa ja antaa sen vaikuttaa päätöksiin, niihin intuitiivisiinkin.

    Fiilistelin vielä tänäänkin hyvän keskustelun synnyttämää tunnetta.

  • Brändi/ Markkinointi/ Muutos

    Rakastan prosesseja, dokumentointia ja kehittämistä

    cof

    Joku on ymmärtänyt jotain väärin. Ettäkö luovuus olisi jotain huithapelien touhua, sähläämistä ja säätämistä. Ei. Luovuus kukkii, kun sillä on tilaa. Ja tilaa tulee, kun säätäminen ja sählääminen poistetaan hyvillä prosesseilla, dokumentoinnilla ja jatkuvalla kehittämisellä.

    Rakastan prosesseja. Prosessien luominen, kuvaaminen ja noudattaminen tekee kaikesta helpompaa. Pyörä tarvitsee keksiä kunkin prosessin kohdalla vain kerran, ei toistuvasti uudelleen. Aikaa ja rahaa säästyy – hermoista puhumattakaan.Lue lisää

  • Markkinointi/ Muutos/ Myynti/ Yleinen

    Ei ihme, ettei myynti vedä

    thumb_IMG_2161_1024

    Kuuntelin tänään puheenvuoroa, jossa kannustettiin pk-yrityksiä kansainvälistymään. Siis harjoittamaan vientiä. Suomeksi sanottuna: myymään muillekin kuin suomalaisille. Esitysmateriaalissa oli mukana kysely, jossa oli selvitetty, mitkä asiat pk-yrityksissä ovat vientiin liittyen kunnossa ja mitkä eivät. Tuttua settiä: tuote ja tuotekehitys olivat kunnossa, mutta myynnissä oli kehitettävää.

    Epäuskoisena luin noin 20 kohdan listaa läpi ja yritin etsiä joukosta sanaa markkinointi. Sitä ei oltu edes kysytty.

    Eiköhän tämä kerro kaiken siitä, miksi vajaa vuosi sitten lanseerattu ”Siksi markkinointia” -hanke on Suomen tulevaisuudelle elinehto. Jollei kulmahuoneissa edes muisteta markkinoinnin olevan olemassa, saati ymmärretä mitä se tarkoittaa ja tuottaa, on turha odottaa talouden kasvua. Suomen tai yritysten.

    Minulla on terveisiä kulmahuoneisiin, niin kotimaan markkinoilla kuin ”vientimarkkinoillakin” kamppailevien yritysten kulmahuoneisiin. Ja hallituksiin. Etenkin sinne hallituksiin:

    Markkinointi ei tarkoita mainontaa.

    Markkinointi ei tarkoita mainontaa.

    Markkinointi tarkoittaa muun muassa palvelujen tuotteistamista, konseptointia, hinnoittelua, myyntikanavan valintaa, tuotteiden ja palvelujen muotoilua, asiakasymmärryksen kasvattamista ja siitä kertyvän datan hyödyntämistä. Sen lisäksi se on käytännössä pakkaussuunnittelua, verkkosivujen tekstien ja ilmeen luomista, messuosastojen rakentamista, uutiskirjeitä, asiakastilaisuuksia, mediasuhteiden hoitamista, ilmiöiden rakentamista ja dialogin käymistä asiakkaiden kanssa heidän toivomissaan kanavissa. Joskus markkinointiin kuuluu myös mainontaa. Aika useinkin. Mutta markkinointi ei tarkoita mainontaa.

    Ei ihme, ettei myynti vedä. Koska kukaan ei tunne yritystä, jossa myyjä edelleen toiveikkaana odottaa asiakkaan soittoa. Sitten kun olette valmiit kokeilemaan jotain uutta ja toimivaa, niin tutustukaa Siksi markkinointia -materiaaleihin. Ne löytyvät täältä.

  • Muutos

    Taikapölyä Slushista töihin

    cof

    Olen edelleen pyörällä päästäni. Takana kolme päivää tulevaisuudessa. Tiistaina food techiin keskittyneessä Slushin side-eventissä, Tonic16:ssa, ja eilen ja tänään Slushissa Messukeskuksessa. Ajatukset harhailevat näetyssä ja koetussa – mitä tästä jalostuu omaan arkeen tulevien viikkojen ja kuukausien aikana? Miten hyödynnän kaiken kokemani?

    Tämä oli neljäs kerta, kun olin mukana Slushissa. Ydin ei vuosien varrella ole muuttunut: intohimo ja yllättyminen. Tänä vuonna suurimman vaikutuksen tekivät kolme kokenutta tekkiyrittäjää, Ilkka Paananen Supercellistä, Daniel Ek Spotifysta ja mm. Skypen perustanut Niklas Zennström kertoessaan epäonnistumisistaan yrittäjänä. Kliseinen aihe, josta olisi voinut saada tympeän ja pinnallisen, muka-epäonnistumisten-listan, mutta josta tuli koskettava ja aito keskustelu. Ek mainitsi suurimmiksi mokikseen, ettei riittävän ajoissa luopunut liian kevyestä erpistä ja ettei satsannut HR-prosesseihin. Paananen sen, että rakensi edellisessä firmassaan perinteiset organisaatiorakenteet. Kaikki toistelivat, miten virheistä oppii ja miten arvokkaita ne ovat olleet. Sanokaas muuta! Tiedän tasan, mistä puhutte, ajattelin.Lue lisää

  • Asiakaskokemus/ Brändi/ Muutos

    T-kirjainten aatelia: tarinankerronta ja tunne

    mde

    Kirjoitin pari vuotta sitten, että Suomi on t-kirjaimien luvattu maa. Keskitymme tuotteeseen, tuotantoon, tuotekehitykseen, toimitusvarmuuteen ja tehtaisiin. Kaupallisesti suuntautuneen insinöörin tittelikin on tuotantotalouden insinööri. Mutta ei näihin perinteisiin t-sanoihin keskittyminen ole vain insinöörien ominaisuus, kyllä markkinointiväkikin aika vahvasti niihin keskittyy.

    Minun mielestäni kaksi t-kirjaimella alkavaa sanaa ovat ylitse muiden: tarina ja tunne. Ihmiset ovat aina istuneet nuotiopiireillä kertomassa toisilleen tunteisiinvetoavia tarinoita. Niiden avulla on opetettu seuraavaa sukupolvea omaksumaan uusia asioita, vaikutettu hankaliin neuvottelukumppaneihin ja myyty maat ja taivaat.Lue lisää

  • Muutos/ Työ/ Yleinen

    Kehu, kiitä, kannusta

    img_2457

    Olen saanut kolmena päivänä peräkkäin lämpimiä kiitoksia tekemisistäni. Se tuntuu todella hyvältä. Mutta… kissa kiitoksilla elää, sanoi vanha kansa. Pitäisikö kiitoksen saamisen tuomasta hyvästä olosta siis tuntea huonommuutta?

    Vuosina 1996 – 2013 toimineen yritykseni tärkein arvo oli toisten kehuminen, kiittäminen ja kannustaminen. Olin opiskeluaikoina nähnyt työyhteisöjä, joissa nämä olivat harvassa. Yhdessä suorastaan nolattiin ja mollattiin henkilökuntaa. Päätin, että omassa yrityksessäni positiivisuus ja onnistumisten huomioiminen ovat arvossaan. Niin ne olivatkin.Lue lisää

  • Muutos

    Uusi OPS vaatii strategian toimeenpanon taitoja

    cof

    Tänä syksynä kouluista kantautuu mahtavia uutisia. Uusi opetussuunnitelma on vihdoin käytössä! Se lupaa niin opettajien työlle, lapsille kuin heidän vanhemmilleenkin paljon. Vai mitä olette mieltä vaikkapa tästä: ”oppilaalla on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä”.

    Olen johtanut muutosta perinteisessä teollisuusyrityksessä parin vuoden ajan. Kokemusta on kertynyt roppakaupalla. Kaikki, minkä aiemmin olin viestintäkonsultin ja yrittäjän työssäni oppinut, on tullut tarpeeseen. On ollut rankkaa huomata, että mokailen monessa. Etenkin viestinnän määrässä ja laadussa. Ironista. Ja todella opettavaista.

    Strategian toimeenpano, eli ”jalkauttaminen”, kuten sitä on tapana kutsua, on varmasti helppoa organisaatiossa, jossa annetaan päiväkäskyjä, joita noudatetaan kirjaimellisesti. Tavallisessa organisaatiossa ihmisille muutosta pitää perustella, viestiä, heitä pitää valmentaa uusiin taitoihin ja palkita muutoksen etenemisestä. Vaatia joskus tiukastikin, maanitella ja houkutella. Innostaa ja inspiroida näkemään parempi tulevaisuus, jonka uuden strategian toteutuminen tuo mukanaan. Ja hyväksyä se, että takapakkia ja lipsumista tapahtuu.Lue lisää

  • Muutos/ Työ/ Yleinen

    Katso kauemmas

    Jaksaa, jaksaa!

    Katso metsää puilta, sanotaan. Koska olen lapsuudessani saanut kulkea hyvin hoidetussa talousmetsässä, siis huminoivien honkien keskellä, jalan alla rapisevat varvut ja jäkälät, tiedän kyllä mitä tällä tarkoitetaan. Ei lähintä puuta, vaan valoisaa, kauas näkyvää metsämaisemaa. Kokonaisuutta.

    Arjessa vastoinkäymiset siirtävät katseen koko ajan lähemmäs. Päivästä selviäminen, viikosta selviäminen, seuraavaan lomaan selviäminen. Niinhän me työstä yleensä puhumme. Itsekin huomaan tuskailevani asioita, jotka kertyvät to do -listan jatkeeksi. Ärtymys kasvaa, kun työkaveria ei tavoita juuri sillä hetkellä, kun itsellä olisi aikaa käsitellä asiaa. Tai kun huomaan kamppailevani asioiden kanssa, joiden luulin jo muuttuneen. Turhauttaa.

    Hyppään fillarin selkään. Ajan pitkän lenkin. Pari kilometriä ennen kotia voimat ovat jo vähissä. Katson ylämäkeä ihan fillarin stongan edessä. Tuntuu, etten enää millään jaksa, mäki on liian rankka. Mutta sitten nostan katseeni, ja katson kauemmas. Tajuan, että tämä on vain väliaikaista, ja kauempana on helpompi polkea. Minun tulee vain jaksaa ponnistella vielä hetki.

    Kotona olo on taivaallinen. Olen taas lähempänä omaa tavoitettani. Naista, joka on saanut tehdä mielenkiintoisen uran muutosten ja tarinankerronnan parissa.

    Siis tarkemmin ottaen: korkokengissä argentiinalaista tangoa hyväkuntoisena tanssivaa kasikymppistä.

  • Brändi/ Digitalisoituminen/ Muutos

    ”Niin muuttuu (rahoitus)mailma, Eskoni”

    IMG_0773

    Se alkaa aina samoin. En tiedä asiasta mitään. Jostain tulee sysäys, ja lopulta intoilen asiasta kaikille vastaantulijoille. Olen käynyt työurallani saman prosessin läpi satojen teemojen kanssa: oluen kantavierre. Lentoliiketoiminta. Hakukoneyritys. Öljynjalostus. Digitaalinen omavalvonta. Ja nyt – joukkorahoitus.

    Minut on tänään valittu suomalaisen, kansainvälistymistä tavoittelevan joukkorahoitusyhtiö Invesdorin hallitukseen. Olen kutsusta kiitollinen ja ylpeä. Olen myös vierailla vesillä, jälleen kerran. Kyseessä kun on, kaikesta joukkoistamiseen liittyvästä sympaattisuudesta huolimatta, tiukasti säännelty rahoitustoimiala.

    Invesdorin asema joukkorahoitusalalla on erityisen kiinnostava, sillä se voi toimia paitsi osake- tai joukkolaina-annin alustana, myös pörssiin listautuvien yritysten merkintäpaikkana. Tuntuu, että aika moni viime aikojen kiinnostava projekti tai yritys on hakenut rahoitusta – tai jopa listautunut Nasdaq OMXH:n päälistalle – juuri Invesdorin kautta. Vai mitä sanotte sellaisista kuin Siili Oyj, Iron Sky -leffaprojekti, Helsinki Allas, Cityvarasto.fi, ravintola Juuri ja Bryggeri Helsinki?

    Rakastan Aleksis Kiven Nummisuutarien Esko -näytelmän kirvoittamaa sanontaa ”Maailma muuttuu, Eskoseni.” Muutos, sen ensimmäisten merkkien haisteleminen ja läpi vieminen saavat sydämeni tykyttämään nopeammin. Maailman megatrendejä listanneessa Sitran raportissa tammikuulta 2016 yhtenä maailmaa nopeasti muuttavista megatrendeistä mainittiin digitaaliset joukkoalustat, jollaiseen joukkorahoituskin perustuu.

    Kuten muutkin joukkoalustoihin perustuvat bisnekset, myös joukkorahoitus muuttaa perinteistä toimialaa nopeasti. Joukkorahoitus muuttaa rahoitusalaa demokraattisemmaksi ja entistä digitaalisemmaksi. Kaikkien on joukkorahoituksen myötä mahdollista sijoittaa kasvuyrityksiin. Ja samalla kasvuyritysten toimintaedellytykset paranevat, kun joukkorahoitus tarjoaa uuden rahoituskanavan. Täysin digitaalinen palvelu alentaa kustannuksia ja nopeuttaa rahoituskierroksia sekä tekee niistä läpinäkyvämpiä. Puhumattakaan helpommista kansainvälisten rahoituskierrosten järjestämisestä. Moni joukkorahoitukseen rahoittajana osallistuva puolestaan kokee toteuttavansa omaa arvomaailmaansa. Sellainen on omakin kokemukseni ensimmäisestä keissistä, johon halusin oman panokseni antaa.

    Joukkorahoitus on poikkeuksellisen markkinointi- ja brändivetoinen liiketoiminta-ala. Alalla onnistuminen vaatii ymmärrystä ja osaamista digitalisoitumisessa, somenäkyvyydessä, aktiivisessa dialogissa ja kampanjoissa. Ollaan osaamiseni ytimessä. En siis ehkä sittenkään ole niin vierailla vesillä kuin kuvittelen.

    Suomalaisten yritysten hallituksissa markkinointi on aliedustettuna, eikä markkinointi välttämättä kuulu edes johtoryhmään. Siksi olen melko lailla täpinöissäni päästessäni rakentamaan Invesdorin kansainvälistyvää tarinaa hallituksen jäsenen roolissa.

    Edessä on matka, jonka aikana tulen kysymään kymmeniä kertoja kysymyksen miksi. Tulen olemaan ihan pihalla, kun hallituskumppanini viljelevät alan jargonia. Ihmettelen, hämmästelen, opiskelen, kommentoin ja kyseenalaistan. Mutta mikä tärkeintä, tuon oman osaamiseni Invesdorin liiketoiminnan kasvattamisen ja kansainvälistämisen hyödyksi.

    Ehkäpä muutan samalla maailmaa vähän paremmaksi. Se on parasta, mitä tiedän.

  • Digitalisoituminen/ Muutos/ Ruoka

    Töissä kuluttajalla

    IMG_1599

    Kävin taas eilen hypermarketissa ruokaostoksilla. Ja vannoin ties kuinka monennen kerran, että nyt aktivoidun ruoan verkkokaupan osalta! Aikaa säästyy vaikka kukkakaupassa asioimiseen, rahaakin ehkä säästyy, kun heräteostokset jäävät pois. Viikonlopun herkkuja varten on kiva lähteä erikseen ostoksille, kun se viikon perussetti, mukaan lukien kuusi litraa luomumaitoa, päätyy kotiin verkkokauppatoimituksena. Enkä silti tunnu saavan muutosta aikaiseksi.

    Olen myös ladannut sovelluksen jos toisenkin puhelimeeni. Yksi vaikutti todella mielenkiintoiselta: tarjolla reseptejä, ruokalistoja, inspiraatiota. Aloitin käytön innolla. Käyttö edellytti oman jäsennumeron kirjaamista sovellukseen. Numero löytyi kanta-asiakaskortista. Mutta se oli kulunut pois. En soittanut kanta-asiakaspalveluun.

    Näistä ja parista muusta samanlaisesta esimerkistä keskustelin eilen kokeneen digitaalisten muutosten tekijän kanssa. Meitä miltei hävetti, ettemme olleet, kumpikaan, aktivoituneet yllämainittujen, arkea takuulla helpottavien asioiden kanssa. Työksemme muutamme kollegojen ja asiakkaiden maailmankuvaa analogisesta digitaaliseen. Menetelmät, joita käytämme, ovat hyvin samankaltaisia. Viestimme, keskustelemme, innostamme, johdattelemme, ajoittain puskemme eteenpäin pienellä pakolla.

    Olemme molemmat olleet luomassa uudenlaista liiketoimintaa verkkoon, ja tiedämme miten helposti yksityiskohtien hiominen jää isompien linjojen alle. Olemme tavattoman vaativia asiakkaita mille tahansa verkkokaupalle tai -palvelulle. Kärsimättömiä ja paljosta tietäviä.

    Ja lopulta olemme kuitenkin molemmat ruuhkavuosia eläviä kuluttajia. Molemmille arjen rutiinien sujuminen on kaiken a ja o. Pienenkin muutoksen tekeminen rutiineihin tuntuu ylivoimaiselta, vaikka järki sanoo, että siihen kannattaisi käytää aikaa ja vaan tehdä se.

    Toinen ystäväni toistelee minulle omaan kokemukseensa perustuen että kuluttajakäyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa. Niin se on. Olemme kaikki kuluttajalla töissä. Tämän kun muistaisi, kun miettii, kannattaako vielä käyttää aikaa kassalinjan hiomiseen, oston esteiden tutkimiseen tai henkilökohtaisen palvelun lisäämiseen digitaalisten oheen.

    Mistähän sen kanta-asiakaskortissa lukevan jäsennumeron löytäisi? Puhelinpalvelu ei taida tänään, lauantaina, kuitenkaan olla auki.

     

  • Muutos/ Yleinen/ Yrittäjyys

    Kiitollinen – 20 vuodesta yrittäjänä

    2016-01-26 16.29.26

    Neljä vuotta sitten tähän aikaan istuin Marian sairaalan poliklinikan käytävällä odottamassa äitiäni ja sisartani, jotka olivat tulossa sinne ambulanssilla toisesta sairaalasta. Olin viettänyt päivän Meilahden sairaalassa isäni kanssa, joka oli viety sinne kaksi päivää aikaisemmin ambulanssilla. En ikinä unohda noita kevään 2012 päiviä, matkoja ambulanssilla, hetkiä sairaaloiden käytävillä ja potilashuoneissa.

    Tammikuut ovat olleet minulle uuden elämän alkuja ennenkin. 20 vuotta sitten tänä päivänä syntyi yritykseni. Vaikka sen liiketoiminta on nyt myyty, se on edelleen olemassa. Sen nimi on muuttunut vähintään yhtä paljon kuin suhteeni siihen. Enää se ei määrittele arkeani, ei tuota iloa, mutta ei myöskään murheita. Se ikäänkuin vaan on. Olen iloinen tästä muutoksesta, jonka olen itse valinnut ja toteuttanut.Lue lisää

  • Muutos

    Uskallatko?

    2015-05-24 14.27.31

    Näen pilkkeen pariskunnan silmissä, aistin rakastuneisuuden kevyen ilmapiirin. Olisi helppo ohittaa heidät. Ajatella, että no, jälleen yksi toisella kierroksella oleva pariskunta… ”Älkää odotelko. Elämä on arvaamaton.” Melkein jo arvaan, mitä seuraavaksi.

    Kolme ystävätärtäni on jäänyt nuorena leskeksi. Oletan, että vain oman lapsen kuolema voi olla vaikeampaa kuin rakkaan puolison menettäminen. Jokaisen heidän kanssaan olen keskustellut pitkään rakkaudesta, menettämisestä, selviytymisestä. Eivät he elä kuin viimeistä päivää, päin vastoin. Heillekin arki on arkea. Mutta arki tarkoittaa heille elämistä, elämästä nauttimista, kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Yksikään heistä ei koskaan valita huonosta säästä.

    Joulun lähestyminen herkistää ainakin minut arvioimaan kulunutta vuotta ja tarkastelemaan elämääni. Olenko tyytyväinen siihen, mitä olen saavuttanut? Olenko tyytyväinen elämääni? Mitä voisin tehdä toisin ollakseni tyytyväisempi?

    Vanha ystäväni herätti minut vuosia sitten yritykseni tilanteesta valittaessani kysymällä, myynkö firmani hänelle eurolla. Nauroin, en tietenkään. Hän oli täysin vakavissaan. Eikä hänen tarvinnut sanoa minulle ääneen, mitä kysymyksellään tarkoitti. Vuosien jälkeen myin yritykseni, mutta sitä päätöstä edelsivät henkilökohtaisen elämän suuret mullistukset. Minun piti menettää paljon, ennen kuin uskalsin muuttaa elämäni suuntaa. Moni jää kiinni tuttuun ja turvalliseen, vaikka olo olisi tyytymätön. Työ, asunto, ihmissuhde. Jääminen on helpompaa kuin lähteminen. Mutta hei, elämä!

    Ihmiselämän kiehtovimpia hetkiä. Vieraat ihmiset samassa baaripöydässä. Avaan itseni kysymään, haluan kuulla heidän tarinansa. ”Mieheni kuoli yllättäen sairauskohtaukseen. Hän tässä vieressäni erosi puolisostaan vuosi sen jälkeen. Soitin ja pyysin apua arkisten asioiden hoitamiseen, sillä olimme jo vuosia kuuluneet samaan ystäväpiiriin. Soitosta on nyt seitsemän kuukautta. Kaksi viikkoa sitten muutimme yhteen.

     

     

     

  • Dialogi/ Digitalisoituminen/ Muutos

    Jumitatko vai kokeiletko?

    2013-07-21 11.51.21

    Kaksi palaveria, kaksi organisaatiota, kaksi kulttuuria. Yksi päivä.

    Ensimmäinen: kasvotusten, ihmisiä eri puolilta Suomea saapuneena hieman pönöttävään palaverihuoneeseen. ”Tästä ei tule mitään.” ”Tämä on taas tätä samaa kuin aina ennenkin.” ”Silloinkin, kun tätä viimeksi yritettiin, ei saatu mitään aikaiseksi.”

    Toinen: Skypellä, ihmiset eri puolilla Suomea kokoontuneena digitaaliseen kokoukseen. Kaksi heistä kotona, toinen etäpäivää vietämässä, toinen kotitoimistolla, sillä työhuonetta ei muualla ole. ”Hei, mutta kokeillaan tätä mallia nyt!” ”Rohkeasti vaan!” ”Mä oon samaa mieltä, kokeillaan ja katsotaan mitä ihmiset tykkää, lisätään sitten yksityiskohtia, jos ei tämä toimi.”

    Ensimmäisessä sanoin pari tulikivenkatkuista sanaa muutoksen välttämättömyydestä. Ja toisaalta sen mahdottomuudesta vastustamisen ja valtataistelun ilmapiirissä. Toisessa hurrasin kokeilukulttuurille, rohkeudelle ja digitalisoitumisen mukanaan tuomalle muutoshalukkuudelle.

    Olen sydämeni pohjasta onnellinen, että toinen kokous käytiin siinä firmassa, jossa työskentelen, vieläpä läheisten kollegojeni kanssa.

    Ei, ei se aina ole tällaista ollut. Mutta nyt on, sillä maailma muuttuu, kun sitä muutetaan. Ja kun luotetaan siihen, että toinen tahtoo hyvää  ja tavoittelee kanssani samaa päämäärää. Kun vallitsee kokeilun ja luottamuksen ilmapiiri.

  • Dialogi/ Digitalisoituminen/ Muutos/ sosiaalinen media

    Digitalisoituminen onnistuu vain, jos osaat johtaa ihmistä

    2014-11-26 09.03.44

    Tänä syksynä digitalisoitumishurmos on vallannut monet isot korporaatiot.  Koneet ja järjestelmät ja tietenkin mobiili kuntoon, niin siitä se kasvu lähtee! Jaa-a. Kunpa se olisikin noin helppoa.

    Digitalisoituminen on vyörynyt Suomeen kuten laatu aikanaan. Yhtäkkiä kaikilla on digihankkeita, digijärjestelmiä, digipäälliköitä, jopa digiauditointeja. Ostetaan järjestelmiä, luodaan malleja, kirjoitetaan loputtomia power pointteja ja lähetetään niitä luettavaksi. Suomalainen johtaja on elementissään!

    Mutta minulla on sinulle, rakas suomalainen johtaja, viesti: digitalisoituminen vaatii ihmisten johtamista. Kyllä, juuri sitä hankalaa ja ikävää puolta muuten niin inspiroivassa työssäsi. Voit toki lähetellä niitä hallituskabineteissa laadittuja powerpointteja alaisillesi ja investoida toinen toistaan hienompiin digiratkaisuihin, mutta ei se kovin tehokasta digitalisoitumisen edistämistä ole.

    Digitalisoituminen kuulostaa alaisestasi todennäköisesti a) pelottavalta, b) taas joltain uudelta hömpötykseltä, c) onneksi-tuokin-menee-pian-ohi -asialta tai ehkä d) muutokselta. Eikä muutos kuulosta hyvältä kuin harvojen ihmisten mielestä.Lue lisää

  • Brändi/ Dialogi/ Muutos

    Jos osaat, jaa

    IMG_4198

    Olin tänään puhumassa Leppävaaran Rotary ry:n jäsenille. He nauttivat yhdessä viikoittaista tiistailounastaan Albergan kartanon upeassa tiilikellarissa. Olin saanut kutsun tulla kertomaan työnantajani Eskimon muutostarinasta, sillä Rotaryjen lokakuun teemana on talouskehitys ja yhteiskunnallinen kehittäminen.

    Intoilin tapani mukaan Eskimon brändistä, muutoksen johtamisen onnesta ja haasteista, Eskimo-konseptista, työkavereistani, perheyrittäjyyden arvomaailmasta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista.

    Yleisöstä nousi käsi kysymystä varten. Asiantunteva kysymys brändiin liittyen. Vastasin ja mietin koko ajan, voisiko se olla hän… Puheenjohtaja mainitsi kysyjän etunimen kiitoksien kera ääneen. Hihkaisin! Hei, mutta kiitos kun sanoit hänen nimensä ääneen: Anssi! Sä oot Anssi opettanut mua joskus 25 vuotta sitten!!

    Puheenvuoroni päätteeksi kävelin hänen luokseen, eläkeikäisen gurun, jolta olen oppinut viestinnästä todella paljon. Hän on Anssi Siukosaari, jonka luennot Helsingin yliopiston viestinnän laitoksella olivat 90-luvun alussa täynnä käytännönläheisiä ohjeita, neuvoja ja vinkkejä. Luennot olivat myös elämyksellisiä ja mieleenpainuvia. Halasimme. Hän sanoi silmät kimaltaen, että tämä oli upea palaute, että muistin, vaikka en edes kuullut hänen sukunimeään. No totta vie mä muistin!

    Kohtaamisesta jäi todella hyvä mieli. Ajattelin, miten tärkeää on jakaa osaamistaan. Opettaa, neuvoa, joskus potkiakin kokemattomampia eteenpäin. Rohkaista, antaa palautetta, näyttää tietä, heittää välillä kylmäänkin veteen ja antaa siten mahdollisuuksia kehittyä.

    Olen sitten Anssilta saatujen oppien saanut itse toimia oppaana monen viestinnän ammattilaisen uran alkuvaiheilla. Yksi heistä kuiskasi viime kesänä korvaani baaritiskillä illan myöhäisinä tunteina: Susanna, kiitos. Ilman, että annoit mulle sen ensimmäisen mahdollisuuden, en olisi nyt tässä. 

     

  • Muutos/ Yleinen

    NBForum tuottaa oksitosiinia

    2015-06-20 13.24.15-2

    Valtavan karismaattisten ihmisten esiintymiset virtaavat mielikuvissani, kun ajattelen Nordic Business Forumeita vuosina 2011-2015. En muista, mitä Richard Branson opetti. En, mitä Malcom Gladwell. Muistan vain sen, millaisen tunteen he minussa herättivät. Branson, Al Gore, Arianna Huffingon ja Simon Sinek. Idolini. Ihan siinä muutaman metrin päässä minusta.

    Muistan myös yrittäjäystävien kanssa koetut ykseyden, yhteenkuuluvaisuuden hetket. Loirin laulaessa Ruislinnun laulu korvissani. Apocalyptican sellojen soidessa täydellisesti yhteen Jenni Vartiaisen kanssa. Ruotsalaisen, Kolumbiasta Lappiin adoptoidun saamelaisen joikatessa.Lue lisää

  • Muutos

    Hyvä on vahva voima

    IMG_4074

    Juuri nyt olen väsynyt; flunssainen, kärsimätön ja levoton. Haluan sulkea somesta ja perinteisestä mediasta tulvivat huonot uutiset pois elämästäni. Haluan vetäytyä hyvän vahvaan syliin.

    En muista ’90-luvun alun lamasta oikeastaan mitään. Olin silloin reilu parikymppinen opiskelija, joka teki kolmea osa-aikatyötä – eri aikoina viikosta eri hommissa, siis en suinkaan 24/7 kolmea työtä ja opintoja. Somesta ei tietoakaan, internet otti haparoivia ensiaskeliaan yliopisto-opiskelijoiden sähköpostin muodossa. Oli helppoa sulkea uutiset ulos elämästä. Ja keskittyä oman kuplan sisällä elämiseen. Lopetin sanomalehden tilaamisen ja tv-uutisten katsomisen.

    Ympärillä yritykset tekivät konkursseja, Suomi velkaantui, moni pienyrittäjä murtui järkyttävien velkojen ja korkotaakan alle. Menetti kaiken. Työttömyys oli huipussaan. Näin olen myöhemmin lukenut mediasta. Minä istuin ’90-luvun ensimmäisen puoliskon luennoilla kuuntelemassa esimerkiksi valtiovarainministeriön neuvottelevan virkamiehen tarinoita valtion budjettineuvotteluiden hämmentävistä käänteistä, joissa tunneälyllä ei ollut sijaa. Väsyttämisellä kylläkin. Mieleen tuli, onkohan minulle enää paikkaa suomalaisessa työelämässä, kun täältä joskus valmistun. Ja haluanko osaksi silloisten tarinoiden kuvaamaa työelämää?

    Aloin tehdä gradua irtisanomisesta esimiestyön osana. Kuulin tarinoita yrityksistä ja julkisista organisaatioista, joiden oli pakko muuttua. Tapasin mm. Postipankin, Osuuspankin, Suomen Posti-Telen (!) ja VTT:n johtajia, jotka olivat joko vastanneet koko uudelleenjärjestelyprojekteista tai joutuneet itse kasvotusten irtisanomaan alaisiaan. Raskaita kokemuksia. Mutta eivät niin raskaita kuin irtisanotuksi tuleminen.

    Kiinnostuin tarinoista, joiden lopputuloksena moni sanoi jälkikäteen, että ”irtisanotuksi joutuminen oli parasta mitä minulle on tapahtunut”. Moni sellainen, joka oli tottunut tulemaan töihin kahdeksaksi ja lähtemään kotiin neljältä työtunnit täytettyään, oli ensimmäistä kertaa työuransa aikana joutunut pohtimaan, mitä elämältä oikeasti haluaa. Törmännyt seinään, mutta noussut ylös.

    Tuhansia ihmisiä yhdestä organisaatiosta. Kymmeniä tuhansia yhdeltä toimialalta. Kaikkiaan satoja tuhansia. Pankkitoimiala muuttui. Teleala muuttui. Muistatteko telexin, lankapuhelimen ja pankkikonttorin, jonne ei tarvinnut varata aikaa? Postisiirtokuoret?

    Maailma muuttuu. Koko ajan. Ihan kuin olisimme unohtaneet, että uudistuminen on elinehto, ei vapaaehtoista. Ihan kuin olisimme unohtaneet, miten pankkitoimiala uudistui liian myöhään. Miksi nämä samat virheet pitää tehdä yhä uudelleen ja uudelleen? Miksi tämä yhteiskunta jääräpäisesti pitää kiinni vanhasta, uhkailee ja kiristää, menettää päivä päivältä otetaan, eikä näe muutoksen tarvetta? Ajaa itseään samaan umpikujaan kuin reilut 20 vuotta sitten. Tällä kertaa kuitenkin syvempään kuin silloin.

    Haluaisin muuttaa tuon kaiken. Kuin taikaiskusta. Mutta en voi.

    Minä tiedän, että hyvän kierre on vahvempi kuin pahan. Hyvän sylissä on vahvoilla käsivarsilla. Paha kuihtuu, pienenee, sulaa hyvyyteen. Uskon siihen sydämeni pohjasta. Elämänkokemus on opettanut, että hyvä ei tarkoita aina pehmeyttä ja periksi antamista. Joskus täytyy olla kova. Ja joskus tekee itselle hyvää sulkea paha pois ainakin hetkeksi ja keskittyä kellumiseen oman kuplan sisällä.

    Sitten jaksaa taas taistella uudistumisen puolesta. Sen, joka on kuitenkin edessä.

  • Muutos

    Periksi ei anneta

    IMG_3988

    Pelko. Mitä se meissä saa aikaiseksi? Yksi hyökkää. Toinen sulkeutuu. Kolmas alkaa elää vain puolittain, kulkee elämässään seinien vierustoilla, ei herätä huomiota.

    Neljäs, hän, joka jostain syystä yhtäkkiä tajuaa elämän tarjoamat mahdollisuudet, alkaa elää vahvemmin. Hän ei vastusta muutosta, mutta taistelee pirusti päämääränsä eteen. Hän kohtaa matkallaan ihmisiä, jotka hyökkäävät, sulkeutuvat ja kulkevat seinien vierustoilla. Kohtaamiset tuottavat joskus innostusta, joskus lannistumista, joskus hämmennystä. Monet väistävät, sillä he pelkäävät niin paljon, etteivät uskalla kohdata muutosta, joka kohtaamisesta seuraa. Tai tajuavat, miten vaivalloista muutos on, ja miten paljon sen toteuttaminen vaatii juuri häneltä.

    Muutoksen johtaminen niin työssä kuin omassa elämässä ei toden totta ole helppoa. Kannustusjoukkoja on alkuun vähemmän kuin niitä, jotka haluavat pitää kynsin, hampain ja vähän varpainkin kiinni vanhasta. Kapuloita lentää rattaisiin vauhdilla, jota ei uskoisi, jollei itse näkisi. Mollataan muutoksen tekijää, pahimmillaan ollaan näennäisen innostuneita muutoksesta, mutta tilaisuuden tullen todetaan ”mitä minä sanoin, ei tuollaisesta vouhotuksesta mitään voi tulla!”

    Ydinryhmä, muutokseen uskovat ja sitä vilpittömästi tukevat ihmiset, ovat yhtä niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. He jakavat riskin, kantavat vastuun, innostuvat ja innostavat. Vähitellen ydinryhmä laajentuu, ja muutosvauhti kasvaa.

    Joskus muutos tulee elämään sairauden muodossa. Johtaa lopulta kuolemaan. Kun vajaat kymmenen kuukautta kestänyt leukemia kuitenkin yllättäen päättyy Terhokodissa, hetken tuntuu pahalta ajatella, mitä sairastunut ystävä on toistellut: #periksieianneta, #periksieianneta. Sitten tajuan, että ne nuoret kilpapyöräilijät, joille hän viimeisten vuosiensa aikana on luonut edellytykset alkaa luoda kansainvälistä kilpauraa, toistelevat tuota tänäänkin treeneissä ja maaliin päästyään.  Palkintosijoille kivutessaan.

    Päätän, että en anna pelon estää itseäni elämästä. En sairaudenpelon, en epäonnistumisen pelon. Päätän vahvistaa teflonpintaani. Päätän jatkaa muutosten johtamista. Elää vahvasti ja taistella pirusti päämäärieni eteen. Sillä #periksieianneta, ystäväni Marko!

  • Brändi/ Muutos

    Päivän uusi sana on Xiaomi

    Mobiililaitteen kosketusnäyttö toimii myös Eskimo Vetskun läpi.

    Luin äsken harppomalla läpi Mary Meekerin kokoaman Internet trends 2015 -raportin. Aiempien vuosien raporteista olen jo oppinut, että mikä Meekerin raporttiin päätyy, on pian osa omaa arkeani. Tämän päivän uusi sanani on Xiaomi.

    Olen niitä, jotka aamulla ensimmäisenä avaavat älypuhelimen näytön tarkastakseen mitä maailmassa on tapahtunut. Päivän aikana käytän puhelintani lukemattomiin eri tarkoituksiin, ja Meekerin raportin mukaan käyttö sen kun lisääntyy tulevina vuosina. En ihmettele.

    On enää ajan kysymys, milloin voin klikata ”osta” -logoa Twitterissä, kun näen itseäni kiinnostavan tuotteen. Tai Googlesta tuotetta hakiessani se tarjoaa minulle tiedon siitä, missä lähelläni sijaitsevissa kivijalkamyymälöissä tuotetta on myynnissä. Luonnollisesti sen lisäksi, että vieressä on ”osta” -logo, joka johtaa johonkin verkkokauppaan. Tietenkin ostaminen on tehty niin helpoksi, että älypuhelimessani on myös lompakko. Ehkä oletkin jo kuullut Google Walletista tai Elisa Lompakosta?

    Netin mobiilikäytön määrä on räjähtänyt muutaman viime vuoden aikana. Väline, jota me edelleen sinnikkäästi kutsumme pu-he-li-mek-si, kuluu käsissämme kun shoppaamme kesämuotia, katsomme ohjeita tai ohjelmia videoiden muodossa, selaamme lentoaikatauluja, perehdymme muiden kuluttajien jakamiin suosituksiin, vuokraamme autoja ja asuntoja… ja tietenkin olemme koko ajan vuorovaikutuksessa niin lähimpiemme kuin koko muun maailman kanssa. Silti Mary Meekerin raportin mukaan yhdysvaltalaiset mainostajat käyttävät printtimainontaan 18 % mainosbudjetistaan. Ja mobiilimainontaan 8 %. Printin parissa käytetään aikaa 4 %, mobiilin 24 %.

    Moni suomalainen yritys ei ole vielä ehtinyt muuntaa verkkopalveluaan toimimaan sujuvasti myös mobiilissa. Arvaan kyllä mistä se johtuu. Omakin arki on ajoittain niin kiireistä, että epämukavuusalueella sijaitsevat, uuden oppimista vaativat asiat jäävät to do -listalla sinne loppupäähän. Ja niidenkin ohi menee koko ajan ”kiireisempiä” asioita. Ajankäytön muutos, aito prioirisointi ja epämukavuusalueella hengailu ovat kuitenkin tulleet  jäädäkseen. Jos siis aiomme jotenkin pärjätä globaalissa kilpailussa.

    Ihan kiinnostavaahan tuo, mitä kerrot, on. Se kun ei vaan koske Suomea.” Sanovat edelleen jotkut, jotka luulevat Suomen olevan saari, johon maailman tuulet eivät osu. Eiväthän suomalaiset koskaan ala kuunnella musiikkia suoraan verkkopalvelusta. Tai katsoa loistavia amerikkalaisia viihdesarjoja suoraan kuukausimaksullisesta verkkopalvelusta. Tai shopata lastenrattaita suoraan ulkomaalaisesta verkkokaupasta. Eiväthän.

    Dream on. Vahva suositus: käytä aikaasi tuon raportin lukemiseen. Ihan vaan itsesi takia. Tiedät sitten sinäkin mikä Xiaomi on. Ja mitä kaikkea nimen alle jo nyt kuuluu.

     

     

  • Brändi/ Dialogi/ Muutos

    Taistelen, todellakin taistelen

    20150526_183853

    Äsken alkoi naurattaa. Olen viimeisten päivien aikana pyöritellyt keskusteluissa kollegojen ja konsulttien kanssa aika paljon sanoja tuotehallinta ja toiminnanohjausjärjestelmä. Ja voin kertoa, että välillä siinä on toden totta ollut aikamoinen taisteluhenki päällä. Periksi ei anneta, kele! Tämä vielä ratkaistaan! Päätöksiä, päätöksiä!

    Aiemmalla urallani olin tekemisissä vain tuoteketjun loppupään kanssa. Lähes 19 vuoden ajan perehdyin asiakkaan tavoitteisiin, suunnittelin ja toteutin viestintää ja markkinointia. Toki omassa yrityksessäni hoidin myös hallintoa, myin ja johdin. Mutta en minä ikinä ollut näin lähellä tuotantoon, tuotehallintaan ja toiminnanohjaukseen liittyviä asioita. Sanon ihan rehellisesti, että nyt olen epämukavuusalueella.

    Muunnamme parhaillaan kollegojeni kanssa perinteistä pk-teollisuusyritystä brändivetoiseksi yritykseksi. Olemme luoneet ainutlaatuisen konseptin. Tuotteisiin ja asiakkaisiin liittyvä tiedonhallinta luovat kivijalan liiketoiminnalle verkossa, digitalisoitumisen hyödyntämiselle. Meillä ei ole käynnissä it-projekti. Ei edes ict-projekti. Meillä on käynnissä muutos, joka koskettaa yrityksen kaikkia osia, vaikkakin tuotantoa vähiten.

    Olen onnellinen johtoryhmästä, jossa jokaisella on erilaista osaamista kuin minulla. Työskentelen tiedonhallinnan kehittämiseen liittyen etenkin kollegani Paulin kanssa, joka on tehnyt uransa tuotannon johtotehtävissä paperiteollisuuden palveluksessa. Hän työskentelee systemaattisesti ja analyyttisesti, ja osaa juuri niitä asioita, jotka saavat minut kiemurtelemaan ärtyneesti. Yhteistyömme toimii ehkä juuri siksi niin hyvin, että välillämme vallitsee vahva keskinäinen kunnioitus toisen osaamista kohtaan. Hän on monessa liemessä keitetty tuotantotalouden insinööri, minä valtiotieteellisen koulutuksen saanut, pitkän yrittäjätaipaleen kulkenut strategia- ja markkinointinörtti.

    Voisin sanoa tämän jokaisesta johtoryhmäläisestämme erikseen ja yhdessä. Me täydennämme toisiamme. Emmekä me ole täydellisiä, mutta me haluamme hioutua todella hyväksi tiimiksi. Se vaatii paljon muutosta myös itsessämme. Arvaatkaa mitä. Sekään muutos ei ole helppo.

    Työnantajani Eskimon strategia kiteytyy lupaukseen ”Taistelemme parhaiden makujen puolesta”. Kirjoitan tätä blogipostausta hiukan ylimittaiseksi venyneen toimistopäivän jälkeen pizzerian pöydässä. Tuntuu, että tämä taistelu vaatii juuri tänään hieman itsensä palkitsemista. Tänään kun oli taas sellainen päivä, jolloin näin ulkopuolisten silmissä syttyvän innostuksen kertoessani kaikesta siitä, mitä olemme Eskimolla tekemässä. Yleisön kannustus kantaa läpi tämän arkisen taistelun.

    Muutamme tässä samalla muutakin kuin vain tätä yritystä. Luomme malleja, joista tiedän muidenkin suomalaisten yritysten – ja sen myötä koko maan – hyötyvän. Sehän sopii minulle. Valtiotieteilijälle, ikuiselle maailmanparantajalle.

  • Brändi/ Muutos

    Datahässäkkä on markkinoinnin uusi musta

    2015-05-05 17.20.35

    Kopioin, kansitin, kuljetin. Nimittäin Kansallista Mediatutkimusta, Päättäjien mediatutkimusta ja TGI:tä. Kymmenien sivujen raportteja, joita kollegani olivat luoneet. Kysely, data, graafi, teksti. Analyysi. Vuosi oli 1988 ja työpaikkani yksi ensimmäisistäni, Gallup Media. Oppikouluni markkinoinnin maailmaan.

    Kyllä maailma oli tuolloin selkeä. Raportit toimitettiin paperiversioina asiakkaille, jotka tekivät niiden perusteella markkinointia koskevia päätöksiään. Sittemmin niistä syntyi tietokantoja, joista tehtiin erilaisia ”ajoja” ja automatisoituja raportteja. Tuloksista riemuittiin mediataloissa kautta maan. Kuka oli onnistunut kasvattamaan lukijamäärää, kuka asemaansa kohderyhmän keskuudessa. Mainosmyyjien presentaatiot vilisivät lukuja. Niiden taa piilotettua Viisautta. Tai tunnetta siitä.Lue lisää

  • Muutos

    Miksi roikkua kiinni vanhassa?

    2015-04-05 14.04.12

    Velvollisuudentunne, vastuu, mitä ihmiset ajattelevat, en voi, minun on vaan pakko. Sanoja, jotka kaikuivat päässäni reilut kaksi vuotta sitten miettiessäni elämänmuutosta. Päätin kuitenkin hypätä, kokeilla työurallani vielä jotain muutakin kuin yrittäjyyttä. Onneksi päätin.

    Huippu-urheilijan uran ei odoteta jatkuvan samanlaisena lopun ikää. On itsestään selvää, että nuoremmat tulevat kilpakentille ja ovat innokkaampia, paremmassa kunnossa, valmiimpia oppimaan uutta. On itsestään selvää, että kilpaurheilija lopettaa jossain vaiheessa. Ja siirtyy muihin hommiin. Harva on tienannut urheilulla niin paljon, että voi jäädä huvikseen pelaamaan golfia. Monesta entisestä huippu-urheilijasta tulee työnantajan unelmatyöntekijä: rohkea, päämäärähakuinen, sinnikäs tuloksentekijä.

    Yrittäjä on Suomessa viime vuosiin asti ollut joko peritty tai nuorena aloitettu ammatti, josta ei enää muulle uralle vaihdeta. Lue lisää

  • Muutos

    Markkinointiväki epämukavuusalueella

    2014-10-22 12.04.58

    ”Oletko pitänyt osaamisesi ajan tasalla?” Kysymys, joka jokaisen markkinoinnin parissa työskentelevän olisi viimeistään nyt syytä kysyä itseltään.

    Maailman digitaalinen muutos on vyörynyt levybisneksen ja kustannusyhtiöiden kautta kaupan arkeen. Ammattikunnat johtajista bändien kitaristeihin ovat jo saaneet kokea miltä tuntuu, kun maa järisee jalkojen alla. On ollut pakko oppia uutta ja keksiä oma bisnes uudelleen.

    Kaltaiseni neli- ja viisikymppiset markkinointialan ihmiset ovat tehneet töitä niin lama- kuin nousukaudellakin. Moni meistä on tottunut kohderyhmäanalyysien tekemiseen ja median ostamiseen – ja myymiseen. Ollaan oltu fiilistelemässä tv-mainoksen kuvauksissa ja valittu sopivia hahmoja printtikampanjan kasvoiksi. Huolehdittu tuotetiedon oikeellisuudesta ja biletetty monissa alan kekkereissä.

    Digitaalisuus on hiipinyt arkeen jo monen vuoden ajan. Ensin tuntui, että mainosbannereiden ostaminen ja Googlen AdWordsissä mainostaminen riittäisi. Mikäänhän ei siinä vaiheessa vielä muuttunut, sillä edelleen tilattiin mainoksia tekijöiltä ja maksettiin laskut. Opeteltiin tosin lukemaan klikkausten määriä ja kustannuksia.

    Mutta entä nyt? Moni markkinointiosaaja ei vieläkään itse käytä uskottavasti sosiaalisen median kanavia, saati ymmärrä digitalisoitumisen koskettavan juuri markkinointia enemmän kuin monia muita liiketoiminnan osa-alueita. ATK on tuttu termi, mutta entä kun pitäisi ymmärtää ERPin ja CRMn yhdistämisen merkitys digiaspaa kehitettäessä sekä tietenkin tarjota erinomaista uu- ja ceeäksää omnichannel-henkisesti?

    Ja vaikka tuota kieltä osaisitkin, niin ottaako mahdollinen uusi työnantaja todesta 49-vuotiasta markkinointiammattilaista, jolla ei ole omaa Instagram-tiliä, joka on tehnyt työnsä kahden yrityksen palveluksessa ja osaamiskarttaan kuuluvat lähinnä messujen organisointi ja lehti-ilmoitusten varaaminen ja maksaminen? Ei ota. Työnantaja valitsee mieluummin ihmisen, joka elää verkossa, ymmärtää niitä analytiikkarapsoja ja osaa niitä itsekin tehdä.

    Tässä ammatissa kiinnostus maailman muutosta kohtaan on pakollista. Ei riitä, että tekee työnsä hyvin. Sillä se työ muuttui jo. Sinä et vaan huomannut sitä niitä messuja järjestäessäsi.

    ps. Messujen järjestämisenkin parikymppiset keksivät uudelleen. Tsekkaa vaikka miten toimivat Nordic Business Forum, Slush ja Streat Helsinki.

  • Dialogi/ Muutos

    Kahvitaukoja – ja kahvitaukoja

    2013-07-05 12.43.25

    Tammikuussa 31 vuotta sitten sain tutustua työelämään Uudenmaan verovirastossa. Kahden viikon ajan matkustin aamulla koulun sijaan Itä-Pasilan betonibunkkereiden ytimeen oppiakseni mitä työnteko on. Opin tärkeän asian: kaksi kertaa päivässä vietetään viidentoista minuutin mittainen kahvitauko. Tasan kello kymmenen ja tasan kello neljätoista.

    En muista tuosta tet-jaksosta mitään muuta. Hämärä muistikuva mapittamisen apuna toimineesta pahvisesta aakkostimesta minulla on. Mutta suurimpana mieleen jäi hämmennys kellon tarkkuudella vietetyistä kahvitauoista, joiden aikana istuttiin tympeillä keltaisilla kernisohvilla ja viritettiin keskusteluntynkää. Tunsin oloni ulkopuoliseksi. Sitä olinkin.Lue lisää

  • Muutos

    Yrittäjyyden koulima

    Kokemus näkyy ja tuntuu

    Olen miettinyt ammatillista kehittymistä ja osaamista viime viikkoina todella paljon. Koska työskentelin vuodet 1996 – 2013 yrittäjänä ja vuodesta 1998 työllistäjänä, olen ehtinyt oppia laajalti liiketoiminnan eri osa-alueita oman alkuperäisen ammattini, viestinnän, lisäksi. Olen elänyt epämukavuusalueella opetellessani asioita, jotka eivät ole kiinnostaneet pätkääkään, mutta joita on ollut pakko oppia. Paljon olen saanut oppia sellaistakin, mistä nautin suuresti.

    Nyt kun työskentelen ammattijohtajana toisten omistamassa yrityksessä, huomaan osaavani paljon sellaista, mitä en ole aiemmin osannut arvostaa. Olen ilokseni huomannut taitojeni koituvan kaikkien eduksi.

    Jos saisin valita, työnteko olisi pelkkää innostusta, uuden luomista ja iloa. Kaikilla olisi kivaa ja hyvä mieli. Jokainen ponnistelisi yhteisen päämäärän eteen täysillä, haluaisi koko ajan oppia uutta ja hoitaisi omat työnsä vastuullisesti ja siitä ylpeyttä tuntien.

    Tulee kuitenkin hetkiä, jolloin kaikki ei mene noin.Lue lisää

  • Brändi/ Muutos

    Markkinointivetoisuus on kohta pakollinen valinta

    Fazer vastaa puurotrendiin Alku-puurollaan

    ”Kuluttaja on niin kovin vaikea tavoittaa nykyään.” ”Eiköhän tämä vouhkaaminen mene kohta ohi.” Näihin kahteen lauseeseen kiteytyy monen suomalaisen yrityksen ongelma: valitetaan kuluttajan ja/tai asiakkaan käyttäytymisen muutoksesta sen sijaan, että otettaisiin siitä kaikki hyöty irti.

    Suomalaiset teollisuusyritykset ovat pitkään onnistuneet toimimaan laadukkaiden tuotteiden ja nerokkaan insinööriosaamisen varassa. Meillä on runsain mitoin prosessiosaamista. Teknologiaan investoidaan, jotta saadaan tehtaat toimimaan tehokkaammin. Samaan aikaan esimerkiksi Ruotsissa on uskottu asiakkaan tarpeiden kuuntelemiseen ja niiden varhaiseen vastaamiseen, keskitytty brändin rakentamiseen. Minulle sanaparista Ruotsi ja tehdas tulee mieleen ainoastaan Volvon tehdas 1970-luvulla. Sanat Ruotsi ja brändi taas… No, tiedätte mitä tarkoitan.

    Onneksi Suomessakin jotkut yritykset kuuntelevat hiljaisia signaaleja ja vastaavat niihin. Eivät jää tuleen makaamaan kuluttajien muuttuvien tottumusten edessä. Yksinkertainen selitys tälle on, että tällaiset yritykset ovat markkinointi-, eivätkä tuotantovetoisia. Kuulkaas, kun valaisen yhden esimerkin kautta…Lue lisää

  • Muutos

    Milloin koulu suostuu muuttumaan?

    Pulpetti ei muutu. Muuttuisiko koulu?

    Pakkasin aamulla repun yläasteen koulupäivää varten. Sijaistin lastani, joka oli saanut tätä päivää vastaan viettää yhden ylimääräisen vapaapäivän syysloman yhteydessä. Koululla oli tänään ”Open House” -tapahtuma. Kutsussa tosin lukee päivän nimen alla lihavoiduilla kirjaimilla, että joko oppilas tai hänen vanhempansa osallistuu opetukseen tänä päivänä. Eli ei vapaaehtoinen, mutta open kuitenkin.

    Tarkoitus on hyvä: näyttää vanhemmille, millaista arkea lapsi elää. Olen iloinen tästä mahdollisuudesta. Opettajat ovat lapseni koulussa osaavia, työstään innostuneita ja kaikin puolin hyviä. Olen kiitollinen heistä jokaisesta. Olen kiitollinen myös koulustaan ylpeästä rehtorista, joka markkinoi koulua alakoulun oppilaiden vanhemmille kertomalla, että tässä koulussa ollaan Pisa-tuloksissa maailman kakkosia monessa aineessa. Heti sen yhden shanghailaisen koulun jälkeen.

    Tiedän tökkääväni pahuksen isolla kepillä muurahaispesään, kun kirjoitan koulusta. Sillä suomalaiselle koulu on yksi suurimmista ylpeydenaiheista. ”Ilmainen” opetus. Sivistysvaltion mittari. Maailman paras. Siitä tullaan oppimaan lisää ulkomailta asti.

    Kuulostaa aika paljon Nokialta. Just sayin’.Lue lisää

  • Muutos

    Kell´onni on, se onnen jakakoon

    2014-12-21 13.43.03

    Media on julkaissut näin joulun alla runsaasti juttuja, joita lukiessani muistan miten hyvin asiat omassa elämässäni ovat. Media on myös uutisoinut runsaasti pelottavia ja huolta aiheuttavia uutisia, sillä sellaisessa maailmassa me elämme. En syytä mediaa.

    Maailma on myös kaunis ja täynnä onnen hetkiä. Maailmassa – myös täällä Suomessa – tapahtuu päivittäin onnistumisia ja asioita, joista emme puhu. Meille on lapsesta asti opetettu, että onni tulee kätkeä, tai joku voi tulla kateelliseksi. Ja auta armias, jos niin käy. En ole itse ikinä uskonut onnen tai onnistumisten piilottamiseen. Olen meuhkannut, iloinnut, riemuinnut ja huutanut ääneen niin omia kuin ystävieni onnen hetkiä. Olen potkinut eteenpäin, halannut ja kannustanut. Ja olen itse saanut sellaisesta nauttia.

    Sanotaan, että Piilaakso eroaa suomalaisesta yrityskulttuurista juuri siinä, että siellä kaikki kannustavat toisiaan. Hyvin menestyneet yrittäjät panevat rahan ja osaamisensa kiertoon. Tämä kaikki on totta myös täällä Suomessa. Lue lisää

  • Brändi/ Muutos

    Hybridikuluttajalle ei kanta-asiakaskortti riitä

    2014-11-16 16.25.42

    Kuulin muutama viikko sitten kaupan ammattilaiselta sanan hybridikuluttaja. Pidin siitä välittömästi. Minusta se kuvasi omaa lapsuuttani 1970-luvulla: äidin kanssa asioimme bussilla Hakaniemen halliin ja torille, kotikadulle ajavalta kala-auton myyjältä äiti osti viikoittain kalaa ja juureksia. Lähikauppamme oli keltainen Elanto, josta ostin äidin pyynnöstä maitoa ja itselleni Pinna-mehujään. Leppävaaraan rakennettuun Maximarketiin ajettiin isän autolla lähinnä hämmästelemään myymälän jättimäistä kokoa.

    Kaupan ihmiset käyttävät hybridikuluttaja-termiä selittääkseen muutosta, jonka keskellä kauppa Suomessa juuri nyt elää. Verkko ja ulkomaiset toimijat ovat kasvattaneet vaikeuskerrointa, katteet pienenevät, asiakasta on (kuulemma) vaikea tavoittaa. Asiointi hajaantuu useisiin eri yritysten tarjoamiin asiointikanaviin. Kaikki ovat muuten asioita, joiden kanssa monet muiden alojen yrittäjät ovat aina joutuneet selviytymään.

    Väitän, että suurin osa ongelmista johtuu siitä, että suomalaiset kaupan- ja elintarviketeollisuuden suuryritykset ovat tottuneet toimimaan ”kaikkea kaikille” -mallilla. On tehty tasapaksua mainontaa ja tasapaksuja tuotteita tasapäiseksi peruskoulussa kasvatetulle kansalle, jonka joukosta erottautuminen on aina ollut maassamme suuri virhe. Onneksi tämä on muuttumassa!

    Suomen markkinoiden pienellä koolla ja pitkillä maantieteellisillä etäisyyksillä on totuttu selittämään kaikkia ongelmia. On kasvatettu yritystä vain kotimarkkinoilla ja ajauduttu ”kaikkea kaikille” -tarjoamaan, kun suuremmaksi kasvaminen ei ole muuten ollut mahdollista. Pientä ja kannattavaa toimintaa ei ole arvostettu, vaan yrityksiä on kasvatettu yritysostoilla, jolloin pienet kilpailijat on saatu pois markkinoilta hintahäiriköimästä. Duopolit ovat vahvistuneet etenkin elintarviketeollisuudessa ja ruokakaupassa.

    Malli toimi ihan mukavasti siihen asti, kunnes Suomi joutui aidon kilpailun tilanteeseen. Kilpailua ovat 2000-luvulla synnyttäneet ulkomailta tulevat yritykset, jotka ovat aina toimineet kovassa kilpailussa. Ne ovat tottuneet ajattelemaan asioita asiakkaan eikä tuotekehityksen näkökulmasta. Ja nyt, kun verkko on tarjolla jo lähes jokaisen kuluttajan puhelimessa, globaali kilpailu on läsnä kaikilla toimialoilla. Minäkin olen jo ostanut ensimmäisen kerran vaatteita Zalandosta, kun juuri niitä tiettyjä ei millään kotikaupungin kivijalkaliikkeistä löytynyt.

    Miettikää mitä Plantagen tai Bauhaus ovat tehneet omilla toimialoillaan! Tai Gigantti! Ja miten suomalaisyritysten johtajat ja toisaalta kuluttajat ovat näihin uusiin toimijoihin suhtautuneet…

    Minulla on teille tarjolla fakta, joka ei ole edes uutinen: kuluttaja on epärationaalinen olento. Kuluttaja ei ole uskollinen yhden yrityksen tuotteille tai palveluille, ei, vaikka lompakossa olisi yrityksen kanta-asiakaskortti ja kotiin lähetettäisiin postitse miten hienoja suoramainoskirjeitä tahansa. Kuluttaja on aina ollut hybridikuluttaja. Tässä vaan meni muutama vuosikymmen, joiden aikana elettiin siinä käsityksessä, että kuluttajan uskollisena pitämiseksi riittää, kun rakennetaan lisää seiniä ja kattoja – jotta kansainväliset kilpailijat eivät saa parhaita kauppapaikkoja.

    Kilpailu tekee hyvää. On katsottava maailmaa asiakkaan silmin. On parannettava omia prosesseja, kehitettävä brändiä, vastattava asiakkaan vaatimuksiin. Tehtävä kaikkensa, että asiakaskokemus yllättää positiivisesti päivittäin. Päätettävä haluaako olla oman kylän paras, vai kenties maailman paras. Ja toimittava näiden päätösten edellyttämällä tavalla. Sillä kanta-asiakaskortti ei enää asiakkaalle riitä.

    Eilen söin lapseni kanssa Hakaniemen Hallin kahvilassa Eromangan lihapiirakat. Ajattelin ääneen: tuletkohan sinäkin tänne aikanaan lastesi kanssa? Kotimatkalla piipahdimme lähi-Alepassa ostamassa maitoa ja hedelmiä. Illalla kävimme vielä Bauhausissa jouluvalo-ostoksilla ja kotimatkalla pysähdyimme K-Supermarketissa ostamaan Kolmen kaverin jäätelöä. Sellainen hybridikuluttajan tavallinen lauantai.

  • Dialogi/ Muutos

    Yhteisön rakentamisen salaisuus

    Kallio Block Party

    Kotitaloni katolla oli 16 metriä pitkä LA-radiopuhelimen antenni. Minut tunnettiin tunnuksella Olga, naapurintyttö tunnuksella LadyX. Olin napannut tunnuksen Kippari Kalle -sarjakuvasta. En muista miksi. Tutustuin ihmisiin, joita kaikkia yhdisti jutustelu radiopuhelintaajuuksilla. Elettiin ’80-lukua. Kuuluin yhteisöön, jonka jäsenten ammatti, sosiaaliluokka tai muu status ei ollut missään määrin merkittävää tai kiinnostavaa. Silti olimme vahva yhteisö.

    Yhteisöistä puhuvat nyt ihan kaikki. Jokainen markkinointiguru ja -puurtaja näkee päiväunia vahvasta yhteisöstä, jonka saisi toimimaan oman asiansa edistäjänä. Minulla on teille vinkki: ottakaa oppia isoilta järjestöiltä: ne ovat aina saaneet omansa liikkeelle asiansa puolesta. Miettikää nyt vaikka työväenliikkeen alkumetrejä, partiota, Marttoja, Punaista Ristiä tai vapaaehtoista palokuntaa!

    Nuo järjestöt ovat ymmärtäneet yhteisöjen rakentamisen salaisuuden: intohimon hyödyntämisen! Ne ovat tunnistaneet mikä sytyttää yhteisöön kuuluvat ihmiset. Herätelleet edelläkävijät, vedonneet tunteisiin ja tarjonnet foorumit, millä käydä keskustelua. Ei se sen vaikeampaa ole. Mutta sinnikästä duunia se kyllä vaatii.

    Viime kesänä kävelin Kallio Block Partyn aikaan keskellä Helsinginkatua. Olin yhden iltapäivän ajan osa yhteisöä, joka vietti korttelijuhlia ruoan, musiikin ja hyvän seuran merkeissä. Örveltäjiä ei juurikaan näkynyt. Hyvää fiilistä ja kaupunkikulttuurin ylistämistä näkyi sitäkin enemmän. Omasta halusta syntyvään yhteisöön kuulutaan tunteen, ei niinkään järjen vuoksi. Siksi, että kokee intohimoa jotain aihetta kohtaan. Siksi, että yhteisöön kuuluminen synnyttää mielihyvää.