”Kohti ääretöntä ja sen yli”

Toy Story -leffoissa esiintyvä Buzz Lightyear sen sanoo: ”Kohti ääretöntä ja sen yli”. Lauseeseen kiteytyy mielestäni elämänasenne, josta meillä kaikilla olisi paljon opittavaa. Miksi tavoitella aidan ylittämistä matalimmalta kohdalta kun tavoite voi olla paljon isompaa, kauempana ja vaatia minulta enemmän? Tavoitteiden asettaminen ja lopulta niiden saavuttaminen tekevät elämästä mielestäni rikkaampaa.

Olemme luoneet Taitomyllylle tämän kevään aikana uuden liiketoimintastrategian. Uusi hallituksen puheenjohtaja on haastanut meitä hajottamaan kaiken tutun ja turvallisen, katsomaan kauas tulevaan ja sen jälkeen sitomaan kaiken mullistetun yhteen yhdelle sivulle tiivistettäväksi strategiaksi. Olen tavattoman ylpeä johtoryhmästä, jonka kanssa työ on tehty. Saan tehdä töitä todellisessa unelmatiimissä. Sellaiseen, johon monella muulla on kontakti vain kirjojen tai mediassa kerrottavien sankaritarinoiden välityksellä.
Olemme rakentaneet lauseita, kritisoineet sanavalintoja, kiistelleet tavoitearvoista ja valinneet mittareita. Mutta kaikki strategian laatimiseen käytetyt tunnit valuvat hukkaan, mikäli emme onnistu viestimään siitä innostavasti kollegoillemme ja myöhemmin sidosryhmillemme. Olen julkisesti luvannut, että tällä kertaa suutarin lapsella on kengät jalassa. Haluan, että onnistumme strategian viestimisessä sisäisesti turbiiniryhmän kesken siten, että me kaikki koemme tavoitteet yhteiseksi ja löydämme keinot, joilla niihin päästään.
Kuukausi sitten käsittelimme ensimmäinen osan, vision. Viikoittain olemme ottaneet puheeksi pieniä palasia strategiasta. Huomenna vetäydymme pidempään sessioon pohtimaan yhdessä sitä, mitä kaikkea uuden vision ja kolmen vuoden päähän ulottuvien strategisten tavoitteiden toteutuminen meiltä vaatii. Miten meidän pitää muuttaa toimintamallejamme, miten ja kenelle puhua palveluistamme, miten käyttäytyä työkaveria kohtaan?
Olen valmis perustelemaan, keskustelemaan, innostamaan ja innostumaan. Ja puurtamaan arjessa kohti tavoitteitamme. Yhdessä huipputyypeistä, parhaista ammattilaisista, koostuvan turbiiniryhmän kanssa. Sillä uskon lopussa kiitoksen seisovan, työn tekijäänsä kiittävän ja naurun ikää pidentävän!
Katsoin eilen YLE TV1:ltä dokumentin urheilijoista, jotka treenasivat määrätietoisesti yleisurheilun MM-kisoja varten. Kisat pidettiin Lahdessa 2009. Urheilijoista nuorin on 80- ja vanhin 100-vuotias. Jokainen heistä treenasi päivittäin, eikä yhdestäkään olisi uskonut, minkä ikäisestä ihmisestä on kysymys. Tavoite, intohimo sen saavuttamiseen ja päivittäinen puurtaminen veivät heidät kohti maalia tai omaa ennätystä. Senkin satavuotiaan, joka treenivaiheessa kaatui niin pahasti, että joutui opettelemaan uudelleen kävelemään ilman rollaattoria. Se ei kisamenestystä estänyt: mies saapui kiekonheittorinkiin rollaattorin tukemana, heitti kiekon ja nousi palkintopallille laulamaan kotimaansa Itävallan kansallishymniä. Siinä sain nähdä ääretöntä – ja sen yli!
Viimeisten viiden kuukauden aikana olen nauranut töissä enemmän kuin koskaan aiempien 15 vuoden aikana. Hyvä niin, sillä uskon vakaasti näihin Lauri Tähkä & Elonkerjuun sanoihin ”eikä meitä surulla ruokita, se on ilo joka elättelöö”.
Susanna Paloheimo

Susanna Paloheimo

"Muutosten tuulten puhaltaessa toiset rakentavat muureja, toiset tuulimyllyjä"

Blogiarkisto