Monesti muutos alkaa jo kauan ennen kuin se antaa näkyviä merkkejä itsestään. Pöhöttää, väsyttää ja kolottaa. Sitten tulee päivä, jolloin katsoo peiliin sadannen kerran ja ajattelee, että en halua tällaista elämää. Siitä muutos alkaa. Nuorempana luulin asioiden muuttuvan taikasauvaa heilauttamalla.  Tähän ikään mennessä olen oppinut, että muutos on oikeasti pirun vaikeaa.

Yritysmaailmassa pöhöttyminen on ihan tavallista. Kiireen keskellä ostetaan nopeasti sieltä mistä saadaan helppo ratkaisu, ei viitsitä nipottaa pikkuasioista, palkataan uusia ihmisiä sen sijaan, että mietittäisiin mistä voitaisiin luopua tai miten työt voitaisiin organisoida uudelleen.

Ja vaikka yrityksessä oltaisiinkin oltu tarkkoja kuluista, pysytty ketterässä ja hoikassa kunnossa, mukaan on karttunut kaikenlaista vanhaa, vähän kuin omassa elämässä sinne mökille viedyt ”tätä voi vielä tarvita” -vaatteet ja kodinkoneet.

Muutos tarvitsee käynnistyäkseen heräämisen todellisuuteen. Liian usein siihen pakottaa omassa elämässä jonkun läheisen sairastuminen, joka ravistelee tajuamaan miten haavoittuvainen elämä on. Bisnesmaailmassa liian moni yritys joutuu ensin kokemaan huonoja vuosia, ennen kuin omistajat alkavat vaatia toimivalta johdolta muutosta. Parhaissa yrityksissä muutos käynnistyy hiljaisten signaalien kuuntelemisesta, tietoisesta tulevaisuuden ennakoinnista, vanhan kyseenalaistamisesta ja bisnesmahdollisuuksien janoamisesta.

Muutos tarvitsee myös ison päämäärän. Tavoitteen asettaminen liian alas on monen suomalaisen yrityksen perisynti. Tuumataan, että tehdään niin kuin kilpailija tekee. Tai niin kuin on ennenkin tehty. Tavoitteen asettamisen jälkeen ihmiset pitää sitouttaa päämäärän saavuttamiseen keskustelemalla ja innostamalla. Sillä vasta siitä alkaa todellinen työ.

Muutoksen toteuttamiseen tarvitaan kahta asiaa: sinnikkyyttä ja epämukavuusalueella liikkumisen sietämistä. Vaikka kuinka repii hermoa, ketuttaa, raivostuttaa, ärsyttää, on jaksettava jatkaa kohti päämäärää. On luovuttava vanhasta. Mikä tärkeintä, on kyettävä muuttamaan omia tapojaan. Omia sanojaan. Omia ikiaikaisia käyttäytymismallejaan.

Omasta kokemuksesta tiedän, että muutoksen onnistumiseksi on ensin mielikuviteltava itsensä parempikuntoisena, valokuvattava lempivaatteitaan, palkittava itseään muutoksen edetessä. Ja sitten on otettava välipalat mukaan töihin. Lähdettävä salille, vaikka sataa ja olisi paljon mukavampaa lojua sohvalla katsomassa leffaa. Venyteltävä. Ja oltava valmis luopumaan päivittäisestä suklaa-annoksesta.

Yöunen parantamiseksi on mentävä jääkylmään veteen, vaikka on aina inhonnut sitä. Kylmän veden aiheuttamaa tunnetta oppii rakastamaan. Puhumattakaan heräämistä hyvin nukutun yön jälkeen.