Ystäväni totesi muutama vuosi sitten, että muutos on huono sana. On parempi puhua parantamisesta. Sillä aiemmin on tehty varmasti ainakin joitain asioita hyvin. Ja ihmisen on paljon helpompaa ottaa vastaan sana parantaminen kuin muutos. Muutoksessa on sanana jotain uhkaavaa, pelottavaa, tasapainoa järkyttävää. Parantaminen puolestaan – noh, se on parantamista. Sama asia, kaksi näkökulmaa.
Työssäni muutostoimisto Flowssa työskentelen muutoksen ja prosessien, taitojen ja asioiden parantamisen kanssa päivittäin. Milloin olen tömäyttämässä yleisöä uusilla ajatuksilla tunnin keynote-puheellani, milloin pääsen osaksi kuukausien mittaista, syvällistä valmennusohjelmaa. Kuluneen vuoden aikana olen saanut osallistua muutokseen ja parantamiseen niin julkisen terveydenhuollon, vähittäiskaupan, erikoiskaupan, apteekkien kuin finanssialankin kanssa. Olemme olleet yhdessä erilaisuuden, ihmiskäsityksen, johtajuuden, esimiespalveluiden, asiakaskokemuksen ja palautetaitojen äärellä. Olemme keskustelleet, oivalluttaneet, puhuneet, kirjoittaneet. Olen saanut oppia valtavasti uutta niin kollegoiltani kuin asiakkailtani samalla, kun olen jakanut omia oppejani. Ajatus siitä, että vain keskustelemalla voi syntyä yhteinen todellisuus, on vahvistunut.
Välillä mietin, onko muutokselle oikeasti niin paljon tarvetta, kuin mitä siitä puhutaan. Alan jo uskoa, että asiat ovat melko hyvin, sillä tapaan jatkuvasti ihmisiä organisaatioista, joissa ollaan kehitetty ja kehitytty, muututtu ja parannettu rohkeasti. Sitten kuitenkin kohtaan ystävän, joka tuskailee turhautuneena vuorovaikutusongelmiaan tiiminsä kanssa. Tai toisen, joka ei ole onnistunut kiteyttämään yrityksensä seuraavaa kehitysvaihetta konkreettiseksi muutossuunitelmaksi. Tai sen kolmannen, joka kertoo, miten töissä pelätään, koska esimies huutaa jatkuvasti. Vielä se neljäskin tulee mieleen: hänen esimiehensä ei viiden vuoden aikana kertaakaan kysynyt häneltä mitään.
Muutokselle todellakin on tarvetta.
Samaan aikaan näiden keskustelujen kanssa luen kirjoja ja artikkeleita itseohjautuvuudesta ja paremmasta johtamisesta. Ja ajattelen, että keskustelujen perusteella kirjoista luettu teksti ei todellakaan ole vielä muuttunut teoiksi suurimmassa osassa suomalaisia organisaatioita. Ei edes kaikissa niissä, joiden johtajat intoilevat kirjoista opituista asioista julkisuudessa ja somessa.
Minulla on sinulle, hyvä muutosta suunnitteleva johtaja, viesti: onnistunut muutos toteutuu vasta, kun johdat muutoksessa sekä prosessia että inhimillistä puolta. Ihmiset eivät ole joukko, joka hyppää joukkona uuteen välittömästi sen jälkeen, kun olet a) lähettänyt organisaatiouudistuksesta kertovan nimitystiedotteen, b) vetänyt strategiapresen ja c) kertonut sen vielä videollakin. Vaikka olet ehkä d) lähettänyt meilillä konseptiuudistuksesta toisen presen saatesanoilla: tässä se nyt on, alkakaa toteuttaa. Ihmiset nimittäin siirtyvät muutosvaiheesta toiseen yksilö, eivät joukko, kerrallaan. Sitten, kun he ovat ymmärtäneet miksi asiat muuttuvat ja alkaneet palavasti haluta muutoksen toteutuvan. Sinä et tuota palavaa halua yhdensuuntaisella viestinnällä, komentamalla, käskyillä ja pakottamalla saa aikaiseksi, vaikka kuinka yrittäisit.
Flown valmennuksissa toteamme, että mikään ei muutu, jos mikään ei muutu. Kaikkein helpointa muutoksen tekeminen on aloittaa itsestään. Yksi teko, yksi kohtaaminen kerrallaan. Vaikkapa muuttaa kohtaaminen tiedottamisesta keskusteluksi.
Mitä sinä tästä ajattelet?
