Kategoria: Yleinen

Törmään tähän toistuvasti. Asiantuntija käyttää oman alan jargonia. Lyhenteistä voisi tehdä käsikirjan. Monimutkaisuudesta taiteenlajin. Ai, että tekisi mieli nyt puhua hyvinvointialueiden rahoituslaista. Mutta jätän tämän vaan tähän. Nykyinen viisas kollegani, kehittäjä ammatiltaan, kertoi kokemuksestaan uransa alkumetreillä. Oli pitänyt innostuneen puheen oman projektinsa lanseeraustilaisuudessa käyttäjille. Näette kenties jo yleisön kasvoilla tyhjyyttä, ihmettelyä, eikoskemua… Saanut palautteen: ”Puhu…

Muut ihmiset ovat kaikki kaikessa. ”Valitse ympärillesi ihmiset, joiden kanssa sinun on hauska tehdä työtä”, opasti kokenut naisyrittäjä.

Tiedätte tyypin. Ilmaisee tunteensa hallitsematta niitä. On mielestään suora. Kutsutaan ”vahvaksi persoonaksi”. Saa anteeksi, koska ”on vaan sellainen”.

Sanat, jotka valitset, vaikuttavat ajatteluusi. Syntyy mielikuvia, tulkintoja, hyväksyntää tai torjuntaa. Sanat heijastavat ja ylläpitävät arvoja. Mikä tärkeintä, ne muokkaavat ajattelua ja sitä myötä toimintaa.

Strategia on vain sanoja powerpointeissa, kunnes ihmiset tekevät sen todeksi. Sanat, kuten vaikkapa kestävyys ja vaikuttavuus, ovat vain sanoja, kunnes ihmiset keskustellen luovat niille yhteisen merkityksen. Tarvitaan keskustelua, jotta ihmiset sanojen yhteisen merkityksen lisäksi ymmärtävät, miksi strategia on juuri tällainen ja mitä meille tapahtuu, jollei strategiaa toteuteta.

Keskustelemalla oletukset saavat kyytiä. Tulkinnatkin. Parasta on, että syntyy yhteinen todellisuus. Loppuu aamuöinen tuskailu: mitäsetarkoitti, miksisesanoiniin, mitämäteinväärin, enkyllätehnyt, pitäkööt tunkkinsa!!!!

Kenties yksi syy sille, miksi tunneälykkyys on johtamiskeskustelussa jälleen kerran kuuminta hottia, johtuu digitaalisuuden hyökyaallosta.

Oman kokemukseni mukaan Insightsin paras anti ihmiselle on lisätä itsetuntemusta. Sen myötä vuorovaikutus toisten kanssa paranee – kunhan on valmis muokkaamaan omaa käyttäytymistään. Ja kyllä: jokainen, ihan jokainen pystyy siihen.

Kun hän uuden tiimiläisen rekryn jälkeen huokaisi kuuluvasti, silmien pyörityksellä mielipidettään korostaen ”Voi ei, taas näitä punakeltaisia!”, tajusin, että häneltä oli mennyt koko Insights-idea ohi.

Seurasin tapahtumaa vierestä viime viikolla lomallani Espanjassa. Hilpeys tarttui meihinkin. Tuossa kohtaamisessa toteutui yksi asiakaskokemuksen kehittämisen kultaisista säännöistä: yllätä lopussa positiivisesti.

Tannoinen työkaverini tuumasi kerran ääneen, että ”Sun voi Susanna olla vaikeaa ymmärtää, miten nopeasti meidän toimintaympäristö muuttui.” Se auttoi minua näkemään tuota vakavaa, kriisiin johtanutta muutosta myös kokeneiden työkaverieni silmin. Koko toimialaa vavahduttanutta muutosta. Ainoa keino oli sopeutua muutokseen, myöntää virheet ja korjata ne tarmokkaasti – ennen kaikkea kulttuuria ja johtamista uudistaen.

Sanoilla on merkityksen lisäksi valtaa. Minkä sanan tai mitkä sanat valitset strategiasi toimeenpanoon? Minkä sanan klikkiotsikkoon? Osaatko lukea näiden sanojen takaa – tai rivien välistä – mitä kirjoittaja tai lausuja tavoittelee?

Muutos on mahdollisuus, sanovat. Minun on nyt aika ottaa seuraava steppi omalla matkalla ja vapauttaa paikka seuraajalleni.

Alkukesän perjantai-ilta. Ikkuna avoinna, linnut livertävät, koivu vihertää. Ollaan tultu saunasta. Äiti ja täti rullaavat papiljotteja toisilleen, on kampausnestettä ja sifonkihuivit. Taustalla soi radio. Puhelinlangat laulaa. Minulla on radioon elämänikäinen, lämmin suhde. Radiosta on kuunneltu merisäät ja tanssittu kaljaasin kannella Hopeisen kuun tahtiin. Aamulla herättyä kuultu Ylen Aikaisen uutisista, että John Lennon on kuollut. Viihdytty…

Sain viime keväänä kutsun liittyä turkulaisen mainostoimisto Hansdotterin hallituksen jäseneksi. Olin kerännyt kokemusta tiimin kanssa työskentelystä paitsi kollegana, myös asiakkaana. Iloitsin tämän joukon rohkeasta hypystä yrittäjäksi. Tiesin, miten he suhtautuvat toisiinsa ja asiakkaisiin, miten markkinointiin ja työn laatuun. Olin otettu pyynnöstä, sillä tiesin voivani olla heille yrittäjinä avuksi, palvella heitä.

Kuvassa istuvat Aili, Aino, Hilma ja Vilhelmiina. He ovat sukuni naisia. Koulutus? Elämänkoulu. Lisäksi pari vuotta kierto- tai kansakoulua. Työelämään viimeistään 12-vuotiaana.

Naurattaa ääneen. Luen lähes 30 vuoden takaisia omia kirjeitäni, jotka ystävättäreni postitti minulle takaisin. Kirjeissä lörpöttelen kuulumisiani, suunnittelen tulevaa, muistelen yhteistä ulkomaanmatkaa. Kirjeistä välittyy arkisia hetkiä, niin onnen kuin huolenkin. On inssiajoa, on yo-kirjoitusten kanssa tuskailua, poikaystäväpohdintaa. Elämää. Ammatinvalintapsykologi- ja personallisuustesti -kohta pysäyttää. Mikä tuska abivuonna olikaan, kun en tiennyt, mitä oikein haluaisin työkseni tehdä!…

Latasin aamulla AppStoresta lääkäri Aki Hintsan Better Life -sovelluksen. Kiinnosti, koska sitä on markkinoitu hyvin. Hintsan kirjakin minulla on. Hesarista luin aamulla, miten Hintsan hihaa on nyitty enemmän kuin tarpeeksi Maailman talousfoorumissa. Minua huojensi. En siis ole ainoa johtaja, joka kokee riittämättömyyden tunnetta. Ainakin, jos puhutaan itsensä johtamisesta. Olen juossut maratoneja, olen laihduttanut, olen mitannut…

Koska Mulberry on yksi ”mun brändeistäni” annoin mainosfilmille YouTubessa poikkeuksellisesti mahdollisuuden. Voin sanoa, että se oli sen arvoista! Hyvä mainonta koskettaa, sanotaan. Kyllä. Se myös viihdyttää ja riemastuttaa. Nauroin ääneen tätä katsoessa.

Nieriä menossa uuniin. #Eskimo leivinpaperiarkki lasivuoan suojana. Kalan mausteina suolan lisäksi sitruunaa ja tuoretta timjamia. Ou jeah! #chezsuzanne #rakastanruokaa @eskimofin Kuva, jonka spaloheimo (@spaloheimo) julkaisi on Marras 11, 2014 at 4:59 PST

@JannePullinen @villetolvanen @SPaloheimo Unohda digitalisoituminen, kyse aina ollut pysyvästä muutoksesta, jossa mukautuvimmat pärjäävät. — Arhi Kivilahti (@ArhiKivilahti) October 21, 2014

Markkinointi-ihmisten suurimmat hetket liittyvät täydellisen brändilupauksen luomiseen. Yhteen lauseeseen pitäisi pystyä kiteyttämään kaikki, mitä brändi haluaa fanilleen tarjota. Ei ole niitä helpoimpia hetkiä. Ystävättäreni asui 1990-luvun lopulla Raumalla. Hän kertoi minulle silloin raumalaisesta naisten alusasukaupasta, jossa oli poikkeuksellisen hyvä valikoima ja palvelu. Tulin tänään elämäni toisen kerran Raumalle. Ainoa asia mitä täältä tiesin, oli tuo…

Jee, supermuija @SPaloheimo aloitti viimein blogin! Bookmarkatkaa http://t.co/VPGrY0zsQ6, jos haluatte lukea rautaista biznez-asiaa. — Heidi Lemmetyinen (@HLemmetyinen) October 18, 2014

Ladataan Ilman toista ei ole toisen menestystä @taivashelvetti @rantanensusanna @careerheebo @pfredman Suppiksetkin kasvavat yhdessä. Näytä Instagramissa

Pysähdyin eilen mökkimatkalla lounaalle ja ostoksille Heinolan Heilaan. Hyllyt vetivät minua puoleensa houkuttelevalla valikoimallaan ja esteettisyydellään. Etukäteen ostettavaksi päätetyn lihan, punajuurten, pienen juustolan herkkujuuston ja pienpanimo-oluen lisäksi ostin lukuisia heräteostoksia, jotka eivät todellakaan tuntuneet sortumiselta heräteostoksiin. Päinvastoin.

Puhuin kuluneella viikolla pariin otteeseen kollegoilleni brändin merkityksestä. Käytin esimerkkeinä mm. kolmionmallista, lapsuudesta tuttua Trip-mehua sekä ekaa ja nykyistä automerkkiäni Volkswagenia. Huikkasin talouspäälliköllemme Pirjolle tehtaalta maanantaina lähtiessäni, että seuraavalla kerralla mä puhun kynistä ja korkokengistä.

Ladataan Syyslomapäivä kotikaupungissa. #Akateemisesta 5 kirjaa perheelle. Elämys täydentyi Cafe #Esplanadessa cafe au lait'n ja croissantin äärellä. Näytä Instagramissa

Kirjoitin tänään kollegoilleni sähköpostin, jossa kerroin millaisia tunteita Nordic Business Forum minussa herätti tänä vuonna. Olen viikon varrella lukenut muutamia aivan loistavia kiteytyksiä opeista, joita ystäväni matkaansa foorumista keräsivät. Minulle NBF on kuin aivospa, jossa käyn kerran vuodessa keräämässä inspiraatiota ja energiaa. Tässä kirjeeni kollegoilleni, ole hyvä! Hei! Mulle NBF on aina ollut aivojen spa.…

.@SPaloheimo Omassa setissä todetaan "Poikkeuksellinen menestys ei ole koskaan syntynyt hakemalla kelpaamista ja hyväksyntää muilta." #hymiö — Petri Rajaniemi (@petrirajaniemi) October 17, 2014

”Meillä on Suomen paras henkilökunta.” Kuinka harvoin tuon lauseen kuuleekaan! Tänään sen lausui Vilkas Commerce Dayssa ääneen  Confetti.fi:n toimitusjohtaja. Twiittini aiheesta herätti keskustelua kehumisesta ja hyvistä työpaikoista. Kulttuuri ja siihen sopivien ihmisten rekrytoiminen ovat monen menestyvän yrityksen julkinen salaisuus. Viimeisen viikon aikana olen kuullut lukemattomia kertoja, että ihminen, ihminen, ihminen on bisneksen menestystekijä nro 1. En voi itse…

#VCD14 http://t.co/GnGF4tXwiK #yrittäjä kertoo yrityksen tarinaa: sitten vaimo jäi pois töistä …ja sit mä jäin pois töistä. #Yrittäjyys ♥♥ — Susanna Paloheimo (@SPaloheimo) October 16, 2014

Ladataan My great new #gimmicks. The end of my-phone-battery-is-empty -talks. Love the #Puro design. The pen is great too. Pink, of course! #VCD14 Näytä Instagramissa

Loading I’m speechless… What an amazing start for #NBForum2014 Artist David Garibaldi just took my breath away. View on Instagram

Olin viikonloppuna piirtämässä itselleni sukupuuta Jämsässä, isän ja äidin sukulaisten luona. Nuorempana suvun tarinat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa, mutta keski-iässä minussakin on herännyt kiinnostus juuriani kohtaan.

Ajelin aamulla töihin ja kuuntelin radiosta lukuisia mainoksia, joissa lueteltiin yritysten kotisivujen osoitteita. Tiedättehän: www.meidänfirma.fi. Jotain on pielessä, ajattelin.

Kaikkialla toistellaan, että perinteinen media on kriisissä. Niin se onkin. Mainostajat pakenevat lehtien sivuilta ja televisiosarjojen katkoilta verkkoon. Tilaajamäärät laskevat. Maksumuureja suunnitellaan.

Tyhjensin tänään sisarusteni kanssa vanhempieni jäämistöä talon uusien omistajien tieltä. Tavaraa on paljon. Mielessä pyöri tähän elämänvaiheeseen kuuluva kysymys: mitä minä aikanaan jälkeeni jätän?

Kysyn viestintäkollegoiltani usein, mikä on hänen työnantajansa tärkein tavoite seuraaville kolmelle vuodelle. Vastaus liittyy usein kasvuun. Seuraavaksi kysyn, mistä kasvu tulee, millaisille asiakasryhmille myytte nyt ja tulevaisuudessa, mikä on eri liiketoiminta-alueiden prosentuaalinen osuus myynnistänne ja miten olette tavoitteisiinne ajatelleet päästä.

Yritykset ovat heränneet tarinankerronnan voimaan osana mainetyötään. Mutta miksi? Siksi, että asiakkaat, ovat sitten kuluttajia tai toisia yrityksiä, tekevät suuretkin hankintapäätökset tunteella. Kuulen jo vastaväitteesi, mutta mietipä tätä: oletko koskaan kuullut ihmisestä, joka on ostanut asunnon vain siksi, että se oli halpa?

”Näitkö mun pojan siinä tv-mainoksessa?” ”Mä en katso tv-mainoksia, kelaan ne aina yli, kun en mä kato mitään suorana…”  Viime aikoina olen törmännyt tällaisiin tv-mainontaa koskeviin keskusteluihin aika usein. Ja silti näyttää siltä, että aika suuret euromäärät edelleen kulkeutuvat mainostajien budjeteista mediatoimistoille, tuotantoyhtiöille ja tv-kanaville. Samaan aikaan ansaittu ja oma media kärsivät pienistä budjeteista ja…

Vuodenvaihde on jälleen ollut vilkasta yrityskauppojen aikaa.

Sain tänään nähdäkseni erään yrityksen riskikartoitusraportin, jonka oli laatinut vakuutusyhtiö. Selasin sisällysluetteloa innoissani, jotta olisin löytänyt kohdan ”maineriskit”. Mutta ei sellaista löytynyt. Liian tuttu juttu.

Syksyn kuumia keskustelunaiheita ovat mobiilimarkkinointi ja sisällöntuotanto digitaalisiin viestintäkanaviin. Tilastot näyttävät toinen toisensa perään faktaa älypuhelinten käytön lisääntymisestä, verkkomainonnan kasvusta ja perinteisen median suurista ongelmista mainoseurojen vähentyessä. Puhetta on paljon.

Istun junassa matkalla Jyväskylään. Nautin siitä, ettei tarvitse ajaa. Vielä enemmän nautin siitä, että voin samalla tehdä töitä ja kurkata välillä Facebookista, mitä kavereille kuuluu. Olen syntynyt vuonna 1968, joten en pidä verkossa liikkumista junamatkan aikana itsestään selvyytenä, vaan arvostan! Kiitos Soneralle tästä.

Sosiaalisen median palvelut muuttuvat sellaista vauhtia, ettei kukaan voi kutsua itseään guruksi.

Seurasin sunnuntai-iltana Iskelmän 12-vuotissynttäreillä, Iskelmäristeilyllä , täydellistä oppituntia fanien kohtelusta.

Hesarin ansiokkaassa Merkintöjä-kolumnissa Annukka Oksanen nosti 18.9. maljan tanskalaiselle Jane Pedersenille, joka oli rohkeasti kieltäytynyt maksamasta suojelurahaa miehille, jotka olivat sitä tältä 67-vuotiaalta kahvilanpitäjältä elokuun lopussa vaatineet. Kolumni päättyi maljan nostamiseen myös muille, jotka eivät anna pelon tukkia suutaan. Usein suun avaamisen tuloksena vanhat, väärät tavat ja mallit muuttuvat. Hyvä!

Katselin kesällä ystävieni mökeillä keittiön kaapeista löytyvien tuotteiden brändivalikoimaa. Taustaksi sen verran, että samat ihmiset ovat niitä, jotka haikailevat Italian ja Ranskan mahtavien ruokakauppojen perään. Siellä kun ruoka on niin ihanan tuoretta ja monipuolista! Aika monesta kaapista löytyi kaupan omia merkkejä. Niitä halpoja, tiedättehän.

Kuuntelin joskus hamassa historiassa Jaikun perustaneen Jyri Engeströmin esitystä verkon tarjoamista muutoksen mahdollisuuksista.

Tänään on vietetty Yrittäjän päivää. Yrittäjäneuvos Riitta Antinmäki teki aikanaan ison työn kasvattaakseen yrittäjien arvostusta. Hän sai aikaan sen, että yrittäjille pystytettiin patsas ja kalenteriin tuli kaksi vuotta sitten tämä Yrittäjän päivä. Kiitos Riitta! Olet idolini.

Läheinen ystävä kävi viikonloppuna kylässä. Kommentoi lattioilla ja pöydillä olevia lehtipinoja kevyen ironisesti. Että aika paljon lehtiä sulla.

Ei, en aio vielä käyttää sitä ässällä alkavaa sanaa, joka kuvaa kuukausia kesän ja talven välissä. Nythän on vielä kesä!

Rakastan työtäni viestintäkonsulttina. Syitä on lukemattomia, mutta teknologinen kehitys ja yhä uudet viestintävälineet ja -kanavat ovat sieltä kärkipäästä. Ajattele nyt, kun aloitin työt toimistotyttönä 80-luvun lopussa, tärkeimmät työvälineeni olivat suikurajohtoinen lankapuhelin ja faksi. Telexiäkin sain käytellä. Tämän päivän välineet ovat aika kaukana noista.

Suomi on täynnä hienoa tarinoita, jotka vain odottavat kertomista.

Olen jo vuosia toivonut voivani saada kampaamokäynnin oheispalveluna myös manikyyrin.

Koska viimeksi olet kysynyt itseltäsi miksi menen juuri tähän työpaikkaan päivittäin? Ja miten voin tehdä tästä työpäivästä hyvän?

Sain ’90-luvulla vierailla työni puolesta useilla konepajoilla ympäri Suomen. Suurimman vaikutuksen minuun teki käynti Lillbackalla Alahärmässä ja Kauhavalla.

Pysähdyin aamun Hesaria lukiessani pienen kuvan äärelle sivulla B2. Siinä istui neljä hyvännäköistä aikuista ihmistä kuin Dressmanin mainoksessa. Ainoa poikkeus oli nainen kuvassa. Keitä nämä tyypit ovat?

Menin eilen Akateemiseen Kirjakauppaan ostamaan ystävälle Kirsi Pihan ja muiden Ellun Kanojen (voiko muuten olla makeempaa yrityksen nimeä?) kirjoittamaa ansiokasta väitekirjaa Mitä tapahtuu huomenna? [Viestinnälle].

Työskentelin yli 20 vuotta sitten asiakaspalvelijana laivaterminaalissa. Aamukuudesta kymmeneen lähtöselvitimme päivittäin kiireellä tuhatkunta innokasta matkailijaa ja toivotimme hauskaa päivää etelänaapurissa. Usein kävi niin, että jokin meni pieleen:

Sain eilen olla mukana Keskon sidosryhmätapahtumassa Kaupan Päivässä, jonne oli saapunut noin 650 suomalaista päättäjää kuulemaan esityksiä aiheesta ”Kuuleeko asiakkaasi mitä sanot?” Mielenkiintoisin esiintyjä oli Coca-Colan digitaalisesta markkinoinnista vastaava johtaja Michael Donnelly,

Olen kyllästynyt. Kaikkialla,  minne vaan katson, mitä luen, mitä linkkiä klikkaan, vastaan tulee huonoja ja pelottavia uutisia. Myönnän olevani uutisfriikki, jonka on vaikeaa olla edes lomamatkalla ilman uutisia.

Työpaikkamme alakerrassa on lounasravintola, joka myy mukaan täytettyjä leipiä ja salaattia.

Sain ilokseni osallistua torstaina asiakkaamme Keksintösäätiön 40-vuotisjuhliin Kaapelitehtaalla. Illan aikana tapasin useita ihmisiä, jotka ovat luomassa hyviä uutisia talousrintamalla.

Olen tällä viikolla käynyt poikkeuksellisen monta keskustelua Twitteriin liittyen.

Eilinen turinani puhemiesaseman saavuttamisesta sai aamun uutisia somesta lukiessa aivan uuden ulottuvuuden: maailman tunnetuin puhemies, Steve Jobs, luopuu Applen toimitusjohtajan tehtävästä!

Viime perjantaina ilmestyneessä Talouselämässä oli ansiokas juttu Vuokraturvan hallituksen puheenjohtajasta ja perustajasta Timo Metsolasta. Jutussa käsiteltiin Metsolan nousua alan ylivoimaiseksi puhemieheksi eli henkilöksi, jota media lainaa ja haastattelee mielellään, kun se käsittelee vuokra-asuntomarkkinoita tai asuntosijoittamista. Lämpimät onnittelut puhemiesaseman saavuttamisesta!

Olen hämmentyneenä seurannut suurta muutosta suomalaisten viestintäkäyttäytymisessä. Jo pitkään on naureskeltu vanhalle myytille, jonka mukaan suomalainen ei puhu eikä pukahda, murisee vaan. Kännyköillä pulistaan, netissä pulistaan, bussikuskiakin tervehditään jo. Mutta mitä! Nyt on alettu palvella asiakkaita ystävällisesti ja ajatella positiivisesti!

Olen hämmästyneenä seurannut uuden valtiovarainministerin haastatteluja suurimmissa viestimissä. Miltä kuulostaisivat tällaiset lauseet Kauppalehdessä tai Hesarissa: ”ministeri Harri Holkeri / Matti Vanhanen / Jyrki Katainen on selvästi tohkeissaan uudesta tehtävästään…” tai ”olette luonnossa vielä komeampi kuin kuvissa, sanoo lentoemäntä ministerille”?

Myönnän, olen ennakkoluuloinen ihminen. Nyt hävettää. Luin nimittäin viime viikon Annasta Susan Ruususen haastattelun.

Toy Story -leffoissa esiintyvä Buzz Lightyear sen sanoo: ”Kohti ääretöntä ja sen yli”. Lauseeseen kiteytyy mielestäni elämänasenne, josta meillä kaikilla olisi paljon opittavaa. Miksi tavoitella aidan ylittämistä matalimmalta kohdalta kun tavoite voi olla paljon isompaa, kauempana ja vaatia minulta enemmän? Tavoitteiden asettaminen ja lopulta niiden saavuttaminen tekevät elämästä mielestäni rikkaampaa. Olemme luoneet Taitomyllylle tämän kevään…

Hesarin kuvajournalismi on sunnuntain vaalien jälkeen ollut niin hienoa, että haluaisin nostaa sille maljan! Kippis! Eilisessä HS:ssa Suomen tulevaisuus kiteytyi yli puolen sivun kuvaan Anni Sinnemäestä, jonka takana hymyilee leveästi Timo Soini, ilmeisesti tv-lähetyksen videoskriiniversiossa. Huikean hienoa! Alla komeili Päivi Storgårdista RKP:n valvojaisissa otettu todella ruma kuva, jossa huoli näkyi vahvasti. Joku voisi epäillä kuvatoimitusta…

Kauppalehdessä oli viikolla juttu kaupajätti  ICAn Cokikselle Ruotsissa asettamasta boikotista. Hintaneuvottelut olivat päättyneet ilmeisen huonosti Cokiksen kannalta. Aihe oli sinänsä kuohuttava, mutta en nyt lähde sitä kommentoimaan. Paljon kiinnostavampaa jutussa oli se, ketkä antoivat lausunnot ICAn ja Coca Colan puolesta. Väitän, että jos tämä asia olisi uutisoitu Suomessa, lausunnot olisi antanut Ruokakeskon tavarakaupan johtaja /…

Kuuntelin Iskelmää illalla. Kuulin jälleen aivan loistavan mainoksen, jossa edistettiin eläinten loislääkkeen myyntiä. Mainoksessa ensiintyivät varsin ansiokkaasti Kummeli-miehet, jotka ovat ratkaisseet asian tuon kyseessä olevan Drontalin mainoksessa ylikorostetun selkeällä kielellä.  Lääkemainontaa kun rajoitetaan Suomessa monin eri tavoin. Mainoksessa tulee esimerkiksi ilmaista seuraavat ”vähimmäistiedot”: a) lääkkeen nimi ja lääkeaineen nimi, mikäli lääke sisältää vain yhtä vaikuttavaa ainettab)…

Mietin tänään ihmisten välistä kemiaa. Kuinka vahva rooli sillä edelleen ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa on. Voit käydä läpi vaikka kymmenen esiintymisvalmennusta, opetella miten puhua, pukeutua ja pitää käsiä, ja silti todeta, että joidenkin ihmisten kanssa yhteys vaan ei kerta kaikkiaan toimi. Tai sitten se toimii ihan satasella ensimmäisestä hetkestä lähtien.  Paras ystäväni käveli vastaan nelikuinen vauva sylissään…

Päivä Perheyritystapahtumassa Finlandia-talon kongressisiivessä, ilta Aalto Entrepreneurship Societyn todella hienossa Hyvinvoinnin jälkeen -keskustelutilaisuudessa saman talon suurimmassa salissa. Huh. Melkoinen kattaus suomalaista yrittäjyyttä. Toistensa ääripäät, silti samalla asialla: miten Oy Suomi Ab pelastetaan? Vastuun kantaminen verojen maksamisen ja työllistämisen muodossa nousivat pinnalle molemmissa tapahtumissa. Illalla äänessä oli mm. suuresti ihailemani Risto Siilasmaa, joka käyttää suuren osan…

Mies, jonka minä tunnen nimellä Lauri Tähkä, on tämän viikon suurimman viihdeuutisen takana. Olen tunnetusti ollut suuri fani jo monen vuoden ajan. Minut tuntevat ihmiset tietävät minun keikoilla  avoimesti tunnustavan rakkauttani tuota miespuolista barbia kohtaan: hän keikkuu nahkahousuissaan milloin missäkin asennossa, kiipeää katonrajaan, seisoo käsillään, nauraa, laulaa ja hurmaa. Illasta ja vuodesta toiseen. Tai hurmasi.…

Kirjoitin Twitterin hakukenttään äsken nuo otsikon sanat. Ensimmäinen osuma on 14 tunnin takaa. Tänä aamuna Facebookin statuspäivitykset ovat täynnä linkkejä tähän aiheeseen liittyen. Mitä onkaan vielä edessä? Tunteisiin vetoavat asiat synnyttävät ihmisten välillä kiivaimpia keskusteluja, on kysymyksessä sitten ilmastonmuutos, luomuruoka, GMO-soijalla ruokitut siat tai ydinvoima. Harva meistä on minkään aiheen asiantuntija, joten mielipiteemme muodostuvat usein…

Sain kunnian olla kutsuvieraana, kun reilut kolme vuotta toiminut Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma eli SRE maanantaina juhlisti aikaansaannoksiaan. Puhe ruuasta on viime vuosina lisääntynyt roimasti ja ruuan ja sen tekijöiden arvostus on SRE:n teettämän tutkimuksen mukaan kasvanut. Kouluruuasta keskustellaan enemmän kuin koskaan, ja luomu- ja lähiruoka ovat päätyneet jopa Suomen maabrändityöryhmän loppuraporttiin. Olen ylpeä suomalaisesta ruokakulttuurista.…

Tapasin puolalaisen maahanmuuttajan. Naisen, joka kotimaassaan oli työskennellyt usean aasialaisen elektroniikkayrityksen myyntiosastoilla. Myyntihommien lisäksi mm. ostanut maahantuotavaa elektroniikkaa Kiinasta. Kertoi työstä aasialaisten kanssa: kuinka yhdessä firmassa oppi säästämään siitä, ettei ostanut muistikirjaa, vaan leikkasi A4-sivun neljään osaan ja käytti niitä muistilappuina (pomon vinkki). Kuinka matkusti aina julkisilla, kun oli työreissuillaan, sillä pomon mielestä säästäminen oli…

Käytössäni on toistaiseksi Nokian E71, jo klassikoksi muodostunut bisnespuhelin. Firman sähköpostipalvelin vaihdettiin Microsoft Exchangen uusimpaan versioon kolme viikkoa sitten. Kaksi faktaa, jotka eivät sovi yhteen. Yhteystiedoista katosi puhelinnumeroita. Yhteystietoja katosi kokonaan. Tiedättehän: saat puhelun numerosta, jota et tunne. Vastaat virallisesti. Vastaaja naurahtaa. Koska hän onkin yksi työkavereistasi. Selittelet: nää on taas näitä Noksun ongelmia… Tai…

Viimeistään kesällä ’85 Yhdysvalloissa opin, että televisio voi tarkoittaa muutakin kuin ykkös- ja kakkoskanavaa, jolla ajoittain lähetettiin Mainostelevision ohjelmia. Siihen aikaan Suomen tv:ssä hienointa olivat Technicolor-länkkärit, joita katseltiin koko perheen voimin. ”Amerikkalainen elokuva” oli mahtijuttu. Taisi se Dallaskin silloin jo kuulua viikko-ohjelmaan. Tänään vietin kotisohvalla sairaspäivää ja katselin telkkaria aamusta iltaan. Tarjontaa on kuin Vilkkilässä…

Poliitikot, viihdetaiteilijat ja urheilijat ovat viihdejulkisuuden tuttakin tutumpaa polttoainetta. Jokaisen menestykseen vaikuttaa olennaisesti se, miten suosittuja he ovat. Tämän vuoksi he ovat enemmän tai vähemmän valmiita antamaan osan elämästään julkisuudellle. Ennen vanhaan mediajulkisuutta saattoi säädellä sen mukaan, miten paljon itse halusi tuoda elämästään esiin. Jos esiintyi aina yksin, se riitti. Mutta annas olla, kun ensimmäisen…

Suomalainen yrittäjyys on saanut viime vuosien aikana uusia kasvoja. Enää äänessä eivät ole vain ne kymmeniä vuosia ilman kesälomia puurtavat pienyrittäjät, jotka raatavat pankkien, verottajan ja valtion armoilla. Uusi yrittäjäsukupolvi tekee mitä haluaa, etsii rahoitusta yksityisiltä pääomasijoittajilta, kasvattaa bisnestään verkon avulla ja suuntaa suoraan ulkomaille. Toistaiseksi heitä on vähän, mutta vihdoin mediakin on herännyt kertomaan…

Sain tänään vierailla Kaupan päivässä, Keskon sidosryhmäseminaarissa, jota vietettiin jo 14. kertaa. Tällä kertaa Keskon 70-vuotisjuhlan kunniaksi, onnea vielä kerran! Tapasin tuttuja, vaihdoin kuulumisia, innostuin puhujista (loistavaa, Matti Apunen!) ja mikä parasta, tulin esitellyksi useille uusille tuttavuuksille. Monissa seminaareissa parasta antia ovat kahvitauot, lounaat ja päivän päätteeksi järjestettävät kokkarit. Ylivoimaisesti parhaita seminaareja ovat ne, joiden…

Ville Syväniemi, mies joka kyllästyi lumenpudottamiseen. Laittoi kamat myyntiin nettiin. Päätyi jutun aiheeksi valtakunnan merkittävimpään sanomalehteen viikon aikana monta kertaa. Ihanko niin isosta asiasta oli kysymys? Hämmästyttävää. Julkisuus jatkui Iskelmän aamussa. Ja nyt Korkojen kera -ohjelmassa. Jaksan ihmetellä, miksi ihminen haluaa julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Ne, jotka ovat julkisuuden ytimessä, joko inhoavat sitä tai kehittävät…

Aamuruuhkassa vastaan ajoi bussi, jonka ”numerokyltissä” luki isoilla kirjaimilla KIVISTÖN DÖSÄ. Arvelin sen olevan matkalla Kivistöön ja stadilaisen kuskin olleen aamulla huumorituulella. Mutta, ei, kyseessä olikin paremman luokan tilausajobussi. Sen kyljessä luki Kivistö. Kovin montaa tilausajobussifirmaa en nimeltä muista, ja joudun niitä kuitenkin työkseni aina silloin tällöin tilaamaan asiakkaiden käyttöön. Kivistö jäi kerralla mieleen. Tämä…

Taitomyllyn yrityskulttuurin ydin on reilussa meiningissä ja 3K:n säännössä Kehu, kiitä, kannusta. Tuon säännön kehitin jo työskennellessäni nuorena asiakaspalvelussa yrityksessä, jossa esimies totesi meille säännöllisesti ”teitä saa aina kadulta lisää”. Sisuunnuin, ja aloin kehua, kiittää ja kannustaa työkavereita aina kun siihen oli aihetta. Sain valtavasti palautetta siitä, että kanssani oli kiva tehdä töitä. Yrityksessäni olen…