Seison uuden edessä. Tuntuu hyvältä, kutkuttaa, ideat kuplivat mielessä. Samalla mieli on hyvin haikea, sillä uusi tarkoittaa vanhasta luopumista.
”Miten sä voit vaihtaa pois ruoka-alalta?” ”Mutta mitä, rakennusalalle? Miten sä voi jättää tän ihanan alan?” ”Sä oot tehnyt niin monenlaista ruoka-alan kanssa… miten sä voit vaihtaa?” Ystävien reaktoita viimeisten parin viikon ajalta. Yritän selittää muutosta vastaamalla, että koko aiemman työurani, siis Fredmania edeltävän, olen työskennellyt konsulttina kymmenien erilaisten yritysten ja lukuisien toimialojen kanssa. Minulle toimiala ei ole ratkaiseva asia, ihmiset ja heidän kanssaan yhdessä luotavat tarinat ovat.
Turha kieltää, ettenkö jo nyt kaipaisi ravintola- ja ruoka-alan ihmisten intohimoista suhtautumista tätä alaa kohtaa. Tai uskomattoman upeita lounaita ja illallisia heidän kanssaan. Hetket Finnjävel-projektissa, ELO-Gaalassa, Fredmanin lukuisissa isommissa ja pienemmissä juhlissa ja tietenkin kaiken kruununa Bocuse d’Or -kilpailujen seuraaminen Lyonissa ovat ikimuistoisia. Jokaiseen niihin liittyy joukko ihmisiä, joiden ajatteleminen tuo jo nyt liikutuksen kyyneleet silmiini. Tulen kaipaamaan teistä jokaista – mutta ettehän te mihinkään katoa! Eikä minusta lähde kotikulinarismi mihinkään, vaikka työni nyt vaihtuukin. Arvelen, että tulen edelleen nauttimaan hetkistä parhaiden makujen äärellä niin kotona kuin ravintoloissakin. Ja osallistumaan keskusteluihin!
Kun mietin kuluneita viittä ja puolta vuotta Fredmanien perheyrityksen hallitus-, strategia-, asiakaskokemus- ja brändityössä, ensimmäinen mieleen tuleva sana on kiitollisuus. Mikä onni oli löytää Fredmanit, jotka eivät vain puhu, vaan tekevät! Uskovat digitalisoitumisen, brändin ja asiakaskokemuksen voimaan ja käyttävät rahaa, aikaa ja aivopääomaa kasvattaakseen yrityksensä arvoa pitkällä tähtäimellä.
Muutos perinteisestä teollisuusyrityksestä brändi- ja palveluyritykseksi on varmasti ulospäin näyttänyt helpolta, mutta kulissien takana on otettu riskejä, puurrettu yksityiskohtien parissa, kannettu vastuuta, väitelty, perusteltu, onnistuttu ja joskus epäonnistuttukin. Sillä sellaisia muutokset ovat – moninaisia. Mutta kun yhteinen suunta on päätetty, sitä kohti on välillä juostu sprinttiä, välillä taaperrettu ja otettu askelia taaksekin. Keskivauhti on kuitenkin ollut käsittämättömän kova. Olen yhteisistä saavutuksistamme tavattoman ylpeä.
Toinen asia, joka tulee mieleeni, on ilo opitusta ja mahdollisuudesta jakaa omia oppeja muille. Kaiken, minkä yrittäjänä vuosina 1996-2013 opin, olen saanut Fredmanin tarinaa eteenpäin viedessäni ottaa käyttöön. Olen saanut kokea, miten hienoa on, kun voi auttaa toisia onnistumaan ja saavuttamaan tavoitteitaan. Olen oppinut niin paljon uusia asioita, että en osaa niitä kaikkia edes listata. Tärkein oppini kuitenkin on se, että muutoksen alkaessa ihmisiä on kuunneltava paljon. Heidän on saatava kertoa näkemyksiään, huoliaan ja toiveitaan, purkaa mieltään. Taitomielessä olen oppinut eniten lähimmältä kollegaltani Elinalta, jonka kanssa olen tehnyt yhden muistorikkaimmista matkoista oman työurani aikana. Parasta on, että hän on oppinut minulta, minä häneltä. Mestari-kisälli -asetelma on ollut molemminpuolinen.
Fira, jonka palveluksessa aloitan 4. syyskuuta brändi- ja asiakaskokemusjohtajana, on minulle tuttu yritys jo yrittäjävuosiltani. Se on paljon enemmän kuin perinteinen rakennusliike, vaikka rakennusalalla toimiva yritys onkin. Se on rakennusliike – building movement. Se edustaa täysin uudenlaista ajattelua, joka korostaa ihmisten yhteistä tekemistä fiksumman yhteiskunnan rakentamiseksi. Myös Firan omistajat uskovat digitalisoitumisen, asiakaskokemuksen ja brändin voimaan todella vahvasti. Kuten Fredman, Firakin tuo omalle toimialalleen rohkeita avauksia, täysin uudenlaisia toimintamalleja ja palveluita. Näiden kahden yrityksen erot ovat suuria ja samalla pieniä. Niitä voisi kutsua hengenheimolaisiksi, uutta synnyttäviksi muutoksen edelläkävijöiksi. Mikä onni oli, että Fira ja minä löysimme toisemme uudelleen, juuri nyt Fredmanin suurimman muutoksen tultua valmiiksi ja täydellisen keittiön tavoittelun konkretisoiduttua selkeäksi suunnitelmaksi!
Esimieheni Jouko Jokinen toisteli minulle vuonna 1995, että ”kehitys kehittyy”. Uskon, että muutos todellakin on pysyvää: digitalisoitumisen tahti maailmassa kiihtyy ja brändin ja asiakaskokemuksen arvo yritysten menestystekijöinä kasvavat vauhdilla. Ehkä ymmärrät, että olen aika täpinöissäni nyt, tässä uuden edessä seistessäni. Sillä ”muutosten tuulten puhaltaessa toiset rakentavat aitoja, toiset tuulimyllyjä”, kuten vanha vanha kiinalainen sananlasku sanoo.