Työpaikkamme alakerrassa on lounasravintola, joka myy mukaan täytettyjä leipiä ja salaattia. Poikkean usein aamusella ostoksille ennen työpäivän alkua. Ja jollen itse pysähdy ostoksille, kuulen aivan varmasti iloisen huudahduksen, joka on osoitettu jollekulle toiselle asiakkaalle: Terrevve!
Paikkaa pitää pirteä aasialaisten naisten joukko, joka palvelee asiakkaita vauhdikkaammin kuin yksikään suomalainen, jonka olen toistaiseksi näissä työtehtävissä tavannut. Lisäksi nuo suomea vieraana kielenä puhuvat naiset onnistuvat päivittäin ilahduttamaan hymyllään.
Parasta on kuitenkin tuo reteästi heitetty, hieman yllättävän sävyinen tervehdys, joka tuo lähinnä mieleen Hakaniemen torilla toisensa pitkästä aikaa tapaavat äijänköriläät. Ehkä ensi kerralla ulkomailla vierasta kieltä puhuessani muistan tämän, enkä ihmettele miksi tarjoilijan tai metron lippuja myyvän ihmisen ilme muuttuu joskus niin kummalliseksi.
