Tapaninpäivän jälkeen vuonna 2004 asiakkaani soitti. Hetken tuntui, kuin olisin ollut toisessa todellisuudessa. Hän purki ahdistuneena ääneen työntekijöiltään kuulemiaan näkyjä, kauheita näkyjä. Minun tehtäväni oli kuunnella ja olla ihminen toiselle hyvin vaikeana aikana. Tuo tsunamin jälkeinen puhelu aloitti minun elämässäni roolinmuutosmatkan konsultista kuuntelijaksi, kyselijäksi ja kanssa-ajattelijaksi.
Johdon konsultin roolissani olen tyypillisesti ollut muutaman ajatuksen asiakastani edellä. Tai ainakin minun pitäisi olla. Tietää, mitä hän aikoo seuraavaksi kysyä, mihin hän kaipaa ratkaisua. Ja voi pojat, että niitä ratkaisuja on vuosien varrella piisannut! On lanseerattu elokuvia, oluita, ravintoloita ja kuorma-autoja. On valmennettu johtajia viestimään paremmin ja asiantuntijoita palvelemaan toisiaan. On ratkottu kriisejä, parannettu asiakaskokemusta ja luotu vastuullisia liiketoimintastrategioita.
Kaikkein kiehtovinta työssäni kuitenkin ovat olleet hetket, jolloin olen asettunut asiakkaani kanssa keskustellessani ei-tietäjän positioon. Minulla ei ole ollut ratkaisuja ja vastauksia, vaan ainoastaan kysymyksiä. Olen saattanut reflektoida kuulemaani ja haastaa asiakasta etsimään vaihtoehtoisia näkökulmia. Ja etsimään uudelleen. Olen ihmetellyt ääneen, ja saanut nähdä ihmeen: on syntynyt uusia merkityksiä ja tarinoita. Mutta mikä parasta, ihminen, jonka kanssa olen keskustellut, on silminnähden huojentunut ja jotenkin… voimaantunut.
Vuodenvaihteessa silloin lähes kahdeksantoista vuotta sitten oivalsin, että on tilanteita ja asioita, joita en voi parhaallakaan konsultin taidollani ratkaista. Sen sijaan voin opetella ei-tietämistä. Riittää, että kuuntelen, kysyn tarkentavia kysymyksiä ja autan kanssa-ajattelemalla löytämään ratkaisuja ongelmiin. Tai ehkä luomaan uusia tavoitteita tai ihan vain sietämään hankalaa tilannetta, johon juuri sillä hetkellä ei ole ratkaisua.
Ei ollut helppoa. Se roolinvaihdos. Ratkaisut kun tuppaavat lipsahtamaan huuliltani ihan saman tien ongelman kuultuani. Mutta ihanaa se oli. Vapauttavaa.
Aloitin vajaa vuosi tuon koskettavan puhelun jälkeen voimavarakeskeisen työnohjaajan opinnot Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen ja Dialogic Oy:n valmennuksessa. Ratkaisukeskeisyys, reflektiivisyys, narratiivisuus ja dialogisuus ovat sittemmin kulkeneet matkassa mukana kaikessa mitä teen.
Tee lisää sitä, mikä jo toimii, on yksi viisauksista, joita tuolloin opin. Nyt on aika asettua yhä useammin ei-tietäjän positioon ja tarjota ratkaisuja vasta useiden kysymysten jälkeen. Ja sittenkin varoen ja luvan kysyen.
Kanssa-ajattelijan palveluita tarjolla Töölön Vireen sivuilla.
