Autoja ja koneita huolletaan, mutta ihmisiä palvellaan, hoidetaan ja hoivataan. Silti suomen kielessä viljellään edelleen termejä vanhustenhuolto, sosiaalihuolto, terveydenhuolto. Meissä kaikissa tuntuu asuvan pieni tuotantotalouteen erikoistunut insinööri, jolle prosessit ovat kaikki kaikessa. Onneksi yhä useammin sanomme vanhus- tai ikäihmisten palvelut, sosiaalipalvelut ja jopa terveyspalvelut. Se on ihmispuhetta, se.
Filosofiani mukaisesti vuorovaikutus ja paremmat kohtaamiset ihmisten kesken johtavat lopulta maailmanrauhaan, mutta ihan ensi alkuun organisaation tavoitteiden saavuttamiseen.
Työelämä ja elämä muutenkin esimerkiksi sairaalan seinien sisä- ja ulkopuolella on kovin erilaista. Sisällä elämä on hierarkioiden, (lääke- ja hoito)tieteen, potilasturvallisuuden, hoitovirheiden välttämisen ja -pelon ohjaamaa. Ulkopuolella työelämään liittyvät keskustelut taas alkavat usein esimerkillä Googlelta, jossa tutkittiin parhaiten menestyvien tiimien salaisuutta, psykologista turvallisuutta. Ja jatkuvat esimerkeillä luottamuksen ja rakentavan konfliktoinnin edellytysten rakentamisesta, jotka ovat välttämättömiä kivijalkoja toimiville tiimeille.
Uskon, että vain keskustelemalla voi syntyä yhteinen todellisuus. Strategioista tuttu yritysjargon ja sanahelinä jäävät sellaisiksi ilman keskustelua. Ne näkyvät kyllä strategiapowerpointeissa, mainonnassa ja tarroina liiketilojen ikkunoissa. Ihmiset, edes oma väki, eivät koe niitä millään tavoin koskettaviksi tai omaa työtä, saati kohtaamisia ohjaavaksi.
