Työnohjauskouluttajani Jorma ja Pekka kyseenalaistivat denotaation, sanojen ilmeisen merkityksen, heti vuosia sitten alkaneen koulutuksen alussa. He opettivat, että luuloistamme huolimatta kahden ihmisen sanoitus niinkin yksinkertaiselle asialle kuin juomalasille voi olla hyvin erilainen. Yksi sanoo, että pitelet kädessäsi Kaj Franckin suunnittelemaa lasia, toiselle kädessäsi on koboltinsininen lasi, kolmannelle hyvä viskilasi.
Juomalasia vähänkään monimutkaisempi asia tarvitsee ymmärretyksi tullakseen keskustelua. Pekan ja Jorman tärkein oppi minulle oli, että vain keskustelemalla voi syntyä yhteinen todellisuus. Muutama päivä sitten sain osallistua mielenkiintoiseen keskusteluun, joka antoi mahdollisuuden tarkastella eri ihmisten samalle asialle antamia nimiä. Kuulin sanalle prosessi hyvän suomenkielisen sanan, jonka aion ottaa käyttöön. Asiantuntija käytti sanaa menetelmä. Tykästyin siihen.
Kuulin myös raumankielisen sanan Ämpärpori. Nyt tiedän mitä se tarkoittaa. Katsoin sen internetistä.
Sanoja ei turhaan verrata säilään. Niillä voi viiltää, rakastaa ja tulla (väärin) ymmärretyksi. Keskustellaan. Ja tullaan ymmärretyksi.
