Mies, jonka minä tunnen nimellä Lauri Tähkä, on tämän viikon suurimman viihdeuutisen takana. Olen tunnetusti ollut suuri fani jo monen vuoden ajan. Minut tuntevat ihmiset tietävät minun keikoilla avoimesti tunnustavan rakkauttani tuota miespuolista barbia kohtaan: hän keikkuu nahkahousuissaan milloin missäkin asennossa, kiipeää katonrajaan, seisoo käsillään, nauraa, laulaa ja hurmaa. Illasta ja vuodesta toiseen.
Tai hurmasi.
Enää en ymmärrä häntä. Sähköposti? Sähköposti!!!! Mitä keskinäisviestintää tämä oikein on? 20 vuoden ajan teet töitä, elät vuorokaudet ympäri viikkokausien ajan saman jengin kanssa. Ja sitten lähetät heille sähköpostin, jossa kerrot, että jaahas, mä en enää halua työskennellä kanssanne. Tämon loppu nyt.
Eteläpohjalaisten sanotaan olevan suoraselkäisiä ihmisiä. Sanoo suoraan, kysyy suoraan. Sen vuoksi tämä on vieläkin hämmästyttävämpää. Joltain kierolta italohurmurilta tällaista olisi voinut odottaa, mutta ei teuvalaiselta.
Olen vuosien aikana vastaanottanut monta irtisanoutumista, vauvauutista ja naimisiinmenoilmoitusta. Joskus olen ollut huojentunut, joskus surullinen, toisinaan onnellinen. Olen käynyt lukuisia vaikeita keskusteluja: antanut palautetta, ratkonut riitoja niin kotona kuin töissä, kertonut tunteistani, vaatinut vastauksia. Toisinaan tunteet ovat saaneet vallan ja tilanne on päättynyt äänen korottamiseen tai ovien paiskimiseen. Inhimillistä. Pahojakin asioita on tapahtunut, mutta hei, olen edelleen hengissä.
Vain keskustelemalla voi syntyä yhteinen todellisuus, toisteli työnohjauskouluttajani. Kunpa osaisimme pitää tämän mielessä, ja osoittaa toista ihmistä kohtaan kunnioitusta, vaikka kyseessä olisivat kuinka vaikeat asiat. Sähköposti tai tekstiviesti saati sitten Facebook-päivitys eivät ole niitä keinoja, joita kenenkään soisi käyttävän vaikeiden asioiden viestimiseen.
Millä tällaisen meistä ihmisistä kitkee? Ei minulla ole vastausta. Mutta ehkä sellaisen ääneen paheksuminen saa jonkun ajattelemaan ennen kuin toimii niin. Tänään en enää ole varma rakkaudestani suurta idoliani kohtaan. Mutta niinhän hän laulaakin: tää rakkaus ei oo pysyvää, tää rakkaus on ohimenevää, tää rakkaus on… hei mitä se on, en oikein tiedä itsekään.
