Olen niin sanottu A-tyypin persoonallisuus. Insights-persoonallisuusanalyysissä minua kuvataan punaisella ja keltaisella värillä. DiSC-profiililtani olen vahva D. Tämä ei liene yllätys yhdellekään ihmiselle, jonka kanssa olen joskus ollut vuorovaikutuksessa. Kaiken tämän dynaamisuuden, iloisuuden ja rohkeuden toinen puoli on levottomuus, kärsimättömyys ja lyhytjännitteisyys. Ei ihme, että sain ystävältäni 1990-luvun alussa lastenkirjan, jonka otsikko oli ”Rauhoittuminen on helppoa”. Suoraa puhetta huumorin sävyttämänä.
Olen miettinyt paljon sitä, miten jaksan olla työstäni innostunut vielä toisenkin puolen työurastani, ne seuraavat, reilut 20 vuotta? Miten pidän huolta aivoistani, jotta jaksan omaksua uusia asioita ja innostua niistä edelleen? Elän niin työssä kuin vapaallakin lähes jatkuvassa online-kontaktissa muiden ihmisten kanssa. Puhelimeni push-ilmoitukset vilkuttavat eri värejä riippuen siitä mistä somepalvelusta ilmoitus tulee. Sähköpostia en enää vuosiin ole pitänyt piippailemassa ilmoituksia kännykkään. Jutustelen ystävien ja tuntemattomien kanssa somefoorumeilla Twitteristä LinkedIniin, jaan ja kommentoin kuvia Instassa. Luen useita blogikirjoituksia päivittäin, uppoan verkon syövereihin lukemaan aina vaan uusia juttuja mielenkiintoisten linkkien perässä. Katson ja analysoin videoita, kuvia, tekstiä. Televisiota katson enää harvoin, sillä on helpompi olla riippumaton aikatauluista ja katsoa halutut ohjelmat verkosta tabletilla.
Kaiken tämän online-elämän kääntöpuolena keskittymiskykyni on heikentynyt. En ole enää viime vuosina lukenut kirjoja yhtä paljon kuin ennen. Se harmittaa. Olen huolissani aivojen kyvystä selviytyä kaiken tämän virtauksen keskellä.
Mutta niin ovat monet muutkin: mindfulness-kurssit ja -kirjallisuus pursuavat joka erkkeriltä esiin. Joogatunneille ei mahdu, ellei muista ilmoittautua viikkoa etukäteen. Ystävien kanssa keskustellaan omega 3 -rasvahappojen ja B6-vitamiinin merkityksestä aivojen hyvinvoinnille. OMG! Mitä on tapahtunut? Maailman muutos on vienyt meidät äärirajoille!
Olen tehnyt itselleni lupauksen. Avaan kotona ruudun, niin telkkarin, tabletin kuin älypuhelimeni, aiempaa harvemmin. Valmistan itselleni illalla kannullisen rauhoittavaa yrttiteetä. Sytytän tulen takkaan ja kynttilöihin. Otan kirjan käteen ja keskityn lukemaan sitä. Tämäkin muutos on tehtävä sinnikkäästi ja pakottaen, ihan niin kuin muutaman vuoden takainen avantouinnin aloittaminenkin.
Tänä iltana menen sisareni kanssa teatteriin. Enkä kommentoi esitystä somessa. Ainakaan tänä iltana.
