Päivä Perheyritystapahtumassa Finlandia-talon kongressisiivessä, ilta Aalto Entrepreneurship Societyn todella hienossa Hyvinvoinnin jälkeen -keskustelutilaisuudessa saman talon suurimmassa salissa. Huh. Melkoinen kattaus suomalaista yrittäjyyttä. Toistensa ääripäät, silti samalla asialla: miten Oy Suomi Ab pelastetaan?
Vastuun kantaminen verojen maksamisen ja työllistämisen muodossa nousivat pinnalle molemmissa tapahtumissa. Illalla äänessä oli mm. suuresti ihailemani Risto Siilasmaa, joka käyttää suuren osan ajastaan julkisen vallan edustajien kanssa suomalaisen yhteiskunnan muuttamiseksi yrittäjämyönteisemmäksi. Miehen olisi helppoa jäädä ajelemaan komealla autolla ja ryhtyä vaikkapa maanviljelijäksi, mutta ei, hän haluaa antaa osaamistaan niin yhteiskunnan kuin uusien yritystenkin käyttöön. Hän uskoo siihen, että kun panee hyvän kiertämään, tekee isänmaallisen teon. Oy Suomi Ab ei selviä, jos yritysten pääkonttorit siirretään pois Suomesta, jos meille ei synny satoja tuhansia uusia työpaikkoja yksityisiin yrityksiin, jos ajattelemme vain itseämme ja käytämme yritystemme voitot vain itseemme.
Näin ajattelevat ymmärtääkseni myös suomalaiset perheyrittäjät. He haluavat pitää omistuksen suomalaisissa käsissä, työllistää pienilläkin paikkakunnilla Suomessa (katsokaa Ponssea Vieremällä, Harviaa Muuramessa ja Kiiltoa Lempäälässä) ja kasvattaa vastuullisia, seuraavan sukupolven yrittäjiä omista lapsistaan. He eivät haaveile kolmen vuoden päässä odottavasta exitistä, vaan Suomesta, jossa voidaan edelleen hyvin vielä sadankin vuoden päästä. Hyvinvointi voi syntyä vain yrittäjyydestä, pidemmistä työurista ja viennistä.
Älkää ymmärtäkö minua väärin, ei exitissä mitään pahaa ole. Eikä yrityksen pörssilistaamisessa. Eikä menestymisessä. Päin vastoin! Yrittäjän pitää saada nauttia työnsä tuloksista ja saada vastinetta riskinotolleen! Mutta ihailen niitä yrittäjiä, jotka ovat päättäneet panna hyvän kiertämään tavalla tai toisella. Jotkut tosin tekevät sitä jatkuvasti, vähän vanhojen suomalaisten patruunoiden tyyliin.
Tämän päivän vaikuttavimman puheenvuoron piti Ponsse Oyj:n nelikymppinen hallituksen puheenjohtaja, toisen sukupolven edustaja Juha Vidgrén. Hän näytti vanhoista kaitafilmeistä tehdyn yritysesittelyn, jossa Ponssen työntekijät heittivät firman ensimmäisissä kesäjuhlissa tikkaa, soittivat haitaria… ja talvikuvissa oltiin puulaakihiihdoissa Ponssen sponsoroimissa numerolapuissa. Haitaria 70-luvun kesäjuhlissa soitteleva Matti esiintyi Juhan esityksen loppupuolella valokuvassa, joka oli otettu vain vähän aikaa sitten. Sorvarina työskentelevä Matti on ollut Ponssella töissä 40 vuotta ja on yksi yhtiön arvostetuimmista työntekijöistä. ”Meillä on sitoutunutta henkilökuntaa”, Juha Vidgrén totesi. Olisikohan sillä mitään tekemistä, että yrittäjä itse on aina ollut poikkeuksellisen sitoutunut henkilökuntaansa?
Soisin Suomeen juurtuvan ajatuksen ”haluan yrittäjäksi, koska haluan vaurastua”. Mutta toivoisin sen jatkuvan ”…ja voisin edesauttaa Suomen ja muiden suomalaisten hyvinvointia”. Kunpa teissä, mahtavat Aalto ES:n parikymppiset start up -yrittäjät, kasvaisi tällaisen ajattelun siemen. Sillä teillä on käsissänne Oy Suomi Ab:n menestykseen tarvittava avainnippu. Toivon teidän käyttävän niitä avaimia hyvin.
