Brändi/ Muutos

Datahässäkkä on markkinoinnin uusi musta

2015-05-05 17.20.35

Kopioin, kansitin, kuljetin. Nimittäin Kansallista Mediatutkimusta, Päättäjien mediatutkimusta ja TGI:tä. Kymmenien sivujen raportteja, joita kollegani olivat luoneet. Kysely, data, graafi, teksti. Analyysi. Vuosi oli 1988 ja työpaikkani yksi ensimmäisistäni, Gallup Media. Oppikouluni markkinoinnin maailmaan.

Kyllä maailma oli tuolloin selkeä. Raportit toimitettiin paperiversioina asiakkaille, jotka tekivät niiden perusteella markkinointia koskevia päätöksiään. Sittemmin niistä syntyi tietokantoja, joista tehtiin erilaisia ”ajoja” ja automatisoituja raportteja. Tuloksista riemuittiin mediataloissa kautta maan. Kuka oli onnistunut kasvattamaan lukijamäärää, kuka asemaansa kohderyhmän keskuudessa. Mainosmyyjien presentaatiot vilisivät lukuja. Niiden taa piilotettua Viisautta. Tai tunnetta siitä.

Nyt minulle on tarjolla valtava, jatkuvasti laajentuva ja päivittyvä, dashboardeille piirtyvä datahässäkkä. En oikein tiedä miten siihen suhtautuisin. Tietenkin kaltaiselleni markkinointinörtille kaikki tämä datan määrä on kuin tikkari karkkipäivänä. Toisaalta se tarjoaa loputtomasti houkuttelevia polkuja, jotka eivät johda mihinkään. Sen ympärillä pyörii konsulttia ja itämaan viisasta miestä kuin meren mutaa. Enkä ole vielä maininnut sanaakaan markkinoinnin automaatiojärjestelmistä ja niiden ympärille luodusta maagisesta tunnelmasta.

On valittava, millainen tieto on juuri minulle tarpeen ja miten aion sitä seurata. Millaisia muutoksia tulosten perusteella tehdä. Suomen harvojen hyvien data-analyytikoiden palkat lähentelevät kuulemma toimitusjohtajien liksoja. En ihmettele sitä. Datahässäkkä on markkinoinnin uusi musta. Etten sanoisi Chanel, Rolex ja Tesla yhdessä kimaltavassa paketissa. Ilman niitä olen voinut tähän asti elää, vaikka Chanel onkin päässyt elämääni huulipunan muodossa. Datahässäkkä muuttuu onneksi vähitellen ihan arkiseksi HenkkaMaukaksi, Tissotiksi ja Volkkariksi. Kunhan vähän perehdyn siihen lisää. Ja pidän pään kylmänä.

Nuo kuvassa näkyvät Hackmannin Elegia -aterimet sain Gallup Mediasta läksiäislahjaksi, kun lähdin opiskelemaan valtiotieteiden maisteriksi. Silloiset kollegani Sinikka ja Matti totesivat, että mene tyttö, mene. Pitäisimme sinut täällä mielellämme, mutta sinä ehkä katuisit opiskeluiden väliin jättämistä myöhemmin. He olivat ihan oikeassa. Kannatti mennä vain palatakseen perusasioiden äärelle. Data on ihana asia. Kunhan sen panee järjestykseen, käyttää päätöksenteon apuna ja suhtautuu siihen kiehtovana jättiläisenä, joka on täynnä mahdollisuuksia. Eikä anna sen puhua päätä pyörryksiin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *