• Työ/ Yleinen

    Pysähdy ja hengitä

    IMG_2299

    Jo edellisenä viikonloppuna ahdistaa. Miten tulevasta viikosta selviää? Aamut, päivät ja illat ovat täyteen ahdettuja. Liikuntaa, kokouksia, ystävien tapaamisia, velvollisuuksien hoitamista, työmatkoja, lasten kokeisiin preppaamista, kesätöiden haussa avustamista. Kaikkea. Ja liikaa.

    Tiedät, että olisi pakko ehtiä käydä apteekissa. Mutta missä välissä? Sukulaisen tulevat synttärit mietityttävät, sillä jokainen täyttää vain kerran juuri sellaisia tasavuosia. Ei sinun kiireesi voi olla niin tärkeää.

    Suoritat asioita yksi kerrallaan, hengität kiivaasti, yrität selviytyä tunnista seuraavaan. Öisin et nuku, sillä päivän kierrokset jäävät päälle.

    Viikon lopussa odottaa loma. Sen voimin jaksat vielä asuntoyhtiön yhtiökokouksen ja lomavarusteiden pakkaamisen.

    Yhtäkkiä pysähdyt. Huomaat, että kaikki on hyvin. Hengität syvään. Rauhoitut. Stressin laukeaminen tuntuu niskassa veren kohinana.

    Oikealla on apteekki. Ja juuri sitä ennen on koruliike, josta ostat kuukausikaupalla kadoksissa olleiden korvakorujen taustakappaleiden tilalle varaosia. Samalla ostat uuden parin korvakoruja.

    Viikon lopussa odottaa loma. Korvissa on uudet, kauniit korut. Elämä hymyilee. Eikä enää olekaan kiire.

  • Markkinointi/ Muutos/ Myynti/ Yleinen

    Ei ihme, ettei myynti vedä

    thumb_IMG_2161_1024

    Kuuntelin tänään puheenvuoroa, jossa kannustettiin pk-yrityksiä kansainvälistymään. Siis harjoittamaan vientiä. Suomeksi sanottuna: myymään muillekin kuin suomalaisille. Esitysmateriaalissa oli mukana kysely, jossa oli selvitetty, mitkä asiat pk-yrityksissä ovat vientiin liittyen kunnossa ja mitkä eivät. Tuttua settiä: tuote ja tuotekehitys olivat kunnossa, mutta myynnissä oli kehitettävää.

    Epäuskoisena luin noin 20 kohdan listaa läpi ja yritin etsiä joukosta sanaa markkinointi. Sitä ei oltu edes kysytty.

    Eiköhän tämä kerro kaiken siitä, miksi vajaa vuosi sitten lanseerattu ”Siksi markkinointia” -hanke on Suomen tulevaisuudelle elinehto. Jollei kulmahuoneissa edes muisteta markkinoinnin olevan olemassa, saati ymmärretä mitä se tarkoittaa ja tuottaa, on turha odottaa talouden kasvua. Suomen tai yritysten.

    Minulla on terveisiä kulmahuoneisiin, niin kotimaan markkinoilla kuin ”vientimarkkinoillakin” kamppailevien yritysten kulmahuoneisiin. Ja hallituksiin. Etenkin sinne hallituksiin:

    Markkinointi ei tarkoita mainontaa.

    Markkinointi ei tarkoita mainontaa.

    Markkinointi tarkoittaa muun muassa palvelujen tuotteistamista, konseptointia, hinnoittelua, myyntikanavan valintaa, tuotteiden ja palvelujen muotoilua, asiakasymmärryksen kasvattamista ja siitä kertyvän datan hyödyntämistä. Sen lisäksi se on käytännössä pakkaussuunnittelua, verkkosivujen tekstien ja ilmeen luomista, messuosastojen rakentamista, uutiskirjeitä, asiakastilaisuuksia, mediasuhteiden hoitamista, ilmiöiden rakentamista ja dialogin käymistä asiakkaiden kanssa heidän toivomissaan kanavissa. Joskus markkinointiin kuuluu myös mainontaa. Aika useinkin. Mutta markkinointi ei tarkoita mainontaa.

    Ei ihme, ettei myynti vedä. Koska kukaan ei tunne yritystä, jossa myyjä edelleen toiveikkaana odottaa asiakkaan soittoa. Sitten kun olette valmiit kokeilemaan jotain uutta ja toimivaa, niin tutustukaa Siksi markkinointia -materiaaleihin. Ne löytyvät täältä.

  • Työ/ Yleinen

    Esimies, henkilökunta on asiakastakin kuninkaampi

    cof

    Tapasin kerran toimitusjohtajan, joka kertoi ajastaan suurimman osan kuluvan johtoryhmäläisten kanssa. Hänen prioriteettilistallaan korkeimmalla olivat suorat alaiset, eivät asiakkaat, numerot tai tuotanto. Melko harvinaista.

    Suuresti arvostamani hospitality-alan ja asiakaskokemuksen kehittämisen konkari Kalle Ruuskanen kertoo oppineensa äidiltään, ravintola-alan yrittäjältä, yhden asian ylitse muiden: asiakas on kuningas, mutta henkilökunta on kuninkaampi. Olemme kaikki lopulta asiakkaalla töissä, sillä hän maksaa palkkamme. Mutta ei asiakas palveluitamme osta, jollemme palvele häntä erinomaisesti. Kallen äidin mukaan ravintolaan piti olla aina kaksi jonoa: toinen koostui asiakkaista, toinen parhaista työntekijöistä. Viisas nainen! Kalle myös kertoo uraltaan useita menestystarinoita transformaatioista, jotka on tehty samalla henkilökunnalla, siis menty läpi muutostuulten ilman irtisanomisia. Johtajia on kyllä jouduttu matkan varrella vaihtamaan. Ei ihme, sillä muutoksen johtaminen vaatii paljon.Lue lisää

  • Muutos/ Työ/ Yleinen

    Kehu, kiitä, kannusta

    img_2457

    Olen saanut kolmena päivänä peräkkäin lämpimiä kiitoksia tekemisistäni. Se tuntuu todella hyvältä. Mutta… kissa kiitoksilla elää, sanoi vanha kansa. Pitäisikö kiitoksen saamisen tuomasta hyvästä olosta siis tuntea huonommuutta?

    Vuosina 1996 – 2013 toimineen yritykseni tärkein arvo oli toisten kehuminen, kiittäminen ja kannustaminen. Olin opiskeluaikoina nähnyt työyhteisöjä, joissa nämä olivat harvassa. Yhdessä suorastaan nolattiin ja mollattiin henkilökuntaa. Päätin, että omassa yrityksessäni positiivisuus ja onnistumisten huomioiminen ovat arvossaan. Niin ne olivatkin.Lue lisää

  • Yleinen

    Kiitollisuus

    cof

    Lokakuun teema aikakausilehdissä on syöpä, lähinnä rintasyöpä. Selviytymistarinoita löytyy niin julkkisten kuin ihan tavallisten naisten keskuudesta. Puhutaan myös lähestyvän Movemberin vuoksi eturauhassyövästä. Ja paljon puhutaankin.

    Juuri nyt tuntuu, että syöpää käsitellään ihan liikaa. Tänään kuitenkin Hesarissa syöpään sairastunut nainen kirjoitti pääkirjoitussivun kolumnissa syövästä niin, että pysähdyin tekstin äärelle. Hän puhui sairaalassa käydyistä keskusteluista, joissa pääteemana oli kiitollisuuteen herääminen vasta, kun sairaus oli iskenyt. Hän puhui myös hirveästä kuolemanpelosta, joka valtaa mielen syöpädiagnoosin tultua osaksi elämää. Siitä pelosta ei kuitenkaan aikakausilehtien palstoilla lokakuussa juurikaan puhuta. Puhutaan positiivisuuden voimasta, selviytymisestä, hoidoista. Kuolema vaietaan kuoliaaksi. Ainakin miltei kokonaan.Lue lisää

  • Muutos/ Työ/ Yleinen

    Katso kauemmas

    Jaksaa, jaksaa!

    Katso metsää puilta, sanotaan. Koska olen lapsuudessani saanut kulkea hyvin hoidetussa talousmetsässä, siis huminoivien honkien keskellä, jalan alla rapisevat varvut ja jäkälät, tiedän kyllä mitä tällä tarkoitetaan. Ei lähintä puuta, vaan valoisaa, kauas näkyvää metsämaisemaa. Kokonaisuutta.

    Arjessa vastoinkäymiset siirtävät katseen koko ajan lähemmäs. Päivästä selviäminen, viikosta selviäminen, seuraavaan lomaan selviäminen. Niinhän me työstä yleensä puhumme. Itsekin huomaan tuskailevani asioita, jotka kertyvät to do -listan jatkeeksi. Ärtymys kasvaa, kun työkaveria ei tavoita juuri sillä hetkellä, kun itsellä olisi aikaa käsitellä asiaa. Tai kun huomaan kamppailevani asioiden kanssa, joiden luulin jo muuttuneen. Turhauttaa.

    Hyppään fillarin selkään. Ajan pitkän lenkin. Pari kilometriä ennen kotia voimat ovat jo vähissä. Katson ylämäkeä ihan fillarin stongan edessä. Tuntuu, etten enää millään jaksa, mäki on liian rankka. Mutta sitten nostan katseeni, ja katson kauemmas. Tajuan, että tämä on vain väliaikaista, ja kauempana on helpompi polkea. Minun tulee vain jaksaa ponnistella vielä hetki.

    Kotona olo on taivaallinen. Olen taas lähempänä omaa tavoitettani. Naista, joka on saanut tehdä mielenkiintoisen uran muutosten ja tarinankerronnan parissa.

    Siis tarkemmin ottaen: korkokengissä argentiinalaista tangoa hyväkuntoisena tanssivaa kasikymppistä.

  • Työ/ Yleinen

    Pesin ikkunat

    Itse pestyn, uhtaan ikkunan läpi otettu kuva.

    Neljäs kesälomaviikko päättyy parin päivän päästä. Vietän lomaani poikkeuksellisen myöhään, ja palaan töihin vasta elokuun toisella viikolla. Tämä on ollut yksi elämäni parhaista kesälomista.

    Kuluneen viikon ajan olen lukenut somesta lukemattomia päivityksiä salasanojen unohtamisesta, töihinpaluun tylsyydestä, ajatusten tökkimisestä ensimmäisinä päivinä… Mutta hän, joka ei valita, iloitsee harjoittelupaikastaan. Hän on lähes kuusikymppinen, pari vuotta sitten työttömäksi jäänyt kovan luokan ammattilainen.

    Työelämä on jakautunut kahtia. Me, joilla töitä on, tuskailemme paineen alla, mietimme, miten selviämme syksystä, buukkaamme jo seuraavia lomia. Ja he, jotka ovat joutuneet työttömyyden kouraisemaksi, katsovat vierestä meitä valittajia. Nolottaa. Tuntuu ministi samalta kuin italialaisella biitsillä maatessa, kun afrikkalainen maahanmuuttaja tulee myymään minulle aurinkolaseja – ehkä kymmenennen kerran sinä päivänä. Olen ärtynyt, sanon no thanks, katson muualle. Mutta minua nolottaa.

    Epätasa-arvoisuus niin globaalissa maailmassa kuin kotimaisessa työgenressäkin syö maailmanrauhan aamiaiseksi. Ei, minulla ei ole ratkaisuja. On vain paljon ajatuksia.

    Kesälomani oli todella hyvä. Niin hyvä ja rentouttava, että viimeisen kesälomaviikon aikana pesin kotini ikkunat, kierrätin turhaa tavaraa, hoidin hankintoja syksyä varten ja omaa kuntoani joogasalilla. Lähden maanantaina töihin innokkaana, sillä minulla on todella hyvät työkaverit, erittäin haastava ja kiinnostava työ ja mahdollisuus vaikuttaa yhtä yritystä suurempiin asioihin.

    Olen etuoikeutettu ja tiedostan sen. Globaalisti ja ihan tässä omassa kuplassani.

     

  • Yleinen/ Yrittäjyys

    Järjetön rakkaus

    Järjetön rakkaus Susanna Paloheimo

    Sain ystävättäreltä parikymppisenä kevyen kuittailun kera lastenkirjan nimeltä ”Rauhoittuminen on helppoa”. Se tuli mieleeni eilen, kun fyssari totesi mulla olevan huippu-urheilijan stressinsietokyky. Ja piti pienen puheen sen negatiivisista puolista.

    Suhteeni työhön on vähintäänkin intohimoinen. Ehkä juuri sen vuoksi en voi sietää nykyistä työhön liitettävää puhetta, jossa vain harvoin on myönteisiä sävyjä. Työstä on tehty vaarallinen, kuluttava ja hyvin negatiivinen asia. Vakavasti keskustellaan niinkin hurjasta asiasta kuin kahdeksan minuutin päivittäisestä työajan pidennyksestä. Tai kolmen vuosittaisen päivän. Mietitään esimerkiksi, miten tuhoisasti tämä vaikuttaa unen laatuun ja pituuteen.Lue lisää

  • Yleinen

    PT:n ylistys

    IMG_1854

    Tiesin viime syksynä, että edessä olisi rankka duunitalvi. Näin jälkikäteen ajatellen en kyllä todellakaan tajunnut, miten rankka siitä tulisi. Palkinto kovasta duunista järisyttävän kovan tiimin kanssa on ilmoilla: Fredman.

    Kokemuksesta tiesin, että uni kärsisi, suklaa maistuisi ja sohva houkuttelisi enemmän kuin kuntosali. Tähän ikään mennessä kerätty elämänkokemus on valtava valtti, kunhan sitä osaa oikein hyödyntää. Palkkasin itselleni personal trainerin.

    Ekojen tapaamisten aikana juttelimme, testasimme kuntoa, kävimme läpi ruokapäiväkirjaa. Hän ehdotti ruokavaliota, joka osoittautui aivan liian tiukaksi työstressiin nähden. Selittelyä tai ei, luovuin tiukasta ruokavaliosta aika pian testin jälkeen.

    Hän puhui vaivihkaa myös rasvaprosentin alentamisesta ja laihduttamisesta. Minua se ei silloin kiinnostanut. Sanoin painokkaasti, että tavoitteeni on pysyä työkuntoisena ja kasvattaa lihasvoimaa. Etenkin pysyä työkuntoisena.

    Äsken lopetin ehkä 12, ehkä 13 reenikerran hänen kanssaan. Kerran hän on lähettänyt minut heti reenin aluksi kotiin, sillä olin unettomuudesta, lasten kouluhuolista ja työkuvioista niin väsynyt, että melkein itkin salilla. Muutaman kerran hän on todennut, että nyt on parempi käyttää tää aika kunnolliseen venyttelyyn, kun näytät aika stressaantuneelta. Monta kertaa hän on saanut  minut kokeilemaan niin rankkoja liikkeitä, että en olisi ikinä kuvitellut sellaisiin pystyväni. Kymmeniä kertoja hän on puhunut kehonhuollon merkityksestä. Ryhtiliikkeistä ja venyttelystä.

    Lihaskunto on kovempi kuin koskaan ennen. Polven nivelrikko pysyy kurissa. Olen nukkunut paremmin kuin olisin tällaisen työstressin aikana aiemmin nukkunut. Olen saanut liikettä lapojen väliin. Olen ryhdikkäämpi kuin ennen. En ole laihtunut. Todellakaan. Mutta olen pysynyt työkuntoisena. Bonarina teen liikkeet takuulla oikein, sillä hän puuttuu pienimpäänkin asentovirheeseen välittömästi. Vaikeasti nivelrikkoinen on oppinut käyttämään etureisilihasten lisäksi jalkakyykyssä takareisiä ja pakaroita. Aukonut hartiajumeja, venynyt ja vahvistunut.

    Sovimme kalentereihimme kevään viimeiset treenikerrat tänään. Huikkasin ovelta lähtiessäni, että en ois tätä talvea kyllä ilman näitä reenejä jaksanut vetää kunnossa läpi. Mä olen saanut sen, mitä tavoittelin.

    Aika monta kertaa hän on puhunut työskentelevänsä tulevaisuuden alalla. Olen samaa mieltä.

     

  • Yleinen

    Halu olla paras

    IMG_1531

    Suomen Bocuse d’Or -edustaja, Sitoumus2050, HeeboApp, Finnjävel, Kampin Kukka, Vuoden Kokki ja Vuoden Tarjoilija. Yhdistävä tekijä: halu olla paras.

    Eilen sain vapaapäivän negatiivisuudesta. Kaukana olivat yleinen valittaminen, yhteiskuntasopimuksen heiluminen milloin toteutumisen, milloin kaatumisen vaakakupissa, luottoluokituksen romahtaminen, soteuudistus, laittomat lakot – ei tietoakaan näistä! Sillä vietin päivän heidän keskuudessaan, jotka haluavat olla parhaita.

    Halu olla paras on järjettömän vahvasti eteenpäin ajava voima. Vain harva kykenee haluamaan riittävästi. Moni jättää homman sikseen, kun tajuaa, miten helvetillisen määrän yksityiskohtien hoitamista ja treenaamista parhaaksi tuleminen edellyttää. Ulospäin parhaus näyttäytyy usein juhlahetkinä, mitaleina kaulassa, samppanjapullojen poksahtamisena. Kultana ja gloriana.Lue lisää

  • Yleinen

    Huippunaisia

    2013-05-05 11.22.57

    Kuvassa istuvat Aili, Aino, Hilma ja Vilhelmiina. He ovat sukuni naisia. Koulutus? Elämänkoulu. Lisäksi pari vuotta kierto- tai kansakoulua. Työelämään viimeistään 12-vuotiaana.

    Luulin ennen olevani vain vahvojen, työtään rakastaneiden miesten jälkeläinen. Muutama vuosi sitten perehdyin sukuni historiaan, ja ymmärsin olleeni väärässä. Sekä isän että äidin puolen naiset ovat kovaa työtä koko elämänsä tehneitä ihmisiä, jotka pitivät perheen koossa käsittämättömän vaikeissa olosuhteissa. Yksi heistä jäi kuuden lapsen kanssa leskeksi. Hän ei kyennyt kouluttamaan tytärtään, jolla suvun tarinoiden mukaan olisi ollut lukupäätä.

    Sukuni on harpponut suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittymisen matkassa köyhälistöstä ylempään keskiluokkaan. Valtavalla yritteliäisyydellä, kovalla työllä ja koulutuksella on ollut meille suuri merkitys muutoksen mahdollistajana. Mutta myös tasa-arvoisilla mahdollisuuksilla.

    Minä olen sukuni kolmas ylioppilas. Ja vasta toinen, jolla on korkeakoulututkinto. Olen saanut nauttia tasa-arvoisemmasta maasta kuin suurin osa suomalaisista naisista minua ennen – tai maailman naisista tänään. Kaikki se, mikä on ollut mahdollista samaa koulua käyneille pojille, on ollut mahdollista minulle. Nykyisin osallistun Unicefin ja SOS-lapsikylien kansainvälisen työn tukemiseen, sillä haluan mahdollistaa omalta osaltani koulutuksen tarjoamista heikoimmassa asemassa oleville maailman lapsille.

    Tänään, naistenpäivänä, sain rakkaaltani kukkia. Juhlistin ystävieni kanssa Huippunaisia-kirjan julkistamista. Nostin työkaverieni kanssa maljan tasa-arvoisille mahdollisuuksille kouluttautua ja menestyä. Arvelen, että Aili, Aino, Hilma ja Vilhelmiina myhäilevät jossain toisaalla minun elämäni helppoutta. Sitä, jonka kivijalan he minulle aikanaan rakensivat.

     

  • Yleinen

    Rikasta elämää

    IMG_1860

    Naurattaa ääneen. Luen lähes 30 vuoden takaisia omia kirjeitäni, jotka ystävättäreni postitti minulle takaisin. Kirjeissä lörpöttelen kuulumisiani, suunnittelen tulevaa, muistelen yhteistä ulkomaanmatkaa. Kirjeistä välittyy arkisia hetkiä, niin onnen kuin huolenkin. On inssiajoa, on yo-kirjoitusten kanssa tuskailua, poikaystäväpohdintaa. Elämää.

    Ammatinvalintapsykologi- ja personallisuustesti -kohta pysäyttää. Mikä tuska abivuonna olikaan, kun en tiennyt, mitä oikein haluaisin työkseni tehdä! Muistan ärtyneenä tiuskineeni niin sukulaisille kuin opollekin, että pyrin Rovaniemelle yo-pohjaiseen rekkakuskikoulutukseen. Sillä kysymykset yleensä loppuivat.

    Kunnes opotunnille tuli eräänä päivänä opiskelija, joka kertoi omista opinnoistaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Tuntui, kuin salama olisi iskenyt. Tiesin välittömästi, että tuossa se nyt on. Ei ollut mitään käsitystä, mitä koulutuksellani sen jälkeen tekisin, mutta mahdollisuus tutkia yhteiskunnan kehittymistä ja ihmisten käyttäymistä, ja sitoa nämä kaksi yhteen viestinnän opinnoilla, oli yhtäkkiä ilmiselvä valinta. En voi sanoa, ettenkö olisi katunut valintaani. Sillä kävinhän minä pyrkimässä kerran kesken opintojeni Kauppakorkeakouluunkin. En päässyt. Se on todennäköisesti parasta, mitä minulle opiskeluvuosina tapahtui.

    Lörpöttelen kuulumisiani edelleen. Nykyisin vähemmän kirjeissä, enemmän somessa. Enää en tuskaile, mitä seuraavaksi tekisin. Olen jo oppinut luottamaan siihen, että tilanteen niin vaatiessa eteen tulee opas, joka näyttää mihin kannattaa suunnata seuraavaksi. Ja sillä välin parasta mitä voi tehdä, on nauttia nykyhetkestä. Tästä rikkaasta elämästä.

     

  • Muutos/ Yleinen/ Yrittäjyys

    Kiitollinen – 20 vuodesta yrittäjänä

    2016-01-26 16.29.26

    Neljä vuotta sitten tähän aikaan istuin Marian sairaalan poliklinikan käytävällä odottamassa äitiäni ja sisartani, jotka olivat tulossa sinne ambulanssilla toisesta sairaalasta. Olin viettänyt päivän Meilahden sairaalassa isäni kanssa, joka oli viety sinne kaksi päivää aikaisemmin ambulanssilla. En ikinä unohda noita kevään 2012 päiviä, matkoja ambulanssilla, hetkiä sairaaloiden käytävillä ja potilashuoneissa.

    Tammikuut ovat olleet minulle uuden elämän alkuja ennenkin. 20 vuotta sitten tänä päivänä syntyi yritykseni. Vaikka sen liiketoiminta on nyt myyty, se on edelleen olemassa. Sen nimi on muuttunut vähintään yhtä paljon kuin suhteeni siihen. Enää se ei määrittele arkeani, ei tuota iloa, mutta ei myöskään murheita. Se ikäänkuin vaan on. Olen iloinen tästä muutoksesta, jonka olen itse valinnut ja toteuttanut.Lue lisää

  • Yleinen

    Johdat muita, entä itseäsi?

    IMG_1798

    Latasin aamulla AppStoresta lääkäri Aki Hintsan Better Life -sovelluksen. Kiinnosti, koska sitä on markkinoitu hyvin. Hintsan kirjakin minulla on. Hesarista luin aamulla, miten Hintsan hihaa on nyitty enemmän kuin tarpeeksi Maailman talousfoorumissa. Minua huojensi. En siis ole ainoa johtaja, joka kokee riittämättömyyden tunnetta. Ainakin, jos puhutaan itsensä johtamisesta.

    Olen juossut maratoneja, olen laihduttanut, olen mitannut sykettäni milloin Polarin, milloin Suunnon mittareilla jo ’90-luvun alusta lähtien. Olen tarkkaillut syömisiäni, kokeillut ajoittaiseen unettomuuteen mindfulnessiä, magnesiumia ja huoneen tuulettamista ennen nukkumaan menoa. Olen lukenut loputtomat määrät johtamis- ja bisneskirjallisuutta, pyytänyt palautetta työstäni johtajana, kouluttautunut lisää.

    Ja silti voin sanoa, että eniten minua johtajana ovat opettaneet epäonnistumiset vuorovaikutuksessa alaisten kanssa, ja peiliin katsominen hetkellä, jolloin olen ollut aivan loppu. Olen tullut vedetyksi kölin alta, vihannut yritystäni, työtäni ja työkavereitani niiden aiheuttaman stressin takia. Arvoni ovat tulleet testatuksi kovimman kautta.

    Onneksi epäonnistumisia ja kovaa painetta on ollut. Olen tehnyt niiden tuloksena elämässäni suuria muutoksia. Paljon pieniäkin. Olen kehittynyt johtajana. Myös ikä ja kokemus ovat tuoneet perspektiiviä asioiden kiireellisyyteen ja tärkeysjärjestykseen. Vaikka johdankin muita ihmisiä paremmin kuin nuorempana, itseni johtamisen kanssa en silti ikinä tule olemaan samalla tasolla kuin vaikkapa kilpaurheilutaustaiset ystäväni.

    Hintsan sovellus antoi minulle palautteen elämänhallintatestistä. Sen mukaan tiedän hyvin, mitä elämässäni tavoittelen. Ja että tavoittelen niitä intohimoisesti. Hyvin sanottu. Lopuksi sovellus kehotti tekemään pieniä muutoksia elämänhallinnassa, jotta kulkisin edelleen oikeaan suuntaan. Niinpä kävinkin aamusella hikisellä luisteluhiihtolenkillä Paloheinässä. Julkaisin sieltä kuvan Instagramissa. Ilmaisen sen lisäksi itseäni kirjoittamalla tätä blogitekstiä. Liedellä kiehuu lihakeitto lounaaksi ja bolognaise-kastike illalliseksi. Kohta lähden ystäväni kanssa elokuviin. Työt jätän täksi päiväksi vain alitajunnan hoidettavaksi.

    Juuri nyt elämä on tasapainossa. Se tuntuu hyvältä.

  • Yleinen

    Asiakas tulee – oletteko valmiina siellä sotessa?

    2015-06-06 13.15.09

    Paloheinän terveysasema saa Happy or not -asiakastyytyväisyyskyselyssä kaupungin terveysasemista parhaat pisteet. Myös terveysaseman kokonaispisteet ovat parhaat. Asiakastyytyväisyyttä mitataan nimittäin myös ns. T3-ajalla. Se kertoo, milloin terveysasemalla on kolmas vapaa aika lääkärille. Helsingin kaikkien asemien keskiarvo lokakuussa oli 24 päivää. Paloheinässä 7. Tampereella tyytyväisimmät terveyskeskuksen asiakkaat ovat Lielahdessa. Molempien asemien johtajat toteavat, että menestys perustuu henkilökuntaan. He ovat ammattitaitoisia ja vaihtuvuus on pientä.

    ”Kuka sanoi, että tänne voi tulla?”  Kuinkahan monessa asiakaskohtaamisessa ensimmäiset asiakkaalle suunnatut sanat voivat kuulua noin? Sairaalan ensiavussa, monen tunnin odottamisen jälkeen, lääkäri kuitenkin sanoo kuolemansairaalle potilaalle ja tämän omaisille niin. Tiedän, sillä olin yksi heistä.

    Asiakaskokemus on termi, joka on nyt kaikkien huulilla. Asiakaskokemukseen panostavat yritykset pärjäävät muita paremmin, tutkimukset kertovat. Suomalaisen terveydenhuollon asiakkaille hoitoon pääsyn nopeus ja ammattitaitoinen hoitohenkilökunta ovat eittämättä tärkeitä asiakaskokemuksen mittareita, terveydestä kun on kysymys. Hippunen ihmisyyttä ja myötätuntoa, vaikka näyteltyäkin, ei kuitenkaan kohtaamisen onnistumisessa haittaisi. Ehkä ne voisi jopa määritellä osaksi ammattitaitoa.

    Ehkä pelätty kilpailu tuo sote-toimiin asiakkaiden lisäksi myötätunnon vaatimuksen.

    Hesari uutisoi Paloheinästä puhumalla potilaista. Aamulehti puhuu asiakkaista. Siinä on vissi ero.

  • Yleinen

    Työltäkö meidän tulee itsemme suojella?

    2015-10-03 14.12.55

    Lähdin eilen kiireessä salille. Olin sopinut personal trainerin kanssa tapaamisen kello neljäksi, Kehä I:n ruuhkia ja omaa työpäivääni uhmaten. Töissä jäi tilanne päälle. Olin pahalla tuulella ja polven nivelrikko muistutti taas olemassaolostaan. Tunnin kova treeni kuitenkin vei kiukun ja toi voimaa. Niin henkistä kuin fyysistäkin.

    Yhteiskunnallinen keskustelu työn raskaudesta on jo kuin tapettia, siihen ei (ikävä kyllä) enää jaksa kiinnittää huomiota. Päivittäin julkaistaan uusia tilastoja ja murehditaan miten raskasta työ on, milloin fyysisesti, milloin henkisesti. Tuki- ja liikuntaelimien sairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn käytetään järkyttäviä summia rahaa.

    Tähän asti on riittänyt, että kerrotaan tuotannollisen työn rasittavan kehoa ja edellyttävän runsaasti tules-työsuojelua. Uusi jargon on kuitenkin nyt vallannut Suomen: istuminen tappaa! Sillä totta vie, meitä ajatustyöläisiä on yhä enemmän. Enää tuotannollinen työ ei ole ainoa, miltä meitä pitää suojella! Nyt pitää suojella aivoja liialta informaatiolta! Kehoa istumiselta!

    Yrityksissä on työsuojeluvaltuuskuntia, yhteiskunnalla työsuojelupiirejä. Suojelemmeko työtä vai ihmisiä työltä?

    En anna periksi. En, vaikka työn uhataankin tappavan minut. Toivotan hamaan loppuun asti sähköpostieni lopussa vastaanottajalle työn iloa. Ja jatkan salilla treenaamista, vaikka ortopedin mielestä minun pitäisi jo alkaa valmistautua tekonivelleikkaukseen. Olisi jo parin vuoden ajan pitänyt.

     

  • Muutos/ Yleinen

    NBForum tuottaa oksitosiinia

    2015-06-20 13.24.15-2

    Valtavan karismaattisten ihmisten esiintymiset virtaavat mielikuvissani, kun ajattelen Nordic Business Forumeita vuosina 2011-2015. En muista, mitä Richard Branson opetti. En, mitä Malcom Gladwell. Muistan vain sen, millaisen tunteen he minussa herättivät. Branson, Al Gore, Arianna Huffingon ja Simon Sinek. Idolini. Ihan siinä muutaman metrin päässä minusta.

    Muistan myös yrittäjäystävien kanssa koetut ykseyden, yhteenkuuluvaisuuden hetket. Loirin laulaessa Ruislinnun laulu korvissani. Apocalyptican sellojen soidessa täydellisesti yhteen Jenni Vartiaisen kanssa. Ruotsalaisen, Kolumbiasta Lappiin adoptoidun saamelaisen joikatessa.Lue lisää

  • Yleinen

    Intohimolla

    Kuva1

    Aamu alkoi kävelypalaverilla metsässä villiruokamies Sami Tallbergin kanssa. Maistoin elämäni ensimmäisen kerran maksaruohoa, vuohenputken vartta, kallioimarteen juurta, niittysuolaheinää ja keto-orvokkia. Mies meni kovaa vauhtia edellä, pysähtyi milloin katajan, milloin sembramännyn kohdalla.Hän maistatti, tuoksutti. Hän intoili. Minä ihailin.

    Jatkoin palaveriin Sami Jämsénin kanssa. Näin videon, joka nosti kyyneleet silmiin. Näin logon, liikemerkin, viivoja, hiomisen tulosta, värisävyjä, vivahteita, käsien kosketuksen, kuvia, jotka herättävät tunteita. Hän kertoi, johdatteli, haastoi, hymyili. Hän intoili. Minä ihailin.

    Piipahdin korporaation kokouksessa. Kysyivät, mitä antaisimme vinkiksi strategian laatimiseen. Sanoin: antakaa niin Suuri Lupaus, että teitä itseännekin pelottaa. Kirjoittakaa tiivis tarina, kiteyttäkää se kohottavaksi lauseeksi. Sillä ilman intohimoa tämä muutos ei voi toteutua. En tiedä, ymmärrettiinkö minua.

    Puikkailin ruuhkan läpi Etelärantaan kertomaan Terhi Majasalmen kehittämään ja järjestämään Vauras Nainen -valmennukseen muille naisille oman tarinani. Ehdin seurata hetken Terhiä ennen oman esitykseni alkamista. Hän loisti tapansa mukaan yleisön edessä osaamisellaan, rauhallisuudellaan, vakuuttavuudellaan. Hän intoili. Minä ihailin.

    Kotimatkalla soitin neljännelle yrittäjäystävälle. Tämän elämässä on tällä hetkellä liian suuri kuorma kannettavaksi. Hän oli löytänyt ratkaisuja muutaman viime päivän aikana. Minusta tuntui, että hän intoili pitkästä aikaa. Se tuntui todella hyvältä. Puhuimme pitkään. Lopulta hän kehotti minua laittamaan makaronilaatikkoni päälle pestoa. Sillä niin se maistuu paljon paremmalta. Lupasin kokeilla.

    Vieläkin mietin, ymmärrettiinkö minua siellä korporaatiossa vai ei.

  • Yleinen

    Miten kasvattaa lapsesta Miki Kuusen kaltainen?

    2014-11-19 14.26.13

    Tiedättehän vanhemmat, jotka heräävät sunnuntaisin viideltä viedäkseen lapsensa jääkiekkotreeneihin? Käyttävät perheen kesälomarahat maksaakseen lapsensa moottoriharrastuksen? Unelmoivat, että lapsesta tulisi isona maailmanluokan urheilijatähti. Minä unelmoin, että lapseni omaksuvat kasvaessaan Miki Kuusen asenteen.

    Seurasin eilen illalla television ajankohtaisohjelmaa, jossa Miki Kuusi oli vieraana. Miki tunnetaan yrittäjäpiireissä – ja nykyisin jo laajemminkin suomalaisessa liike-elämässä – Slushin kantavana voimana. Helsingissä järjestettävä Slush puolestaan on Euroopan suurin kasvuyritystapahtuma, joka keräsi tänä vuonna 14 000 osallistujaa. Tapahtumassa oli edustettuna 200 miljardia riskirahastojen rahaa. Siis miljardia, ei miljoonaa. Suomen valtion vuosibudjetti on reilut 53 miljardia.

    Miki on reilu parikymppinen Aalto-yliopiston opiskelija. Hän on siirtynyt urallaan eteenpäin ja perustanut yrityksen yhdessä ystäviensä kanssa. Eilen Ylen talouteen ja politiikkaan erikoistunut journalisti kysyi häneltä tyypillisen, Suomessa kasvuyrittäjille esitettävän kysymyksen: ”Onko sulla nyt onnistumispaineita? Mitä jos sä epäonnistut?”

    – ”No, mä oon epäonnistunut elämässäni jo monta kertaa. Mitä mä oon oppinut, ni pitää kokeilla 50 juttuu, jotkut niistä toimii, jotkut ei toimi. Ja jollet sä kokeile, niin et sä tiedä.”

    Minä en herää viikonloppuaamuisin viideltä viedäkseni lastani jäätreeneihin. Jos hän olisi kiekkoilusta kiinnostunut, heräisin kyllä. Mutta olen ihan samanlainen kuin muutkin vanhemmat: unelmoin, että lapseni pärjää maailmassa. Ja toivon ihan avoimesti, että lapsestani kasvaa Miki Kuusen kaltainen. Ihminen, joka ei pelkää epäonnistumista.

  • Brändi/ Yleinen

    ”Ihmisten on hengitettävä brändiä…”

    2014-10-18 16.37.17

    …voidakseen ratkaista asiakaspalvelun kiperät tilanteet nopeasti ja brändin kannalta oikein, sanoi DNA:n Kati Riikonen viime keväänä Digitalistin seminaarissa. Se kolahti. Amerikkalainen Hawke&Co oppi tämän pari päivää sitten kipeytyneen kantapään kautta.

    Tyytymätön asiakas twiittasi kokemuksestaan, johon yritys vastasi alentuvasti ”Varmaankin 320 Twitter-seuraajaasi arvostavat tätä”. Nousi myrsky. Ja ihan syystäkin. Ei mennyt kauaa, kun joku julkaisi tilaston alkuperäisen twiitin levinneisyydestä. Minä kuulin asiasta ystävältäni Jyriltä Facebookissa. Somen voima ja nopeus!

    Asiakasta ei kohdella näin. Se varmasti tietävät viimeistään nyt kaikki Hawke&Co:n työntekijät. Haluaisin sanoa kaikille somen käyttöä arastelevalle, että ei tässä ole somesta kysymys. Tässä on kysymys huonosta kotikasvatuksesta, kuten yksi entinen kollegani aina tapasi sanoa.

    Tietenkin tässä vaiheessa yritys on jo julkaissut julkisen anteeksipyyntönsä, jossa se vakuuttaa, ettei tämä ole yrityksen toimintatapa. Vahinko on kuitenkin tapahtunut. Ja vain siksi, että yksi työntekijä ei hengittänyt brändiä.

  • Yleinen

    Brändilupausten kuningatar

    20141020_175952_LLS

    Markkinointi-ihmisten suurimmat hetket liittyvät täydellisen brändilupauksen luomiseen. Yhteen lauseeseen pitäisi pystyä kiteyttämään kaikki, mitä brändi haluaa fanilleen tarjota. Ei ole niitä helpoimpia hetkiä.

    Ystävättäreni asui 1990-luvun lopulla Raumalla. Hän kertoi minulle silloin raumalaisesta naisten alusasukaupasta, jossa oli poikkeuksellisen hyvä valikoima ja palvelu. Tulin tänään elämäni toisen kerran Raumalle. Ainoa asia mitä täältä tiesin, oli tuo alusvaatekauppa. Soitin ystävälleni kysyäkseni mikä puodin nimi on ja missä se sijaitsee.

    Sain Helmessä erittäin hyvää palvelua. Hurahdin muutamaan heräteostokseen, jotka myyjä pakkasi sievään paperikassiin. Vasta myöhemmin ymmärsin katsoa mitä paperikassiin oli brändin nimen alle painettu. Yksinkertaisesti täydellinen brändilupaus: L’art d’aimer. Linkki Google Translateen on kaiken varalta tässä.

  • Yleinen

    Kulje rohkeasti vastavirtaan

    2014-10-18 14.19.38

    Pysähdyin eilen mökkimatkalla lounaalle ja ostoksille Heinolan Heilaan. Hyllyt vetivät minua puoleensa houkuttelevalla valikoimallaan ja esteettisyydellään. Etukäteen ostettavaksi päätetyn lihan, punajuurten, pienen juustolan herkkujuuston ja pienpanimo-oluen lisäksi ostin lukuisia heräteostoksia, jotka eivät todellakaan tuntuneet sortumiselta heräteostoksiin. Päinvastoin.Lue lisää

  • Yleinen

    Rakastan brändejäni

    Crossin kynä ja Chanelin huulipuna. Pari vailla vertaa.

    Puhuin kuluneella viikolla pariin otteeseen kollegoilleni brändin merkityksestä. Käytin esimerkkeinä mm. kolmionmallista, lapsuudesta tuttua Trip-mehua sekä ekaa ja nykyistä automerkkiäni Volkswagenia. Huikkasin talouspäälliköllemme Pirjolle tehtaalta maanantaina lähtiessäni, että seuraavalla kerralla mä puhun kynistä ja korkokengistä.Lue lisää

  • Yleinen

    Ladataan

    Syyslomapäivä kotikaupungissa. #Akateemisesta 5 kirjaa perheelle. Elämys täydentyi Cafe #Esplanadessa cafe au lait'n ja croissantin äärellä.

    Näytä Instagramissa