Media on julkaissut näin joulun alla runsaasti juttuja, joita lukiessani muistan miten hyvin asiat omassa elämässäni ovat. Media on myös uutisoinut runsaasti pelottavia ja huolta aiheuttavia uutisia, sillä sellaisessa maailmassa me elämme. En syytä mediaa.
Maailma on myös kaunis ja täynnä onnen hetkiä. Maailmassa – myös täällä Suomessa – tapahtuu päivittäin onnistumisia ja asioita, joista emme puhu. Meille on lapsesta asti opetettu, että onni tulee kätkeä, tai joku voi tulla kateelliseksi. Ja auta armias, jos niin käy. En ole itse ikinä uskonut onnen tai onnistumisten piilottamiseen. Olen meuhkannut, iloinnut, riemuinnut ja huutanut ääneen niin omia kuin ystävieni onnen hetkiä. Olen potkinut eteenpäin, halannut ja kannustanut. Ja olen itse saanut sellaisesta nauttia.
Sanotaan, että Piilaakso eroaa suomalaisesta yrityskulttuurista juuri siinä, että siellä kaikki kannustavat toisiaan. Hyvin menestyneet yrittäjät panevat rahan ja osaamisensa kiertoon. Tämä kaikki on totta myös täällä Suomessa. Mutta koska meidän ei kuulu iloita onnistumisistamme julkisesti, tätä eivät kaikki näe. Minulla on suuri onni saada kuulua aktiivisten yrittäjien joukkoon, jossa on itsestään selvää tarjota olkapäätä toisen tueksi huonoina päivinä ja nostaa samppanjamaljoja hyvinä.
Viimeisen viikon aikana olen keskustellut useiden yrittäjien kanssa, jotka ovat kertoneet firmalla menevän hyvin ja ensi vuoden näyttävän lupaavalta. Yksi on kasvattanut yrityksensä seitsemässä vuodessa seitsemästä miljoonasta 99 miljoonaa vaihtavaksi alan uudistajaksi. Toinen on lanseerannut epätyypillisen mobiilipelin, joka on kerännyt kymmeniä tuhansia faneja. Kolmas työllistää itsensä ja seitsemän muuta ihmistä kahdella start upillaan, jotka uudistavat omaa toimialaansa. Neljäs sanoi, että melkein hävettää kertoa, miten hyvin nyt menee. Viides totesi tänä aamuna, ettei ehdi pitää ensi viikolla maanantaita tai tiistaita vapaana, sillä töitä on paljon ja kasvu jatkuu ensi vuonnakin. Kuudennessa yrityksessä valmistellaan lanseerausta Yhdysvaltoihin, joka on kyseisen alan ainoa markkina, jossa tämä Suomesta ponnistava yritys ei vielä toimi. Muualla maailmassa se on oman alansa kakkonen.
Kyllä. Nämä tarinat ovat totta. Voisin kertoa näitä vielä kymmenen lisää, mutta ehkä ymmärsit mitä tarkoitan? Suomessa ei kaikilla yrityksillä mene huonosti, vaikka monilla suurilla, perinteisillä aloilla ja perinteisin menetelmin toimivilla, yrityksillä meneekin. Maailman murros on repivä ja kauhea niille, jotka ovat sidottuja vanhoihin sopimuksiin tai toimintatapoihin – tai joita esimerkiksi naapurimaamme kriisi koskettaa kipeästi. Jokaiselle sellaisessa yrityksessä työskentelevälle toivotan myötätuntoa ja rohkeutta kriisistä selviämiseen.
Julistan onnen jakamisen pakolliseksi kansalaistaidoksi! Kymmenen vinkkiäni aloittamiseen tulevat tässä:
- Kehu, kiitä, kannusta. Ja tee se näkyvästi. Vaikka somessa.
- Jaa osaamistasi auliisti sitä tarvitsevalle. Älä odota välitöntä vastapalvelusta. Hyvä tulee kyllä takaisin.
- Jaa onnesi. Näkyvästi.
- Iloitse vilpittömästi ystävien ja vieraidenkin menestyksestä. Näkyvästi.
- Etsi mediasta hyviä uutisia ja jaa ne muillekin.
- Sano jotain kivaa satunnaiselle tuntemattomalle. Vaikka hassulta tuntuisikin.
- Pidä huolta niistä, joilla ei mene hyvin. Osoita lämmintä, aitoa myötätuntoa. Kysy miten voit auttaa. Vie ruokaa sairaalle. Siivoa vanhuksen kotona. Soita eronneelle ystävälle ja kysy mitä kuuluu.
- Huomaa elämäsi hyvät asiat ja ole niistä kiitollinen.
- Älä pidä rahaa ainoana menestyksen mittarina. Todellakaan.
- Älä häpeile menestystäsi. Se kannustaa muitakin etsimään omaa menestystään.
Monen vuoden mullistusten jälkeen olen itse nyt hyvin onnellinen. Mikä parasta, läheiseni iloitsevat siitä kanssani. Tänään näin lentokoneen kiitävän kirkkaalla taivaalla. Aurinko paistoi. Elämä oli sillä hetkellä todella hyvä.
PS. Muokattu 17.03: Yksi yrittäjäystävistäni on tehnyt harrastuksestaan ensin ammatin, joka edellytti hänen kiertämistään ympäri maailmaa kouluttamassa muita. Mutta onneksi apuun tuli verkko! Nyt One Mind Dogsilla on jo lukuisia kuukausittaisia tilaajia, jotka haluavat ja saavat oppia Nooran & kumppaneiden agilitykoulutuksista videoiden välityksellä. Kuulkaa: melkein kaikki on mahdollista. Antaa palaa vaan!
PS. PS. Noora tuossa mainitsi, että ei hän yksin tätä hommaa ole tehnyt. Ei tietenkään. Oikeastaan ne muut One Mind Dogsin perustajat ovat kiertäneet maailmalla kouluttamassa paljon enemmän kuin Noora. (Huomaatteko, tätä mä just tarkoitin.)
