Konseptien kesä

Kävin vesipuistossa Espanjassa. Se oli samanlainen kuin kolmessa muussakin paikassa Etelä-Euroopassa. Asiointi siellä oli rakastettavan helppoa: tuolta vuokrataan safety deposit box, tuolta taas massiiviset uimarenkaat villissä virrassa laskemista varten. Ja aah, tuolta äidille kahvia ja lapsille jäätelöä. Helppoa. Kulutin päivän aikana erilaisiin sisäänpääsymaksuun kuulumattomiin palveluihin räävittömän summan rahaa. Eikä se sisäänpääsymaksukaan ihan pieni ollut.

Kuluneen vuoden ajan olen työskennellyt Eskimo-konseptin parissa. Koko termi konsepti oli tietenkin tuttu juttu, mutta en ollut ennen viime syksyistä Lontoon-matkaa ajatellut konseptien vaikutusta elämääni sen kummemmin. Käytin työkaverieni kanssa Lontoossa pari päivää vain ja ainoastaan konsepteihin tutustumiseen ja niiden analysoimiseen. W-hotelli, Oakleyn ja Applen myymälät, Wagamama-ravintolat… Ihailtavan tiukkoja konsepteja!

Kahden tv-kanavan jne. Suomessa kasvaneena ihmisenä ’80-luvulla maahan rantautuneet kansainväliset firmat olivat tuulahdus jostain tuoreesta, ja otin monet niistä vastaan innolla. Hurahdin The Body Shopiin silloin, kun siellä vielä täytettiin pieniä pesuainepulloja uudelleen. Ostin Body Shopin samanväristä huulipunaa Helsingistä ja New Yorkista vuonna 1995. Se tuntui ihmeelliseltä – ja vahvisti suhdettani brändiin. Luin tietenkin myös yrityksen perustajan, Anita Roddickin, elämäkerran ihaillen – ja lopuksi suuren yhtiön kohtaloa. Luonnollisesti asioin myös Carrolsissa, Mäkkärissa ja Burger Kingissä, jo siinä Kaisaniemessä ’80-luvulla toimineessa ravintolassa. Mäkkärissä eri puolilla maailmaa. Kaikkialla saatoin luottaa siihen, että ruokalista on tuttu, vessat siistejä ja englannilla pärjää.

Tänä kesänä olen analysoinut huvikseni monia eri konsepteja. Parhaat kokemukset oivalluttavat ja otan niistä opiksi. Oivallukset ovat joskus niin itsestään selviä, että nolottaa. Kuten että konsepti tarjoaa asiakkaalle mahdollisimman tutun ja helpon asiointikokemuksen. Tai että konsepti on helppo monistaa, ja siksi sen varaan on mahdollista rakentaa menestyvää bisnestä. Carrefourin hypermarketissa astellessani muistin, että pitikin ostaa pesuainetta… mutta joo, ne hyllythän ovat tuolla lähempänä kassoja, toisella laidalla kuin tuoretuotteet. Tuttu konsepti. Niin Ranskassa kuin Espanjassakin.

Mietin päräyttäviä suomalaiskonsepteja. Onhan noita konsepteja, mutta päräyttäviä? Yksittäisiä, esimerkiksi makeita ravintoloita, tulee kyllä mieleen, mutta ketjuja…? Sis Deli! Kyllä!

Tuleva syksy tuo duunissa eteeni monia konseptin toteuttamiseen liittyviä yksityiskohtia. Uuden konseptin lanseeraaminen ei ole mikään pieni operaatio, minkä jokainen markkinoinnin parissa työskennellyt ihminen tietää. Jokainen asiakaskohtaaminen, on se sitten pakkaus, hylly, puhelu tai kasvokkain tapahtuva palvelun hetki, on ratkaiseva konseptin ja brändin onnistumisen kannalta. Siksi olen taas takaisin lempiteemassani: it’s all in the details.

Espanjan Aurinkorannikolla englannin puhuminen ei ole asiakaspalvelutehtävissä mikään itsestäänselvyys. Itse espanjaa taitamattomana osaan sitä todella arvostaa. Vesipuistossa Aqualandin asiakaskokemuksen varmistivat kymmenet eri ihmiset, joista jokainen puhui englantia. Taisipa suurin osa heistä muistaa hymyilläkin. Eiköhän mennä taas ensi kesänä vesipuistoon!

 

 

Susanna Paloheimo

Susanna Paloheimo

"Muutosten tuulten puhaltaessa toiset rakentavat muureja, toiset tuulimyllyjä"

Blogiarkisto