• Työ/ Yleinen

    Pysähdy ja hengitä

    IMG_2299

    Jo edellisenä viikonloppuna ahdistaa. Miten tulevasta viikosta selviää? Aamut, päivät ja illat ovat täyteen ahdettuja. Liikuntaa, kokouksia, ystävien tapaamisia, velvollisuuksien hoitamista, työmatkoja, lasten kokeisiin preppaamista, kesätöiden haussa avustamista. Kaikkea. Ja liikaa.

    Tiedät, että olisi pakko ehtiä käydä apteekissa. Mutta missä välissä? Sukulaisen tulevat synttärit mietityttävät, sillä jokainen täyttää vain kerran juuri sellaisia tasavuosia. Ei sinun kiireesi voi olla niin tärkeää.

    Suoritat asioita yksi kerrallaan, hengität kiivaasti, yrität selviytyä tunnista seuraavaan. Öisin et nuku, sillä päivän kierrokset jäävät päälle.

    Viikon lopussa odottaa loma. Sen voimin jaksat vielä asuntoyhtiön yhtiökokouksen ja lomavarusteiden pakkaamisen.

    Yhtäkkiä pysähdyt. Huomaat, että kaikki on hyvin. Hengität syvään. Rauhoitut. Stressin laukeaminen tuntuu niskassa veren kohinana.

    Oikealla on apteekki. Ja juuri sitä ennen on koruliike, josta ostat kuukausikaupalla kadoksissa olleiden korvakorujen taustakappaleiden tilalle varaosia. Samalla ostat uuden parin korvakoruja.

    Viikon lopussa odottaa loma. Korvissa on uudet, kauniit korut. Elämä hymyilee. Eikä enää olekaan kiire.

  • Työ

    Kiitos meidän uralle

    Eero Vottosen ja Miikka Mannisen taustatiimi Bocuse d'Or -kisoissa 2017

    Muistatko, miten Kimi Räikkönen vastasi urheilutoimittajille, kun nämä kysyivät, miten kisa meni? Hän kertoi aina, miten me onnistuimme, mitä me teimme, missä me mokasimme. Alkuun se tuntui oudolta: Kimihän se sitä autoa ajoi! Ei mikään me.

    Työssä parasta on, kun saa tehdä töitä ja onnistua yhdessä intohimoisesti tavoitteisiin suhtautuvan tiimin kanssa. Kun viesti kulkee ja keskinäinen kunnioitus vie ylitse väistämättömien ristiriitojen. Osaamiset täydentävät toisiaan, viestitään paljon, yhteistyö on saumatonta. Ollaan vahvasti me. Tavoittelemassa yhteisellä pelikentällä suuria tavoitteita.

    Pahinta olisi joutua samalle pelikentälle pasianssinpelaajan kanssa. Hänen kaltaisensa kun eivät tarvitse onnistuakseen edes valmentajaa. Eivätkä ainakaan joukkuekavereita.

    Yksilöurheiljan, pyörätuolikelauksen nelinkertaisen olympiavoittajan Leo-Pekka Tähden lausunto aamun Hesarissa pysäytti. ”Aikamoinen kruunu tämä on meidän uralle”, hän sanoi. Tulivat Kimin haastattelut mieleen.

     

    ps. Kuvassa on suurin osa Suomen Bocuse d’Or -joukkueesta 2017. He kisaavat ensi viikon tiistaina Lyonissa kokkimaailman arvostetuimmassa kilpailussa kullasta.

  • Työ/ Yleinen

    Esimies, henkilökunta on asiakastakin kuninkaampi

    cof

    Tapasin kerran toimitusjohtajan, joka kertoi ajastaan suurimman osan kuluvan johtoryhmäläisten kanssa. Hänen prioriteettilistallaan korkeimmalla olivat suorat alaiset, eivät asiakkaat, numerot tai tuotanto. Melko harvinaista.

    Suuresti arvostamani hospitality-alan ja asiakaskokemuksen kehittämisen konkari Kalle Ruuskanen kertoo oppineensa äidiltään, ravintola-alan yrittäjältä, yhden asian ylitse muiden: asiakas on kuningas, mutta henkilökunta on kuninkaampi. Olemme kaikki lopulta asiakkaalla töissä, sillä hän maksaa palkkamme. Mutta ei asiakas palveluitamme osta, jollemme palvele häntä erinomaisesti. Kallen äidin mukaan ravintolaan piti olla aina kaksi jonoa: toinen koostui asiakkaista, toinen parhaista työntekijöistä. Viisas nainen! Kalle myös kertoo uraltaan useita menestystarinoita transformaatioista, jotka on tehty samalla henkilökunnalla, siis menty läpi muutostuulten ilman irtisanomisia. Johtajia on kyllä jouduttu matkan varrella vaihtamaan. Ei ihme, sillä muutoksen johtaminen vaatii paljon.Lue lisää

  • Muutos/ Työ/ Yleinen

    Kehu, kiitä, kannusta

    img_2457

    Olen saanut kolmena päivänä peräkkäin lämpimiä kiitoksia tekemisistäni. Se tuntuu todella hyvältä. Mutta… kissa kiitoksilla elää, sanoi vanha kansa. Pitäisikö kiitoksen saamisen tuomasta hyvästä olosta siis tuntea huonommuutta?

    Vuosina 1996 – 2013 toimineen yritykseni tärkein arvo oli toisten kehuminen, kiittäminen ja kannustaminen. Olin opiskeluaikoina nähnyt työyhteisöjä, joissa nämä olivat harvassa. Yhdessä suorastaan nolattiin ja mollattiin henkilökuntaa. Päätin, että omassa yrityksessäni positiivisuus ja onnistumisten huomioiminen ovat arvossaan. Niin ne olivatkin.Lue lisää

  • Muutos/ Työ/ Yleinen

    Katso kauemmas

    Jaksaa, jaksaa!

    Katso metsää puilta, sanotaan. Koska olen lapsuudessani saanut kulkea hyvin hoidetussa talousmetsässä, siis huminoivien honkien keskellä, jalan alla rapisevat varvut ja jäkälät, tiedän kyllä mitä tällä tarkoitetaan. Ei lähintä puuta, vaan valoisaa, kauas näkyvää metsämaisemaa. Kokonaisuutta.

    Arjessa vastoinkäymiset siirtävät katseen koko ajan lähemmäs. Päivästä selviäminen, viikosta selviäminen, seuraavaan lomaan selviäminen. Niinhän me työstä yleensä puhumme. Itsekin huomaan tuskailevani asioita, jotka kertyvät to do -listan jatkeeksi. Ärtymys kasvaa, kun työkaveria ei tavoita juuri sillä hetkellä, kun itsellä olisi aikaa käsitellä asiaa. Tai kun huomaan kamppailevani asioiden kanssa, joiden luulin jo muuttuneen. Turhauttaa.

    Hyppään fillarin selkään. Ajan pitkän lenkin. Pari kilometriä ennen kotia voimat ovat jo vähissä. Katson ylämäkeä ihan fillarin stongan edessä. Tuntuu, etten enää millään jaksa, mäki on liian rankka. Mutta sitten nostan katseeni, ja katson kauemmas. Tajuan, että tämä on vain väliaikaista, ja kauempana on helpompi polkea. Minun tulee vain jaksaa ponnistella vielä hetki.

    Kotona olo on taivaallinen. Olen taas lähempänä omaa tavoitettani. Naista, joka on saanut tehdä mielenkiintoisen uran muutosten ja tarinankerronnan parissa.

    Siis tarkemmin ottaen: korkokengissä argentiinalaista tangoa hyväkuntoisena tanssivaa kasikymppistä.

  • Työ/ Yleinen

    Pesin ikkunat

    Itse pestyn, uhtaan ikkunan läpi otettu kuva.

    Neljäs kesälomaviikko päättyy parin päivän päästä. Vietän lomaani poikkeuksellisen myöhään, ja palaan töihin vasta elokuun toisella viikolla. Tämä on ollut yksi elämäni parhaista kesälomista.

    Kuluneen viikon ajan olen lukenut somesta lukemattomia päivityksiä salasanojen unohtamisesta, töihinpaluun tylsyydestä, ajatusten tökkimisestä ensimmäisinä päivinä… Mutta hän, joka ei valita, iloitsee harjoittelupaikastaan. Hän on lähes kuusikymppinen, pari vuotta sitten työttömäksi jäänyt kovan luokan ammattilainen.

    Työelämä on jakautunut kahtia. Me, joilla töitä on, tuskailemme paineen alla, mietimme, miten selviämme syksystä, buukkaamme jo seuraavia lomia. Ja he, jotka ovat joutuneet työttömyyden kouraisemaksi, katsovat vierestä meitä valittajia. Nolottaa. Tuntuu ministi samalta kuin italialaisella biitsillä maatessa, kun afrikkalainen maahanmuuttaja tulee myymään minulle aurinkolaseja – ehkä kymmenennen kerran sinä päivänä. Olen ärtynyt, sanon no thanks, katson muualle. Mutta minua nolottaa.

    Epätasa-arvoisuus niin globaalissa maailmassa kuin kotimaisessa työgenressäkin syö maailmanrauhan aamiaiseksi. Ei, minulla ei ole ratkaisuja. On vain paljon ajatuksia.

    Kesälomani oli todella hyvä. Niin hyvä ja rentouttava, että viimeisen kesälomaviikon aikana pesin kotini ikkunat, kierrätin turhaa tavaraa, hoidin hankintoja syksyä varten ja omaa kuntoani joogasalilla. Lähden maanantaina töihin innokkaana, sillä minulla on todella hyvät työkaverit, erittäin haastava ja kiinnostava työ ja mahdollisuus vaikuttaa yhtä yritystä suurempiin asioihin.

    Olen etuoikeutettu ja tiedostan sen. Globaalisti ja ihan tässä omassa kuplassani.