Olin viikonloppuna piirtämässä itselleni sukupuuta Jämsässä, isän ja äidin sukulaisten luona. Nuorempana suvun tarinat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa, mutta keski-iässä minussakin on herännyt kiinnostus juuriani kohtaan. Tuntui kuin olisin saanut koko vuoden lahjat kerralla, kun sain kuunnella kummisetäni, isotätini, tätini, äitini serkkujen ja muiden sukulaisten kertomuksia kolmesta Hilma-nimisestä isoäidistä ja siitä neljännestä, Iidasta. Kuulin myös hassuista sattumuksista Helsingin-matkoilla, lapsuuden suloisista kesistä isomummun luona ja toisaalta kyyneleisiin asti liikuttaneita tarinoita sisällissodan runtelemasta isoenosta ja niistä kahdesta isosedästä, jotka sisällissota vei kokonaan. Sain taas kerran kokea sen, miten syvällä meissä ihmisissä tarinoiden kertominen toisille ihmisille on.
Yksi suomalaisen bisneskeskustelun toistelluimpia lauseita on ”meillä osataan kyllä kehittää hienoja tuotteita, mutta emme me niitä osaa markkinoida”. Tottahan tuo on. Ainakin on ollut. Ehkä markkinointi on sanana tuonut tuotekehittäjien mieleen jotain pinnallista ja epäaitoa? Olen itse huomannut, että kun pyydän insinöörejä kertomaan, miten uusi tuote muuttaa maailmaa ja miten se auttaa kehittämään asioita, he innostuvat tarinoimaan pitkäänkin.
Tarinat auttavat meitä liittymään, sitoutumaan ja muistamaan. Ne vetoavat tunteisiin aivan toisella tavalla kuin faktat. Siksi on niin vaikeaa ymmärtää, miksi yritykset vieläkin haluavat korostaa viestinnässään numeroita, tilastoja ja faktoja. Aivan kuin ne olisivat uskottavampia kuin (tosi)tarinat, joilla numerot on saavutettu. Digitalisoitumisen aikakaudella hyvät tarinat ovat arvossaan! Ne antavat oivan keinon kutsua asiakkaita ja muita kiinnostuneita tutustumaan yritykseen sen omissa medioissa ja jakamaan sen tarinoita eteenpäin. Siis markkinoimaan, viestimään yrityksen puolesta.
Viikonlopun aikana opin, että sukuni on täynnä vahvoja naisia, jotka ovat vieneet perhettä eteenpäin uskomattoman vaikeissakin elämänvaiheissa. Tuntuu, että ymmärrän itseäni nämä tarinat kuultuani paljon paremmin. Ja mikä parasta, nyt minulla on 18 iso-alkuisen sukulaisen nimet kirjattuna ylös. Sukupuun piirtäminen etenee ja suvun tarinat elävät minussa entistä voimakkaampina.
