Media/ Muutos

Paperia rakastava kansa

2014-07-24 13.42.59

Lapsuudenkesinä kuljin usein äidin kanssa humisevien honkien keskellä kuivassa, valoisassa kangasmetsässä. Vasta aikuisena ymmärsin kävelleeni hyvin hoidetussa talousmetsässä, johon Suomen sodanjälkeinen kasvu perustui.

Suhteemme paperiin on intohimoinen. Emme ole valmiita luopumaan siitä. Puheen tahti kiihtyy ja äänensävy kohoaa, kun aletaan keskustella paperista luopumisesta. Sanomalehti halutaan aamiaispöytään, vaikka se pitää hakea postilaatikosta räntäsateen keskeltä taloyhtiön pihan äärilaidalta. Esite halutaan hipelöitäväksi työpöydälle, josta se päätyy kuormittamaan muutenkin ylityöllistettyjä kirjahyllyn hyllynkannattimia. Eikä tule sieltä enää nostetuksi muualle kuin kahden vuoden kuluttua siivouspäivänä kierrätyspaperilaatikkoon.

Tieto ja viihde, joita olemme aiemmin paperilta lukeneet, löytyy paljon sujuvammin verkosta. Sinne sen voi myös tarvittaessa tallentaa ja jakaa helposti eteenpäin. Emme enää tarvitse satojen metrien pituisia mappihyllyköitä, joihin säilömme mahdollisesti tarvittavaa tietoa. Silti tämä paperia rakastava kansa vastustaa muutosta äänekkäästi ja tiukasti.

Ei paperi todennäköisesti ihan heti tule elämästämme katoamaan. Ei, vaikka sanomalehti muutaman vuoden kuluttua ehkä jo luetaan rullalle käärittävältä grafeeninäytöltä. Sillä onhan paperi käsissä kivan tuntuinen käyttöliittymä. Minulle se edustaa luksusta ja hitautta, jota kaipaan sunnuntaiaamuihini vastapuristetun tuoremehun ja pressopannulla valmistetun maitokahvin seuraksi.

New York Timesin sunnuntailehti painaa viisi kiloa. Ainakin ennen muinoin sen paperi valmistettiin Suomessa.

2 thoughts on “Paperia rakastava kansa

  1. Minulla on ihan sama kokemus sekä metsästä että paperilehdestä. Tarvitsen paperilehteä hitaaseen lukukokemukseen, jonka aikana en voi klikata itseäni jonnekin muualle tai vastaanottaa ärsykkeitä ulkopuolelta. Myös silmäni kaipaavat vaihtelua ruudulle. Lukiolainen tyttö muuten juuri kesällä huomautti minulle, että tuo on tuollaista viljeltyä metsää. Pojasta polvi paranee…

    • Kiitos Larissa kommentista!
      Ystäväni Timo totesi Facebookissa, että paperi on tosiaankin nykyaikana luksusta. Joku voisi vaikka brändätä sen. Niinpä.
      Viime keväänä sanomalehteä lukiessani mielessä viivähti hetken ajan ajatus siitä, miten hassulta tuntuu lukea uutisia paperilta. Tai yhtään mitään muutakaan. Tunne meni ohi, toistaiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *