Julkisuuden houkutuksesta

Ville Syväniemi, mies joka kyllästyi lumenpudottamiseen. Laittoi kamat myyntiin nettiin. Päätyi jutun aiheeksi valtakunnan merkittävimpään sanomalehteen viikon aikana monta kertaa. Ihanko niin isosta asiasta oli kysymys? Hämmästyttävää. Julkisuus jatkui Iskelmän aamussa. Ja nyt Korkojen kera -ohjelmassa.
Jaksan ihmetellä, miksi ihminen haluaa julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Ne, jotka ovat julkisuuden ytimessä, joko inhoavat sitä tai kehittävät ammattimaisen suhtautumisen siihen. Median unelma ovat nämä keltanokat, jotka antavat suurelle yleisölle mahdollisuuden jatkaa unelmointiaan, joita media saa pyörittää hetken ja unohtaa sitten, kun kaikki on käytetty – ja jotka eivät vielä osaa julkisuuden pelisääntöjä.
Julkisuuden ammattilainen kestää sen, että vieras ihminen ponnahtaa seisomaan elokuvateatterin aulassa huutaen ”voi herrankerran sentään, onko se todella XX?” – hymyilee, kättelee ja ”vaihtaa kuulumisia” – tai kun tarjoilija kahvilassa keimailee, hyrrää ja tekee kaikkensa, että julkkis olisi tyytyväinen. Hän osaa hyödyntää julkisuutta uransa edistämiseksi tai yksinkertaisesti uuden levyn/kirjan/leffan myymiseksi. Toimittaja haluaa vaihtokaupan vastineeksi jotain tietoa julkisuuden henkilön yksityiselämästä, ajatuksista, unelmista. Ja kun tämä ei halua sellaista antaa, syntyy kissa-hiiri -leikki, jossa media on kuitenkin aina vahvempi.
Jään mielenkiinnolla odottamaan raportteja Villen uudesta elämästä Thaimassa, vaimon taipumista median toiveiden edessä, kuvia lapsesta ja bloggaamista, Facebook-ryhmän perustamista ja lopulta sitä, kun Ville löytää uuden vaimon, saa vielä kolmannenkin lapsen ja antaa haastattelun ”tuntui pahalta, kun julkisuus ei enää ollutkaan kiinnostunut minusta”.
Susanna Paloheimo

Susanna Paloheimo

"Muutosten tuulten puhaltaessa toiset rakentavat muureja, toiset tuulimyllyjä"

Blogiarkisto