Palasin tänään blogini pariin puolentoista vuoden jälkeen. Pian on kaksi vuotta siitä, kun aloin työkseni johtaa muutosta suuressa organisaatiossa. En tietenkään yksin, vaan tiiviin ydinjoukkueen ja lopulta satojen muiden ihmisten kanssa. Kaiken aiemmin oppimani olen saanut tuoda mukanani. Haaveilen muutoskirjan kirjoittamisesta, sillä kukapa ei haaveilisi. Ehkä sen aika vielä tulee. Sillä välin tuumasin, että listaan …
Minunkin elämäni heitti kuperkeikkaa maaliskuun alussa. Vuoden suunnat oli juuri ehditty yhdessä miettiä, kun korona muutti suunnan. Kuluneiden seitsemän viikon aikana olen viestinyt, viestinyt, viestinyt. Minä, joka olin seitsemän vuotta sitten lopen kyllästynyt viestintään. Näiden vuosien aikana totesin kymmeniä kertoja, että en halua enää tehdä vain viestintää. Ja tässä sitä nyt ollaan. Sain aamulla olla …
Minä sytyn asiakaskokemusten parantamisesta, liiketoiminnan muutoksen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Olen parhaimmillani, kun luon parempia toimintamalleja ja rohkaisen ja innostan ihmisiä muuttamaan ajatteluaan. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana omassa elämässäni on muuttunut paljon. Työkseni olen muuttanut satoja asioita paremmin toimivaksi. Ei siis liene yllätys, että seuraavaksi liityn mukaan muutostoimisto Flown heimoon luodakseni parempia kohtaamisia, saadakseni asiakkaidemme bisneksen virtaamaan …
Ysiluokalla käytiin työvoimatoimistossa tekemässä jonkin sortin urasoveltuvuustesti – tai jotain sellaista. Hämäriä muistoja. Tuloksesta muistan, että opettajaksi tai sairaanhoitajaksi olisin soveltunut. Jaa-a.
Tee mitä rakastat, rakasta mitä teet, lukee mm. Kotipizzan strategiassa ja kahvibrändin parhaillaan kaduilla näkyvässä ulkomainoskampanjassa.
Sain ystävättäreltä parikymppisenä kevyen kuittailun kera lastenkirjan nimeltä ”Rauhoittuminen on helppoa”. Se tuli mieleeni eilen, kun fyssari totesi mulla olevan huippu-urheilijan stressinsietokyky. Ja piti pienen puheen sen negatiivisista puolista.
Neljä vuotta sitten tähän aikaan istuin Marian sairaalan poliklinikan käytävällä odottamassa äitiäni ja sisartani, jotka olivat tulossa sinne ambulanssilla toisesta sairaalasta. Olin viettänyt päivän Meilahden sairaalassa isäni kanssa, joka oli viety sinne kaksi päivää aikaisemmin ambulanssilla. En ikinä unohda noita kevään 2012 päiviä, matkoja ambulanssilla, hetkiä sairaaloiden käytävillä ja potilashuoneissa.
Tämä on avoin kirje vielä synnytyssalissa pakertavalle Suomen hallitukselle. Sille, joka kohta rääkäisee ensimmäisen kerran ääneen, ja jota me kaikki kuvaamme ja jonka synnystä jaamme uutisia läheisillemme. Olipa taannoin ’90-luvun lopulla nuori nainen, joka ryhtyi työllistäjäksi. Hän tiesi omasta kokemuksestaan muidenkin nuorten naisten olevan kaltaisiaan tunnollisia, kekseliäitä ja innostuneita työntekijöitä. Hän ei tiennyt tuon taivaallista TES-sopimusten …