Jobs – or no jobs?

Eilinen turinani puhemiesaseman saavuttamisesta sai aamun uutisia somesta lukiessa aivan uuden ulottuvuuden: maailman tunnetuin puhemies, Steve Jobs, luopuu Applen toimitusjohtajan tehtävästä! Mies on ikoni. Karismaattinen. Pelätty. Hurja. Todennäköisesti yksi parhaiten toisinajattelun bisnekseksi muuntaneista velhoista. Arvostan!

Kun tuosta ajatushälystä selvisin, aloin miettiä sitä, miten vaarallista yhden ihmisen varaan rakentuva julkisuus yritykselle on. Vai onko sittenkään? Jobs on niin äärimmäinen esimerkki, että suuntasin ajatukseni tavallisempiin organisaatioihin.

Unelmatapauksessa yritys henkilöityy useampiin huippujohtajiin ja asiantuntijoihin. Yhden poislähtö tai vakava sairastuminen ei aiheuta suurempaa notkahdusta bisneksessä tai huolta sidosryhmien keskuudessa. Homma jatkuu – business as usual.

Toimitusjohtajan rooliin toki kuuluu yrityksen keulakuvana toimiminen. Mutta toisenkinlaisia ratkaisuja on tehty. Mieleen tulee Raisio, jonka johdossa oli menneinä vuosina hyvin tuulista. Tilanne muuttui, kun toimitusjohtajaksi pestattiin maailmalla kannuksensa ansainnut Matti Rihko, joka esiintyi alkuun usein julkisuudessa yhtiön hallituksen puheenjohtajan Simo Palokankaan kanssa. Palokangas oli ikäänkuin silta aiemman vanhan yhtiön ja uuden, tuoreen firman välillä. Raision tapauksessa tilanne rauhoittui, eikä Palokangasta enää ole vuosiin näkynyt Rihkon rinnalla. Vinkkinä sanottakoon, että Rihko on yksi tämän maan karismaattisimmista yritysjohtajista, jota kannattaa ehdottomasti mennä kuulemaan, mikäli ikinä tulee siihen mahdollisuus!

Yhden vahvan johtajan mallissa on kiistämättä suuret riskit.  Kekkosen ajan lapsena tiedän hyvin, millaisen paniikin ”maan isän” sairastuminen saa aikaiseksi. Tänään Jobsin eroa käsitelleitä tunnepitoisia ja nostalgisia juttuja ja postauksia selaillessa mielessä kävi väkisinkin ”Jobs – or no jobs?” Mutta huolet pois! Eihän Richard Bransonkaan ole enää vuosiin – käsittääkseni – johtanut Virgin-konsernia. Ja firma rulettaa edelleen.

Tulevaisuudessa niin Branson, Jobs kuin Bill Gateskin muuttuvat Henry Fordin ja Bill Bowermanin kaltaisiksi legendoiksi, joiden elämäntarinaa ja -filosofiaa toistellaan kaikkialla. Tuskinpa Applen menestystarinan viimeistä sivua on vielä luettu. Siis rauha maassa ja kaikki hyvin! Jobs it is!

Susanna Paloheimo

Susanna Paloheimo

"Muutosten tuulten puhaltaessa toiset rakentavat muureja, toiset tuulimyllyjä"

Blogiarkisto