Yleinen

Mainekriisiä pukkaa, oikaisupyyntö ei enää riitä

Kaikkialla toistellaan, että perinteinen media on kriisissä. Niin se onkin. Mainostajat pakenevat lehtien sivuilta ja televisiosarjojen katkoilta verkkoon. Tilaajamäärät laskevat. Maksumuureja suunnitellaan. Ja paljon muuta. Tämä kaikki on muuttanut mediapelin sääntöjä: lukijoiden huomio on saatava miltei keinolla millä hyvänsä.

 Olen havainnut uuden pelisäännön: perinteinen media julkaisee ”kohujutun” lauantain tai sunnuntain lehdessä ja verkkojulkaisussa. Viikonloppuna on aikaa lukea pitkäkin juttu, joten se saa runsaasti lukijoita ja huomiota, ja sitä jaetaan ahkerasti myös verkossa. Saadaan runsaasti klikkauksia median sivuille ja kärjekästä, usein populismia vahvistavaa, keskustelua aikaiseksi. Yrityksestä leviää verkossa laajalti negatiivinen verkkojalanjälki, joka ei verkosta ikinä poistu. Vanhat uutiset eivät unohdu tai joudu kalan kääreeksi, kuten on tapana sanoa.
 
Perinteinen media on ehkä laskenut, että kohujutussa käsitelty yritys ei tee viikonlopun aikana mitään vastatakseen syytöksiin tai korjatakseen jutussa olevia virheitä. Ja jos tekeekin, se korkeintaan lähettää oikaisupyynnön, joka sitten printataan seuraavalla viikolla pienellä ”oikaisut”-palstalle, jota lehdestä tuskin huomaa. Mutta tämä ei enää riitä. Maineen korjaaminen hakukoneeseen jääneiden virheiden tai mustamaalausjuttujen jäljiltä on sitä kalliimpaa ja työläämpää, mitä pidempään korjatut faktat ovat lojuneet yrityksen työpöydillä, eikä niitä ole siirretty verkkoon kasvattamaan positiivista verkkojalanjälkeä.

Harva yritys on herännyt verkon tuomaan, jatkuvan kriisiviestintävalmiuden aikakauteen. Hakukoneet ja erilaiset verkkoa skannaavat ”robotit” lähettävät meiliin tai puhelimeen hälytyksen, mutta mikään ei silti toistaiseksi korvaa ihmisaivoja, kun pitää arvioida, kannattaako asiaan reagoida vai ei. Yrityksen maineesta vastaavien henkilöiden elämä on siis muuttunut enemmän tai vähemmän jatkuvaksi online-elämäksi, jolloin sähköpostin tarkkailu ei enää olekaan tärkeintä, vaan verkossa käytävien mainetta uhkaavien keskusteluiden, blogipostausten ja muiden sisältöjen tahdissa pysyminen.

Minä tekisin asian näin: mahdollisimman pian kohujutun ilmestyttyä julkaisisin yrityksen näkemyksen ja aiheeseen liittyvät faktat kaikissa omissa medioissa: nettisivuilla, Twitterissä, Facebook-ryhmässä ja tarvittaessa YouTubessa, henkilöstökirjeenä ja asiakkaille lähetetyssä uutiskirjeessä. Kaikissa viesteissä olisi tarjolla sosiaalisen median ”jakonapit”, joilla tietoa olisi helppoa välittää verkossa eteenpäin ja kasvattaa siten positiivista verkkojalanjälkeä.

Media on media, on se sitten perinteinen tai sosiaalinen. Pelisäännöt kehittyvät jatkuvasti, ja omaa valmiutta median kanssa toimimiseen on kehitettävä. Edessä on aika, jolloin yrityksen ylimmältä johdolta ei enää kuulla sanoja ”ei mulla ole aikaa verkossa roikkumiseen”. Sitä odotellessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *