Läheinen ystävä kävi viikonloppuna kylässä. Kommentoi lattioilla ja pöydillä olevia lehtipinoja kevyen ironisesti. Että aika paljon lehtiä sulla. Vastasin samaan sävyyn, että on tainnut unohtua kertoa sulle, että mä oon ammatiltani viestintäkonsultti… Mä luen noita työkseni. Ja tykkään siitä todella paljon.
Rekrytoimme Taitomyllyyn parhaillaan viestintäkonsulttia ja tiedottajaa. Olen iloisen yllättynyt hakemusten määrästä ja laadusta. Monet 80-luvulla syntyneet korostavat digitaitojaan ja -taipumuksiaan. Ensin minuun iski kuitenkin alemmuuden tunne: apua, putoanko mä kuitenkin kelkasta? No jyrää meitin! Kunnes aloin pohtia tässä ammatissa tarvittavia taitoja tarkemmin.
Oma mediankäyttöni on lisääntynyt valtavasti verkkomedioiden seuraamisen ja aktiivisen käyttämisen myötä. Käyttötilanteet ovat siirtyneet yhä enemmän tuokioihin, jolloin kännykkä on käsillä ja on hetki ylimääräistä aikaa. Seison lukemassa uutisia, Twitter-feediä ja statuspäivityksiä liikennevaloissa, aamuruuhkassa, bussipysäkillä, jopa kaupan kassajonossa. Pakko myöntää, että tänään kävelin autohallista työpaikalle koko ajan kännykästä meilejä lukien. Toivottavasti säästyn törmäämästä liikennemerkkeihin.
En ole vaihtanut perinteistä mediaa kokonaan verkkomedioihin. En myöskään usko, että meillä alan ammattilaisilla on siihen varaa. Meidän on edelleen ymmärrettävä millaiset ihmiset seuraavat esimerkiksi Apua, Ylen pääuutislähetystä televisiosta tai miksi paikallisilla sanomalehdillä ja toisaalta eri mediataloilla on edelleen niin paljon vaikutusvaltaa. Harhakuva siitä, että perinteinen media menettäisi asemansa Twitterille tai muulle sosiaaliselle medialle, on todellakin vain harhakuva. Sanokaa mitä sanotte. Ja perustelkaa hyvin, niin keskustelen mielelläni asiasta lisää.
Tässä työssä on edelleen tiedettävä paljon siitä, miten perinteinen media toimii. On tunnettava avainhenkilöt ja tiedettävä, mistä aiheista kukin on erityisen kiinnostunut. Ei riitä, että lukee vain niitä lehtiä tai blogeja, joista on itse kiinnostunut. Jos niin tekee, putoaa kelkasta aivan varmasti.
Ja vaikka näin sanonkin, rakastan Twitteriä, jonka olen räätälöinyt välittämään minulle uutisfeedin asioista, uutistoimistoista ja blogeista, joita nimenomaan haluan seurata.
Mitä kirjoittaisin tähän postaukseen, jos nyt olisi vuosi 2020? Jaa-a. En lähde ennustamaan. Mutta sen tiedän, että tämä on ammateista parhain juuri minulle ja kaltaisilleni tiedonjanoisille ja uuden oppimisesta innostuville ihmisille, joilla on halu ja kyky analysoida ja kiteyttää vaikeistakin asioista yksinkertaisia, maalaisjärjellä käsitettäviä kokonaisuuksia.
Ja kyllä, tänäkin perjantaina kotiin lähtee kymmenkunta aikakaus- ja viikkosanomalehteä viikonlopun aikana kotona luettavaksi.
