Tiesin viime syksynä, että edessä olisi rankka duunitalvi. Näin jälkikäteen ajatellen en kyllä todellakaan tajunnut, miten rankka siitä tulisi. Palkinto kovasta duunista järisyttävän kovan tiimin kanssa on ilmoilla: Fredman.
Kokemuksesta tiesin, että uni kärsisi, suklaa maistuisi ja sohva houkuttelisi enemmän kuin kuntosali. Tähän ikään mennessä kerätty elämänkokemus on valtava valtti, kunhan sitä osaa oikein hyödyntää. Palkkasin itselleni personal trainerin.
Ekojen tapaamisten aikana juttelimme, testasimme kuntoa, kävimme läpi ruokapäiväkirjaa. Hän ehdotti ruokavaliota, joka osoittautui aivan liian tiukaksi työstressiin nähden. Selittelyä tai ei, luovuin tiukasta ruokavaliosta aika pian testin jälkeen.
Hän puhui vaivihkaa myös rasvaprosentin alentamisesta ja laihduttamisesta. Minua se ei silloin kiinnostanut. Sanoin painokkaasti, että tavoitteeni on pysyä työkuntoisena ja kasvattaa lihasvoimaa. Etenkin pysyä työkuntoisena.
Äsken lopetin ehkä 12, ehkä 13 reenikerran hänen kanssaan. Kerran hän on lähettänyt minut heti reenin aluksi kotiin, sillä olin unettomuudesta, lasten kouluhuolista ja työkuvioista niin väsynyt, että melkein itkin salilla. Muutaman kerran hän on todennut, että nyt on parempi käyttää tää aika kunnolliseen venyttelyyn, kun näytät aika stressaantuneelta. Monta kertaa hän on saanut minut kokeilemaan niin rankkoja liikkeitä, että en olisi ikinä kuvitellut sellaisiin pystyväni. Kymmeniä kertoja hän on puhunut kehonhuollon merkityksestä. Ryhtiliikkeistä ja venyttelystä.
Lihaskunto on kovempi kuin koskaan ennen. Polven nivelrikko pysyy kurissa. Olen nukkunut paremmin kuin olisin tällaisen työstressin aikana aiemmin nukkunut. Olen saanut liikettä lapojen väliin. Olen ryhdikkäämpi kuin ennen. En ole laihtunut. Todellakaan. Mutta olen pysynyt työkuntoisena. Bonarina teen liikkeet takuulla oikein, sillä hän puuttuu pienimpäänkin asentovirheeseen välittömästi. Vaikeasti nivelrikkoinen on oppinut käyttämään etureisilihasten lisäksi jalkakyykyssä takareisiä ja pakaroita. Aukonut hartiajumeja, venynyt ja vahvistunut.
Sovimme kalentereihimme kevään viimeiset treenikerrat tänään. Huikkasin ovelta lähtiessäni, että en ois tätä talvea kyllä ilman näitä reenejä jaksanut vetää kunnossa läpi. Mä olen saanut sen, mitä tavoittelin.
Aika monta kertaa hän on puhunut työskentelevänsä tulevaisuuden alalla. Olen samaa mieltä.
