Seurasin sunnuntai-iltana Iskelmän 12-vuotissynttäreillä, Iskelmäristeilyllä , täydellistä oppituntia fanien kohtelusta. Tangokuningas Jukka Hallikainen osoitti faneilleen, että nämä ovat hänelle todella tärkeitä. Hän iski lavalta silmää huomatessaan tutun henkilön yleisön joukossa ja huomioi eturivissä keikkaa videoineen fanin säteilevällä hymyllä. Keikan loputtua nimmareiden kirjoittamista, halaamista ja yhteiskuvien ottamista sivusta seuratessani tuumasin, että kyllä olisi aika monella yrityksellä opittavaa Hallikaisen asenteesta.
Hallikainen ei tarjonnut faneille lavalta tai keikan jälkeen arvontaa, johon voisi osallistua. Ei ehdottanut, että fanit olisivat lukeneet hänen mainoksensa.
Hän oli aito, läheinen ja hurmaava.
Fanit halusivat huomiota, ja sitä kuningas heille tarjosi. Mutta fanit ovatkin tangokuninkaan kanta-asiakkaita. Fanit elättävät häntä.
Sosiaalinen media on mahtava fanittamisen foorumi. Yrityksen ei tarvitse vetää keikkaa risteilylaivalla tai kylpylöissä illasta toiseen. Fanit antavat sydämensä digitaalisesti, tai ainakin osan siitä. Miksi ihmeessä yritykset palkitsevat fanit tarjoamalla vastineeksi osallistumista kilpailuihin tai mahdollisuutta nähdä yrityksen mainoksia? Suosittelen ottamaan oppia Jukka Hallikaiselta. Ja kaikilta niiltä, jotka oikeasti elävät fanien suosiosta.
