Yleinen

Viestintä on yhteiskuntatiedettä – tai sitten ei

Menin eilen Akateemiseen Kirjakauppaan ostamaan ystävälle Kirsi Pihan ja muiden Ellun Kanojen (voiko muuten olla makeempaa yrityksen nimeä?) kirjoittamaa ansiokasta väitekirjaa Mitä tapahtuu huomenna? [Viestinnälle]. Tarkoituksena oli johdatella ystäväni, liikkeenjohdon ammattilainen, ymmärtämään työtäni ja sitä, miksi olen siitä vuodesta toiseen niin innostunut. Kyseinen kirjanen on mahtava kiteytys siitä muutoksesta, joka viestinnän arvostuksessa liike-elämässä on meneillään. Joissakin edelläkävijäyrityksissä onneksi jo tapahtunut. Suosittelen kirjaa lämpimästi!

Mutta takaisin Akateemiseen: pyörin liikkeenjohdon, myynnin ja markkinoinnin osastolla ihmetellen, kun kirjaa ei näkynyt. Ei hittiteoksia esittelevillä pöydillä, ei hyllyissä. En tajunnut, että muitakaan viestintään liittyviä opuksia ei ollut näkyvillä. Markkinointihyllyssä sentään joitakin amerikkalaisia PR-opuksia.

Kassalle kysymään apua. ”Kyllä niitä löytyy!” Mutta arvaatkaapas mistä? Yhteiskuntatieteiden osastolta! Voi, voi. Viestinnän hyllyt notkuvat ammattikirjallisuutta, mutta tuskin kovin moni johtaja osaa niitä sieltä sosiologian teosten luota etsiä. Mikäpä olen itse tätä kritisoimaan, vanha valtiotieteilijä kun olen.

Pitkän matkan me viestinnän ammattilaiset olemme jo taivaltaneet kohti johtoryhmiä. Toimarin parhaaksi kaveriksi. Liiketoimintastrategian toimeenpanijoiksi. Ylimmän johdon arvostetuiksi neuvonantajiksi. Kuten sanottua, edelläkävijät osaavat jo arvostaa osaamistamme. Mutta pitkä tie on vielä edessä. Eikä vähiten syy ole meissä itsessämme. Jollemme osaa lukea ja tulkita tuloslaskelmaa ja tasetta, visioida ja tehdä vaikuttavaa viestintää ja argumentoida näkemystemme ja tulostemme puolesta, ei paikkamme olekaan siinä toimarin oikeana kätenä. Pelkkä median toimintamallien tunteminen tai median kanssa työskentely ei riitä. Tarvitaan strategisen tason osaamista, jota onneksi yhä useammalla meistä jo on.

Omassa työssä parhaat kicksit tulevat hetkistä, jolloin oivallutan johtoryhmiä, sparraan toimareita ja lopulta kun näen ne vaikutukset, joita istuntomme ovat saaneet aikaan. Asiakkaan myynti kasvaa. Asiakkaan asiakkaat puhuvat hyvää. Suhteet vahvistuvat. Mahdollisiin kriiseihin ollaan valmistauduttu. Esiintyminen tiukan paikan tullen mediassa onnistuu ja siitä iloitaan yhdessä. Yksinkertaisimmillaan onnistutaan valitsemaan liiketoimintastrategiasta johdetut pääviestit ja niiden pohjalta toimenpiteet, joihin asiakas päättää käyttää aikaa ja rahaa. Nämä kaikki ovat niitä viestinnän tuloksia, joita sanotaan olevan vaikeaa mitata. Olen Ellun Kanojen kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että viestintää voidaan ja pitää mitata. Muutenhan huitelemme rahoja ja aikaa minne sattuu. Eikä se liene kenenkään etu. Ei ainakaan asiakkaan.

Menkää ja lukekaa tuo opus. Ottakaa opiksi. Arvostan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *