Muutos

Taikapölyä Slushista töihin

cof

Olen edelleen pyörällä päästäni. Takana kolme päivää tulevaisuudessa. Tiistaina food techiin keskittyneessä Slushin side-eventissä, Tonic16:ssa, ja eilen ja tänään Slushissa Messukeskuksessa. Ajatukset harhailevat näetyssä ja koetussa – mitä tästä jalostuu omaan arkeen tulevien viikkojen ja kuukausien aikana? Miten hyödynnän kaiken kokemani?

Tämä oli neljäs kerta, kun olin mukana Slushissa. Ydin ei vuosien varrella ole muuttunut: intohimo ja yllättyminen. Tänä vuonna suurimman vaikutuksen tekivät kolme kokenutta tekkiyrittäjää, Ilkka Paananen Supercellistä, Daniel Ek Spotifysta ja mm. Skypen perustanut Niklas Zennström kertoessaan epäonnistumisistaan yrittäjänä. Kliseinen aihe, josta olisi voinut saada tympeän ja pinnallisen, muka-epäonnistumisten-listan, mutta josta tuli koskettava ja aito keskustelu. Ek mainitsi suurimmiksi mokikseen, ettei riittävän ajoissa luopunut liian kevyestä erpistä ja ettei satsannut HR-prosesseihin. Paananen sen, että rakensi edellisessä firmassaan perinteiset organisaatiorakenteet. Kaikki toistelivat, miten virheistä oppii ja miten arvokkaita ne ovat olleet. Sanokaas muuta! Tiedän tasan, mistä puhutte, ajattelin.

Näin veden alla käytettävän tabletin, jonka suomalaiset sukeltajat ovat kehittäneet omaan tarpeeseensa. Näin vyön, joka mittaa istumiseen käytettävää aikaa, vyötärönympärystä ja käveltyjä askeleita. Näin pelikortit, joita voi käyttää yhteisen ymmärryksen rakentamiseen. Näin kertakäyttökupin, jonka sisäosa oli irti revittävää pp-muovia (he eivät siis ole kuulleet vielä Kotkamillsin uudesta kartongista). Näin virtuaalisen ravintolan, jolla on vain keittiö, tehokas jakelu ja hyvän näköinen webisaitti. Näin korporaatiomiehen, joka osasi puhua energian kulutuksen ja tuotannon tulevaisuudesta niin, että sata-, jollei tuhatpäinen yleisö innostui ja todennäköisesti oivalsi jotain todella tärkeää.

Näin myös food tech -ihmisiä, jotka esittelivät 3D-ruokaprintterin (vähän kuin iso kotimikro), kotikeittiöissä käytettäviä hyönteisten kasvatusbokseja ja mikä ihmeellisintä, laboratoriossa eläinten soluista kasvatettavaa lihaa. Jos joku vielä luuli, että lihan- ja muu ruokatuotanto säilyy tulevien vuosikymmenten aikana ennallaan, ei luule enää. Siis jos oli mukana kuulemassa, miten Slushissa keskusteltiin ruoantuotannon tulevaisuudesta.

Ennen kaikkea näin intohimoa, tulevaisuudenuskoa, täysin globaalia bisnesajattelua ja ihmisiä, jotka muuttavat työllään maailmaa paremmaksi paikaksi. Samaan aikaan Suomessa velloi kaksi tympeää julkisuuskohua. Ristiriita Messukeskuksen seinien sisä- ja ulkopuolen välillä oli suuri.

Ensi vuonna kalenteroin aikaa myös varhaisaamujen ja myöhäisiltojen side-eventeihin. Sillä siellä ”the magic happens”, kuten Slush-sovelluksessa sanotaan. Vaikka ihan mukavasti taikapölyä päivälläkin mukaan tarttui huomenna ja tulevien viikkojen ja kuukausien aikana töihin vietäväksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *