Sain eilen olla mukana Keskon sidosryhmätapahtumassa Kaupan Päivässä, jonne oli saapunut noin 650 suomalaista päättäjää kuulemaan esityksiä aiheesta ”Kuuleeko asiakkaasi mitä sanot?” Mielenkiintoisin esiintyjä oli Coca-Colan digitaalisesta markkinoinnista vastaava johtaja Michael Donnelly, joka puhui fanien arvostamisesta. Cokiksella on Facebookissa 37,5 miljoonaa fania ja sitä seuraa Twitterissä 450 000 ihmistä. Melkoisia lukuja! Eikä mitä tahansa faneja, vaan hyvin aktiivisia ihmisiä, jotka jakavat Coca-Colaan liittyviä kuvia ja kokemuksia toistensa kanssa jatkuvasti. Markkinoijan märkä uni: suora, vuorovaikutteinen kanava valtavaan määrään ihmisiä, jotka puhuvat tuotteestasi hyvää, suosittelevat sitä muille, ylistävät sitä. Kuulostaa jotenkin tutulta, vai mitä? Ihan kuin Haavisto-ilmiö, josta olemme saaneet viime päivinä lukea ja kuulla lähes kaikista medioista.
Donnelly kertoi Coca-Colan antaneen brändin fanien hoidettavaksi: kaikkea digitaalista markkinointia ohjaa pääviesti ”Fans First”. Melko kärkevä lausunto, jonka kuulen jo herättävän kapinointia useiden markkinointialan ammattilaisten työhuoneissa. Hän korosti sitä, että Coca-Cola ei luule osaavansa kaikkea, mitä somessa brändin kanssa pitää tehdä, mutta olevansa koko ajan valmis oppimaan, ja mikä tärkeintä, käymään aitoa vuoropuhelua niiden ihmisen kanssa, jotka fanittavat Cokista. Yritys on onnistunut keräämän Facebook-fanit yhdelle sivulle, jonne on luotu suuri määrä paikallisia sovelluksia palvelemaan eri maiden faneja. Käy katsomassa, millainen kilpailu suomalaisille faneille on tarjolla! Houkutteleva matka…
Itse myönnän fanittavani monia brändejä, bändejä ja ihmisiä. Olen kuullut sanottavan, että kun minut saa fanikseen, puolet myyntityöstä on jo tehty. En pidä fanittamistani sisälläni, vaan puhun ja suosittelen aktiivisesti. En myöskään kuvittele fanittavani järkisyihin vedoten. Fanitan lämmöllä, intohimoisesti, arvostaen, kunnioittaen, ilolla ja riemulla. Tunteella. Eikä liene epäselvää, että juuri näin fanitan myös Pekka Haavistoa.
Eilen Katajanokalle oli kokoontunut suuri joukko päättäjiä, joiden yleisin puheenaihe kahvitauoilla oli Haaviston nousu presidentinvaalien kakkoskierrokselle. Kuulin hämmästelyä, ihmettelyä ja vähättelyä tyyliin ”nuorten ääniä”. Cokiksen Donnellyn puheenvuoro ja Haaviston huikea kampanjointi somessa tuntuivat kuitenkin helähdyttelevän useimpien sisintä. Ehkä eilen – tai jo vaali-iltana – tapahtui käänne? Ehkä vihdoin, monen vuoden puheen ja vakuuttamisen jälkeen, useat päättäjät ymmärsivät, että markkinointipanostukset on suunnattava toisin. On luotetettava faneihin, alettava käydä vuoropuhelua ja korostettava avoimuutta. On itse oltava verkossa aktiivinen ymmärtääkseen, millainen muutos on jo tapahtunut.
Haaviston kampanja saattaa osoittautua meidän kaikkien markkinointiviestinnän ammattilaisten parhaaksi työkaluksi vastaisuudessa. ”Mitä todellista hyötyä siitä somesta on” -kysymykseen on ainakin varsin helppo vastata. Yhdessä vuorokaudessa 100 000 euron lahjoitukset kampanjatyön edistämiseen. Riittäisikö tämä vastaukseksi?
