Mietin tänään ihmisten välistä kemiaa. Kuinka vahva rooli sillä edelleen ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa on. Voit käydä läpi vaikka kymmenen esiintymisvalmennusta, opetella miten puhua, pukeutua ja pitää käsiä, ja silti todeta, että joidenkin ihmisten kanssa yhteys vaan ei kerta kaikkiaan toimi. Tai sitten se toimii ihan satasella ensimmäisestä hetkestä lähtien. Paras ystäväni käveli vastaan nelikuinen vauva sylissään kauppakeskuksen käytävillä kymmenen vuotta sitten. Meitä yhdisti tuore äitiys, mutta ei se ole meitä yhdessä pitänyt, vaan se, että yhdessä on kivaa.
Valintamme perustuvat usein edelleen tähän ilmassa leijuvaan, näkymättömään ja selittämättömään asiaan. Harva meistä valitsee puolisoakaan järkisyillä. Rekrytointitilanteessa valitsen usein fiilispohjalta muutaman hyvän työnhakijan joukosta sen, jonka kanssa kemia toimii. En tarkoita sitä, että palkkaisin vain kaltaisiani ihmisiä, vaan sellaisia, joiden kanssa tiedän työnteon sujuvan ja joiden kanssa työn tekeminen on kivaa.
Osaaminen on mitattava asia, kemia ei. Pitkäaikaisimmat kumppanuudet myös asiakkaiden kanssa perustuvat siihen, että kemia toimii ja asiat hoituvat sujuvasti. Sen vuoksi uuden asiakkaan tapaaminen on aina niin jännittävää. Mutta ei auta kuin luottaa: jollei fiilis ole hyvä alusta lähtien, ei yhteistyö voi sujua helposti jatkossakaan. Totean usein ääneen, että moni muu varmasti osaa samat asiat kuin mekin. Juuri siksi yhteistyökumppanin valinta kannattaakin tehdä fiiliksen perusteella ja luottaa siihen, että kemia kantaa eteenpäin. Huomenna on taas jännittävä päivä.
