• Brändi/ Markkinointi

    Kestävää kehitystä

    20050716_04413

    21 vuotta vanha pyöräni kävi Tampereella kauneusleikkauksessa. Sain Konani takaisin eilen: leveämpi stonga, kevyemmät renkaat ja pari muuta juttua. Ihan kuin uusi! Tänään kävin fiilistelemässä, miten ihana sillä on nyt ajaa. Mieleeni muistui päivä, jolloin Chamonixissa ajoin alas päivän pituiselta maastolenkiltä ja päädyin sillalta väsyneenä päistikkaa jokeen. Fillari päälleni, tuloksena mustelmia pitkin kroppaa. Mutta paikat ehjänä.

    Chamonixista tuli mieleeni Patagonian takki, jonka sain siellä lahjaksi vuonna 1991. Takki oli tänäänkin fillarilenkillä ylläni. Patagonian perusti Yvon Chouinard, joka paitsi halusi tehdä parempia ulkoilukamoja, myös parantaa maailmaa. Fanitan häntä suuresti. Moni puhuu tänään yritysten kohdalla aktivismista. Chouinard teki sitä jo ’70-luvulla.

    Äsken katsoin Pihlajalinnan uuden brändivideon. Liikutuin kyyneliin asti. Viesti on vahva: pitäkää itsestänne huolta.

    Tämän blogikirjoituksen kuvassa olen 12 vuotta nuorempi kuin nyt. Kauneusleikkauksia ei ole tehty. Kuntoilua on tehty sitäkin enemmän. Usein Patagonian kamoissa. Takkinikin on vielä ehjä. Ja jos se sattuisi joskus hajoamaan, Patagonialta olisi saatavana korjaussetti. Tai voisin vaikka lähettää takkini heille korjattavaksi. Mainoksessaan kulutusjuhlien ykköspartypäivänä, Black Fridayna, vuonna 2011 he sanoivat ”Älä osta tätä takkia”. Jos et sitä siis tarvitse.

    Sillä mitä sitä turhaan vanhaa uudella korvaamaan. Kun vanhan kerran voi korjata. Sanoisin, että aika hieno bränditarina. Kannattaa pitää itsestään huolta. Ja kamoistaan. Se on kestävää kehitystä.

  • Asiakaskokemus/ Brändi/ Muutos/ Työ

    Muutoksen tuulten puhaltaessa…

    IMG_2767

    Seison uuden edessä. Tuntuu hyvältä, kutkuttaa, ideat kuplivat mielessä. Samalla mieli on hyvin haikea, sillä uusi tarkoittaa vanhasta luopumista.

    ”Miten sä voit vaihtaa pois ruoka-alalta?” ”Mutta mitä, rakennusalalle? Miten sä voi jättää tän ihanan alan?” ”Sä oot tehnyt niin monenlaista ruoka-alan kanssa… miten sä voit vaihtaa?” Ystävien reaktoita viimeisten parin viikon ajalta. Yritän selittää muutosta vastaamalla, että koko aiemman työurani, siis Fredmania edeltävän, olen työskennellyt konsulttina kymmenien erilaisten yritysten ja lukuisien toimialojen kanssa. Minulle toimiala ei ole ratkaiseva asia, ihmiset ja heidän kanssaan yhdessä luotavat tarinat ovat.Lue lisää

  • Asiakaskokemus/ Brändi/ Muutos

    Terveydenhuollon organisaatiokaavio ylösalaisin

    cof

    Kävin viikolla mielenkiintoisen keskustelun tulevasta sote-uudistuksesta kahden alan ammattilaisen kanssa. Heitä huoletti, että ihmiset eivät enää valitse oikein, kun valinnanvapaus lisääntyy. Siis mitä? Oikein?

    Sote-uudistus velloo mediassa viikosta toiseen. Ihmiset eivät ole siitä kiinnostuneita, vaikka syytä olisi. Bisnesmaailmassa sote-uudistuksen huomaa etenkin terveydenhuoltoalan yrityskauppalistauksista ja brändiuudistuksista. Jotkut yritykset ovat alkaneet rakentaa ja mitata kokonaisvaltaista asiakaskokemusta, mutta vielä on julmetusti tehtävää. Sillä kulttuurin muuttaminen on hidasta, hitaampaa kuin uusien tietojärjestelmien käyttöönnotto. Terveydenhuollossa kun on vallalla ikiaikainen kulttuuri ja organisaatiomalli, jossa lääkäri on se, jota kaikki palvelevat. Ei asiakas.Lue lisää

  • Digitalisoituminen/ Muutos

    Intuition ja mutun voima

    IMG_0402

    Sain eilen osallistua inspiroivaan aamiaistilaisuuteen, joka järjesti D11 Helsinki. Aiheena olivat uudet liiketoimintamallit, jotka muuttavat arkeamme. Läsnä yrityksen organisoiman Millenial Boardin nuoria vaikuttajia ja meitä neljänkympin ylittäneitä johtajia. Virkistävä kattaus.

    Keskustelimme Futures Platform -työkalun äärellä asioista ja trendeistä, jotka tulevat lähivuosina vaikuttamaan elämäämme. Sain työskennellä kahden ikäpolvensa vaikuttajan kanssa. He olivat eittämättä vielä digiorientoituneempia kuin minä. Puhuimme tekoälystä, blockchainista, digitaalisista palvelualustoista, bisnesmalleista ekosysteemeissä, oman terveyden ja olemisen mittaamisesta erilaisilla laitteilla, tietoturvasta, yksityisyyden menettämisestä, teknologiavapaista vyöhykkeistä, energiasta ja monista muista asioista. Jokainen toi mukaan oman näkökulmansa, jossa tuntuivat elämänkokemukset ja muut taustat – ne demografiat.

    Toinen nuorista kertoi kokemuksistaan Piilaaksossa. Vaikuttavinta siellä oli ollut kuulla intuition ja mutun voimasta, joiden nähtiin olevan vahvoja tulevaisuuden trendejä.

    Ajattelin ihmisyyden ja läsnäolon vahvuutta tekoälyyn ja virtuaalitodellisuuteen verrattuna. Kykyä tuntea myötätuntoa ja antaa sen vaikuttaa päätöksiin, niihin intuitiivisiinkin.

    Fiilistelin vielä tänäänkin hyvän keskustelun synnyttämää tunnetta.

  • Työ/ Yleinen

    Pysähdy ja hengitä

    IMG_2299

    Jo edellisenä viikonloppuna ahdistaa. Miten tulevasta viikosta selviää? Aamut, päivät ja illat ovat täyteen ahdettuja. Liikuntaa, kokouksia, ystävien tapaamisia, velvollisuuksien hoitamista, työmatkoja, lasten kokeisiin preppaamista, kesätöiden haussa avustamista. Kaikkea. Ja liikaa.

    Tiedät, että olisi pakko ehtiä käydä apteekissa. Mutta missä välissä? Sukulaisen tulevat synttärit mietityttävät, sillä jokainen täyttää vain kerran juuri sellaisia tasavuosia. Ei sinun kiireesi voi olla niin tärkeää.

    Suoritat asioita yksi kerrallaan, hengität kiivaasti, yrität selviytyä tunnista seuraavaan. Öisin et nuku, sillä päivän kierrokset jäävät päälle.

    Viikon lopussa odottaa loma. Sen voimin jaksat vielä asuntoyhtiön yhtiökokouksen ja lomavarusteiden pakkaamisen.

    Yhtäkkiä pysähdyt. Huomaat, että kaikki on hyvin. Hengität syvään. Rauhoitut. Stressin laukeaminen tuntuu niskassa veren kohinana.

    Oikealla on apteekki. Ja juuri sitä ennen on koruliike, josta ostat kuukausikaupalla kadoksissa olleiden korvakorujen taustakappaleiden tilalle varaosia. Samalla ostat uuden parin korvakoruja.

    Viikon lopussa odottaa loma. Korvissa on uudet, kauniit korut. Elämä hymyilee. Eikä enää olekaan kiire.

  • Brändi/ Markkinointi/ Muutos

    Rakastan prosesseja, dokumentointia ja kehittämistä

    cof

    Joku on ymmärtänyt jotain väärin. Ettäkö luovuus olisi jotain huithapelien touhua, sähläämistä ja säätämistä. Ei. Luovuus kukkii, kun sillä on tilaa. Ja tilaa tulee, kun säätäminen ja sählääminen poistetaan hyvillä prosesseilla, dokumentoinnilla ja jatkuvalla kehittämisellä.

    Rakastan prosesseja. Prosessien luominen, kuvaaminen ja noudattaminen tekee kaikesta helpompaa. Pyörä tarvitsee keksiä kunkin prosessin kohdalla vain kerran, ei toistuvasti uudelleen. Aikaa ja rahaa säästyy – hermoista puhumattakaan.Lue lisää

  • Markkinointi/ Muutos/ Myynti/ Yleinen

    Ei ihme, ettei myynti vedä

    thumb_IMG_2161_1024

    Kuuntelin tänään puheenvuoroa, jossa kannustettiin pk-yrityksiä kansainvälistymään. Siis harjoittamaan vientiä. Suomeksi sanottuna: myymään muillekin kuin suomalaisille. Esitysmateriaalissa oli mukana kysely, jossa oli selvitetty, mitkä asiat pk-yrityksissä ovat vientiin liittyen kunnossa ja mitkä eivät. Tuttua settiä: tuote ja tuotekehitys olivat kunnossa, mutta myynnissä oli kehitettävää.

    Epäuskoisena luin noin 20 kohdan listaa läpi ja yritin etsiä joukosta sanaa markkinointi. Sitä ei oltu edes kysytty.

    Eiköhän tämä kerro kaiken siitä, miksi vajaa vuosi sitten lanseerattu ”Siksi markkinointia” -hanke on Suomen tulevaisuudelle elinehto. Jollei kulmahuoneissa edes muisteta markkinoinnin olevan olemassa, saati ymmärretä mitä se tarkoittaa ja tuottaa, on turha odottaa talouden kasvua. Suomen tai yritysten.

    Minulla on terveisiä kulmahuoneisiin, niin kotimaan markkinoilla kuin ”vientimarkkinoillakin” kamppailevien yritysten kulmahuoneisiin. Ja hallituksiin. Etenkin sinne hallituksiin:

    Markkinointi ei tarkoita mainontaa.

    Markkinointi ei tarkoita mainontaa.

    Markkinointi tarkoittaa muun muassa palvelujen tuotteistamista, konseptointia, hinnoittelua, myyntikanavan valintaa, tuotteiden ja palvelujen muotoilua, asiakasymmärryksen kasvattamista ja siitä kertyvän datan hyödyntämistä. Sen lisäksi se on käytännössä pakkaussuunnittelua, verkkosivujen tekstien ja ilmeen luomista, messuosastojen rakentamista, uutiskirjeitä, asiakastilaisuuksia, mediasuhteiden hoitamista, ilmiöiden rakentamista ja dialogin käymistä asiakkaiden kanssa heidän toivomissaan kanavissa. Joskus markkinointiin kuuluu myös mainontaa. Aika useinkin. Mutta markkinointi ei tarkoita mainontaa.

    Ei ihme, ettei myynti vedä. Koska kukaan ei tunne yritystä, jossa myyjä edelleen toiveikkaana odottaa asiakkaan soittoa. Sitten kun olette valmiit kokeilemaan jotain uutta ja toimivaa, niin tutustukaa Siksi markkinointia -materiaaleihin. Ne löytyvät täältä.

  • Työ

    Kiitos meidän uralle

    Eero Vottosen ja Miikka Mannisen taustatiimi Bocuse d'Or -kisoissa 2017

    Muistatko, miten Kimi Räikkönen vastasi urheilutoimittajille, kun nämä kysyivät, miten kisa meni? Hän kertoi aina, miten me onnistuimme, mitä me teimme, missä me mokasimme. Alkuun se tuntui oudolta: Kimihän se sitä autoa ajoi! Ei mikään me.

    Työssä parasta on, kun saa tehdä töitä ja onnistua yhdessä intohimoisesti tavoitteisiin suhtautuvan tiimin kanssa. Kun viesti kulkee ja keskinäinen kunnioitus vie ylitse väistämättömien ristiriitojen. Osaamiset täydentävät toisiaan, viestitään paljon, yhteistyö on saumatonta. Ollaan vahvasti me. Tavoittelemassa yhteisellä pelikentällä suuria tavoitteita.

    Pahinta olisi joutua samalle pelikentälle pasianssinpelaajan kanssa. Hänen kaltaisensa kun eivät tarvitse onnistuakseen edes valmentajaa. Eivätkä ainakaan joukkuekavereita.

    Yksilöurheiljan, pyörätuolikelauksen nelinkertaisen olympiavoittajan Leo-Pekka Tähden lausunto aamun Hesarissa pysäytti. ”Aikamoinen kruunu tämä on meidän uralle”, hän sanoi. Tulivat Kimin haastattelut mieleen.

     

    ps. Kuvassa on suurin osa Suomen Bocuse d’Or -joukkueesta 2017. He kisaavat ensi viikon tiistaina Lyonissa kokkimaailman arvostetuimmassa kilpailussa kullasta.

  • Työ/ Yleinen

    Esimies, henkilökunta on asiakastakin kuninkaampi

    cof

    Tapasin kerran toimitusjohtajan, joka kertoi ajastaan suurimman osan kuluvan johtoryhmäläisten kanssa. Hänen prioriteettilistallaan korkeimmalla olivat suorat alaiset, eivät asiakkaat, numerot tai tuotanto. Melko harvinaista.

    Suuresti arvostamani hospitality-alan ja asiakaskokemuksen kehittämisen konkari Kalle Ruuskanen kertoo oppineensa äidiltään, ravintola-alan yrittäjältä, yhden asian ylitse muiden: asiakas on kuningas, mutta henkilökunta on kuninkaampi. Olemme kaikki lopulta asiakkaalla töissä, sillä hän maksaa palkkamme. Mutta ei asiakas palveluitamme osta, jollemme palvele häntä erinomaisesti. Kallen äidin mukaan ravintolaan piti olla aina kaksi jonoa: toinen koostui asiakkaista, toinen parhaista työntekijöistä. Viisas nainen! Kalle myös kertoo uraltaan useita menestystarinoita transformaatioista, jotka on tehty samalla henkilökunnalla, siis menty läpi muutostuulten ilman irtisanomisia. Johtajia on kyllä jouduttu matkan varrella vaihtamaan. Ei ihme, sillä muutoksen johtaminen vaatii paljon.Lue lisää

  • Brändi/ Dialogi/ Markkinointi/ Myynti

    Pää kylmänä kohti uusia markkinointioppeja

    img_4552

    Markkinointipodcasteja, markkinoinnin perusteosten selailua, analytiikan ihailua, testejä, tekstejä sovelluskauppaan, power pointien päivittämistä, printtimainosten viilausta, saitin tekstien ja rakenteiden viilausta, messuosaston suunnittelua. Uuden oppimista ja to do -listan lyhentymistä asia kerrallaan.

    Olemme valmistautuneet viimeiset kuukaudet uuden mobiilisovelluksen lanseeraukseen ja käyttöönottoon. Samaan aikaan olemme valmistautuneet tuotelanseeraukseen ja suunnitelleet pari päivää sitten alkaneen vuoden muiden markkinointitoimien toteutusta. Lähinnä olen ihaillut työkaverini ja verkostoomme kuuluvien ammattilaisten monipuolisia taitoja, jotka täydentävät omiani. Olen kokenut tuskaa, kun en osaa itse tehdä kaikkea tarvittavaa – ja samalla pitänyt kiinni siitä, ettei minun tarvitse olla jokaisen asian osaaja. Riittää, että ymmärrän, mitä tarvitaan ja osaan johtaa muita toteuttamaan strategiaamme. Samalla mietin, mitä kaikkea olen viimeisten 15 kuukauden aikana oppinut. Wooaaah!Lue lisää

  • Muutos

    Taikapölyä Slushista töihin

    cof

    Olen edelleen pyörällä päästäni. Takana kolme päivää tulevaisuudessa. Tiistaina food techiin keskittyneessä Slushin side-eventissä, Tonic16:ssa, ja eilen ja tänään Slushissa Messukeskuksessa. Ajatukset harhailevat näetyssä ja koetussa – mitä tästä jalostuu omaan arkeen tulevien viikkojen ja kuukausien aikana? Miten hyödynnän kaiken kokemani?

    Tämä oli neljäs kerta, kun olin mukana Slushissa. Ydin ei vuosien varrella ole muuttunut: intohimo ja yllättyminen. Tänä vuonna suurimman vaikutuksen tekivät kolme kokenutta tekkiyrittäjää, Ilkka Paananen Supercellistä, Daniel Ek Spotifysta ja mm. Skypen perustanut Niklas Zennström kertoessaan epäonnistumisistaan yrittäjänä. Kliseinen aihe, josta olisi voinut saada tympeän ja pinnallisen, muka-epäonnistumisten-listan, mutta josta tuli koskettava ja aito keskustelu. Ek mainitsi suurimmiksi mokikseen, ettei riittävän ajoissa luopunut liian kevyestä erpistä ja ettei satsannut HR-prosesseihin. Paananen sen, että rakensi edellisessä firmassaan perinteiset organisaatiorakenteet. Kaikki toistelivat, miten virheistä oppii ja miten arvokkaita ne ovat olleet. Sanokaas muuta! Tiedän tasan, mistä puhutte, ajattelin.Lue lisää

  • Asiakaskokemus/ Brändi/ Muutos

    T-kirjainten aatelia: tarinankerronta ja tunne

    mde

    Kirjoitin pari vuotta sitten, että Suomi on t-kirjaimien luvattu maa. Keskitymme tuotteeseen, tuotantoon, tuotekehitykseen, toimitusvarmuuteen ja tehtaisiin. Kaupallisesti suuntautuneen insinöörin tittelikin on tuotantotalouden insinööri. Mutta ei näihin perinteisiin t-sanoihin keskittyminen ole vain insinöörien ominaisuus, kyllä markkinointiväkikin aika vahvasti niihin keskittyy.

    Minun mielestäni kaksi t-kirjaimella alkavaa sanaa ovat ylitse muiden: tarina ja tunne. Ihmiset ovat aina istuneet nuotiopiireillä kertomassa toisilleen tunteisiinvetoavia tarinoita. Niiden avulla on opetettu seuraavaa sukupolvea omaksumaan uusia asioita, vaikutettu hankaliin neuvottelukumppaneihin ja myyty maat ja taivaat.Lue lisää

  • Muutos/ Työ/ Yleinen

    Kehu, kiitä, kannusta

    img_2457

    Olen saanut kolmena päivänä peräkkäin lämpimiä kiitoksia tekemisistäni. Se tuntuu todella hyvältä. Mutta… kissa kiitoksilla elää, sanoi vanha kansa. Pitäisikö kiitoksen saamisen tuomasta hyvästä olosta siis tuntea huonommuutta?

    Vuosina 1996 – 2013 toimineen yritykseni tärkein arvo oli toisten kehuminen, kiittäminen ja kannustaminen. Olin opiskeluaikoina nähnyt työyhteisöjä, joissa nämä olivat harvassa. Yhdessä suorastaan nolattiin ja mollattiin henkilökuntaa. Päätin, että omassa yrityksessäni positiivisuus ja onnistumisten huomioiminen ovat arvossaan. Niin ne olivatkin.Lue lisää

  • Asiakaskokemus/ Myynti

    Huippumyyjän voitonjano

    thumb_img_4099_1024

    Isäni meni parikymppisenä vakuutusasiamiehenä myyntikäynnille myllärin luo. Kyseli kuulumisia. Kuuli, että muuten asiat ovat hyvin, mutta myllynkivet olivat tylsyneet, eikä teroittajaa oltu saatu paikalle. Harmitti. Isäni tokaisi: kuule, nostas toinen kivi ylös, niin minä teroitan, kun kerran osaan. Homma tuli hoidettua – ja kaupat kotiin.Lue lisää

  • Ruoka

    Syödään yhdessä!

    cof

    Pilkoin äsken juuriselleriä, porkkanoita, valko- ja keltasipulia. Avasin viisi purkkia Mutti-tomaattimurskaa ja kolme tomaattipuretta. Ruskistin 1,4 kg naudan jauhelihaa ja paketillisen pekonia. Parin tunnin päästä on viikon paras hetki, lauantain illallinen perheen kanssa.

    Olen kasvanut ruokaa rakastavan äidin helmoissa. Silti en osannut kuin munia paistaa, kun muutin kotoa omilleni. Äiti oli kauneutta ja parhaita makuja rakastava, loistava, itseoppinut kokki. Ei riittänyt, että ruoka maistui hyvälle, vaan illallisen ja juhlien olennainen osa oli kaunis kattaus, kynttilän valo ja vinyylilevyiltä soitettu musiikki, usein tunnelmallinen jazz.Lue lisää

  • Yleinen

    Kiitollisuus

    cof

    Lokakuun teema aikakausilehdissä on syöpä, lähinnä rintasyöpä. Selviytymistarinoita löytyy niin julkkisten kuin ihan tavallisten naisten keskuudesta. Puhutaan myös lähestyvän Movemberin vuoksi eturauhassyövästä. Ja paljon puhutaankin.

    Juuri nyt tuntuu, että syöpää käsitellään ihan liikaa. Tänään kuitenkin Hesarissa syöpään sairastunut nainen kirjoitti pääkirjoitussivun kolumnissa syövästä niin, että pysähdyin tekstin äärelle. Hän puhui sairaalassa käydyistä keskusteluista, joissa pääteemana oli kiitollisuuteen herääminen vasta, kun sairaus oli iskenyt. Hän puhui myös hirveästä kuolemanpelosta, joka valtaa mielen syöpädiagnoosin tultua osaksi elämää. Siitä pelosta ei kuitenkaan aikakausilehtien palstoilla lokakuussa juurikaan puhuta. Puhutaan positiivisuuden voimasta, selviytymisestä, hoidoista. Kuolema vaietaan kuoliaaksi. Ainakin miltei kokonaan.Lue lisää

  • Asiakaskokemus

    48 vuotta asiakaskokemuksia

    2015-07-26-13-25-38

    Olen ollut koko ikäni, 48 vuoden ajan, saman vakuutusyhtiön asiakas. Näin pitkiä asiakassuhteita minulla ei taida muita olla. Jollei sitten lasketa Helsingin kaupungin terveyspalveluita. Minun ja LähiTapiolan suhteessa on näiden vuosikymmenten aikana ollut ylä- ja alamäkiä, mutta pääasiassa olen kokenut turvaa ja huolenpitoa.

    Kun abikeväänä sairastin pitkittynyttä flunssaa, ja poskionteloni punkteerattiin seitsemän kertaa, olin onnellinen sairauskuluvakuutuksesta. 

    Sanon joskus, että LähiTapiola on keskinäisestä – eli asiakkaiden omistamasta – yhtiömuodosta johtuen kuin nykyaikainen joukkorahoitettu yhtiö: sillä on tuhansia, ja taas tuhansia omistajia, jotka kantavat vastuuta toisistaan.Lue lisää

  • Muutos

    Uusi OPS vaatii strategian toimeenpanon taitoja

    cof

    Tänä syksynä kouluista kantautuu mahtavia uutisia. Uusi opetussuunnitelma on vihdoin käytössä! Se lupaa niin opettajien työlle, lapsille kuin heidän vanhemmilleenkin paljon. Vai mitä olette mieltä vaikkapa tästä: ”oppilaalla on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä”.

    Olen johtanut muutosta perinteisessä teollisuusyrityksessä parin vuoden ajan. Kokemusta on kertynyt roppakaupalla. Kaikki, minkä aiemmin olin viestintäkonsultin ja yrittäjän työssäni oppinut, on tullut tarpeeseen. On ollut rankkaa huomata, että mokailen monessa. Etenkin viestinnän määrässä ja laadussa. Ironista. Ja todella opettavaista.

    Strategian toimeenpano, eli ”jalkauttaminen”, kuten sitä on tapana kutsua, on varmasti helppoa organisaatiossa, jossa annetaan päiväkäskyjä, joita noudatetaan kirjaimellisesti. Tavallisessa organisaatiossa ihmisille muutosta pitää perustella, viestiä, heitä pitää valmentaa uusiin taitoihin ja palkita muutoksen etenemisestä. Vaatia joskus tiukastikin, maanitella ja houkutella. Innostaa ja inspiroida näkemään parempi tulevaisuus, jonka uuden strategian toteutuminen tuo mukanaan. Ja hyväksyä se, että takapakkia ja lipsumista tapahtuu.Lue lisää

  • Muutos/ Työ/ Yleinen

    Katso kauemmas

    Jaksaa, jaksaa!

    Katso metsää puilta, sanotaan. Koska olen lapsuudessani saanut kulkea hyvin hoidetussa talousmetsässä, siis huminoivien honkien keskellä, jalan alla rapisevat varvut ja jäkälät, tiedän kyllä mitä tällä tarkoitetaan. Ei lähintä puuta, vaan valoisaa, kauas näkyvää metsämaisemaa. Kokonaisuutta.

    Arjessa vastoinkäymiset siirtävät katseen koko ajan lähemmäs. Päivästä selviäminen, viikosta selviäminen, seuraavaan lomaan selviäminen. Niinhän me työstä yleensä puhumme. Itsekin huomaan tuskailevani asioita, jotka kertyvät to do -listan jatkeeksi. Ärtymys kasvaa, kun työkaveria ei tavoita juuri sillä hetkellä, kun itsellä olisi aikaa käsitellä asiaa. Tai kun huomaan kamppailevani asioiden kanssa, joiden luulin jo muuttuneen. Turhauttaa.

    Hyppään fillarin selkään. Ajan pitkän lenkin. Pari kilometriä ennen kotia voimat ovat jo vähissä. Katson ylämäkeä ihan fillarin stongan edessä. Tuntuu, etten enää millään jaksa, mäki on liian rankka. Mutta sitten nostan katseeni, ja katson kauemmas. Tajuan, että tämä on vain väliaikaista, ja kauempana on helpompi polkea. Minun tulee vain jaksaa ponnistella vielä hetki.

    Kotona olo on taivaallinen. Olen taas lähempänä omaa tavoitettani. Naista, joka on saanut tehdä mielenkiintoisen uran muutosten ja tarinankerronnan parissa.

    Siis tarkemmin ottaen: korkokengissä argentiinalaista tangoa hyväkuntoisena tanssivaa kasikymppistä.

  • Asiakaskokemus/ Brändi

    Herra G, Stockan myyjä

    Ylivoimainen asiakaskokemus syntyy viitseliäisyydestä ja vaivautumisesta

    Kävelin Stockan vuodevaateosastolla. Halusin ostaa uuden tyynyn. Olin tietenkin jo selannut Tempurin sivuja, mutta en uskaltanut suinpäin ostaa tyynyä verkosta ilman kokeilemista. Osastolla minua lähestyi kokemusta ja ikää huokuva myyjä, sanotaan vaikka Herra G.

    ”Saisinko apua tyynyn valitsemiseen?” No mutta totta kai, siksi minä täällä olen. Hyvä rouva, teillä on aika leveät hartiat, suokaa anteeksi, mutta minun on arvioitava tätä asiaa… ”No mutta tietenkin!” Nukutteko selällänne vai kyljellänne? Onko kotona sänky kova vai medium? ”Äääh, tuota kyljelläni, mutta sänky…” Tuosta voitte kokeilla!

    Herra G piipahti sivussa, nouti kertakäyttöisen liinan tyynyn ja minun suojakseni, ja pyysi minua testaamaan tyynyä.

    Aloitamme tästä XL-koosta. Antakaa kehonne lämmön hetki vaikuttaa, vasta sitten tiedämme, onko tämä teille sopiva. ”Tää tuntuu vähän liian korkealta”. Ahaa, sitten kokeilemme tätä L-kokoista. ”Tämä on hyvä.”

    Koska hyllystä ei löytynyt sopivaa, hän soitti toiseen tavarataloon ja varasi tyynyn minulle. Kiittelin häntä vuolaasti. Olin juuri kohdannut ylivoimaisen asiakaskokemuksen. Herra G oli viitsinyt ja vaivautunut, kulkenut sen kuuluisan extra milen minun, asiakkaan, vuoksi.

    Herra G muistutti minua taas siitä, mistä Stockan laadussa on aina ollut kysymys. Myyjien ammattiylpeydestä, palveluhalusta ja ennen kaikkea osaamisesta. Oli ilo saada olla ammattilaisen palveltavana. Mietin, onkohan Herra G jo ehtinyt kouluttaa itselleen seuraajan. Toivottavasti.

  • Työ/ Yleinen

    Pesin ikkunat

    Itse pestyn, uhtaan ikkunan läpi otettu kuva.

    Neljäs kesälomaviikko päättyy parin päivän päästä. Vietän lomaani poikkeuksellisen myöhään, ja palaan töihin vasta elokuun toisella viikolla. Tämä on ollut yksi elämäni parhaista kesälomista.

    Kuluneen viikon ajan olen lukenut somesta lukemattomia päivityksiä salasanojen unohtamisesta, töihinpaluun tylsyydestä, ajatusten tökkimisestä ensimmäisinä päivinä… Mutta hän, joka ei valita, iloitsee harjoittelupaikastaan. Hän on lähes kuusikymppinen, pari vuotta sitten työttömäksi jäänyt kovan luokan ammattilainen.

    Työelämä on jakautunut kahtia. Me, joilla töitä on, tuskailemme paineen alla, mietimme, miten selviämme syksystä, buukkaamme jo seuraavia lomia. Ja he, jotka ovat joutuneet työttömyyden kouraisemaksi, katsovat vierestä meitä valittajia. Nolottaa. Tuntuu ministi samalta kuin italialaisella biitsillä maatessa, kun afrikkalainen maahanmuuttaja tulee myymään minulle aurinkolaseja – ehkä kymmenennen kerran sinä päivänä. Olen ärtynyt, sanon no thanks, katson muualle. Mutta minua nolottaa.

    Epätasa-arvoisuus niin globaalissa maailmassa kuin kotimaisessa työgenressäkin syö maailmanrauhan aamiaiseksi. Ei, minulla ei ole ratkaisuja. On vain paljon ajatuksia.

    Kesälomani oli todella hyvä. Niin hyvä ja rentouttava, että viimeisen kesälomaviikon aikana pesin kotini ikkunat, kierrätin turhaa tavaraa, hoidin hankintoja syksyä varten ja omaa kuntoani joogasalilla. Lähden maanantaina töihin innokkaana, sillä minulla on todella hyvät työkaverit, erittäin haastava ja kiinnostava työ ja mahdollisuus vaikuttaa yhtä yritystä suurempiin asioihin.

    Olen etuoikeutettu ja tiedostan sen. Globaalisti ja ihan tässä omassa kuplassani.

     

  • Yleinen/ Yrittäjyys

    Järjetön rakkaus

    Järjetön rakkaus Susanna Paloheimo

    Sain ystävättäreltä parikymppisenä kevyen kuittailun kera lastenkirjan nimeltä ”Rauhoittuminen on helppoa”. Se tuli mieleeni eilen, kun fyssari totesi mulla olevan huippu-urheilijan stressinsietokyky. Ja piti pienen puheen sen negatiivisista puolista.

    Suhteeni työhön on vähintäänkin intohimoinen. Ehkä juuri sen vuoksi en voi sietää nykyistä työhön liitettävää puhetta, jossa vain harvoin on myönteisiä sävyjä. Työstä on tehty vaarallinen, kuluttava ja hyvin negatiivinen asia. Vakavasti keskustellaan niinkin hurjasta asiasta kuin kahdeksan minuutin päivittäisestä työajan pidennyksestä. Tai kolmen vuosittaisen päivän. Mietitään esimerkiksi, miten tuhoisasti tämä vaikuttaa unen laatuun ja pituuteen.Lue lisää

  • Brändi/ Digitalisoituminen/ Muutos

    ”Niin muuttuu (rahoitus)mailma, Eskoni”

    IMG_0773

    Se alkaa aina samoin. En tiedä asiasta mitään. Jostain tulee sysäys, ja lopulta intoilen asiasta kaikille vastaantulijoille. Olen käynyt työurallani saman prosessin läpi satojen teemojen kanssa: oluen kantavierre. Lentoliiketoiminta. Hakukoneyritys. Öljynjalostus. Digitaalinen omavalvonta. Ja nyt – joukkorahoitus.

    Minut on tänään valittu suomalaisen, kansainvälistymistä tavoittelevan joukkorahoitusyhtiö Invesdorin hallitukseen. Olen kutsusta kiitollinen ja ylpeä. Olen myös vierailla vesillä, jälleen kerran. Kyseessä kun on, kaikesta joukkoistamiseen liittyvästä sympaattisuudesta huolimatta, tiukasti säännelty rahoitustoimiala.

    Invesdorin asema joukkorahoitusalalla on erityisen kiinnostava, sillä se voi toimia paitsi osake- tai joukkolaina-annin alustana, myös pörssiin listautuvien yritysten merkintäpaikkana. Tuntuu, että aika moni viime aikojen kiinnostava projekti tai yritys on hakenut rahoitusta – tai jopa listautunut Nasdaq OMXH:n päälistalle – juuri Invesdorin kautta. Vai mitä sanotte sellaisista kuin Siili Oyj, Iron Sky -leffaprojekti, Helsinki Allas, Cityvarasto.fi, ravintola Juuri ja Bryggeri Helsinki?

    Rakastan Aleksis Kiven Nummisuutarien Esko -näytelmän kirvoittamaa sanontaa ”Maailma muuttuu, Eskoseni.” Muutos, sen ensimmäisten merkkien haisteleminen ja läpi vieminen saavat sydämeni tykyttämään nopeammin. Maailman megatrendejä listanneessa Sitran raportissa tammikuulta 2016 yhtenä maailmaa nopeasti muuttavista megatrendeistä mainittiin digitaaliset joukkoalustat, jollaiseen joukkorahoituskin perustuu.

    Kuten muutkin joukkoalustoihin perustuvat bisnekset, myös joukkorahoitus muuttaa perinteistä toimialaa nopeasti. Joukkorahoitus muuttaa rahoitusalaa demokraattisemmaksi ja entistä digitaalisemmaksi. Kaikkien on joukkorahoituksen myötä mahdollista sijoittaa kasvuyrityksiin. Ja samalla kasvuyritysten toimintaedellytykset paranevat, kun joukkorahoitus tarjoaa uuden rahoituskanavan. Täysin digitaalinen palvelu alentaa kustannuksia ja nopeuttaa rahoituskierroksia sekä tekee niistä läpinäkyvämpiä. Puhumattakaan helpommista kansainvälisten rahoituskierrosten järjestämisestä. Moni joukkorahoitukseen rahoittajana osallistuva puolestaan kokee toteuttavansa omaa arvomaailmaansa. Sellainen on omakin kokemukseni ensimmäisestä keissistä, johon halusin oman panokseni antaa.

    Joukkorahoitus on poikkeuksellisen markkinointi- ja brändivetoinen liiketoiminta-ala. Alalla onnistuminen vaatii ymmärrystä ja osaamista digitalisoitumisessa, somenäkyvyydessä, aktiivisessa dialogissa ja kampanjoissa. Ollaan osaamiseni ytimessä. En siis ehkä sittenkään ole niin vierailla vesillä kuin kuvittelen.

    Suomalaisten yritysten hallituksissa markkinointi on aliedustettuna, eikä markkinointi välttämättä kuulu edes johtoryhmään. Siksi olen melko lailla täpinöissäni päästessäni rakentamaan Invesdorin kansainvälistyvää tarinaa hallituksen jäsenen roolissa.

    Edessä on matka, jonka aikana tulen kysymään kymmeniä kertoja kysymyksen miksi. Tulen olemaan ihan pihalla, kun hallituskumppanini viljelevät alan jargonia. Ihmettelen, hämmästelen, opiskelen, kommentoin ja kyseenalaistan. Mutta mikä tärkeintä, tuon oman osaamiseni Invesdorin liiketoiminnan kasvattamisen ja kansainvälistämisen hyödyksi.

    Ehkäpä muutan samalla maailmaa vähän paremmaksi. Se on parasta, mitä tiedän.

  • Yleinen

    PT:n ylistys

    IMG_1854

    Tiesin viime syksynä, että edessä olisi rankka duunitalvi. Näin jälkikäteen ajatellen en kyllä todellakaan tajunnut, miten rankka siitä tulisi. Palkinto kovasta duunista järisyttävän kovan tiimin kanssa on ilmoilla: Fredman.

    Kokemuksesta tiesin, että uni kärsisi, suklaa maistuisi ja sohva houkuttelisi enemmän kuin kuntosali. Tähän ikään mennessä kerätty elämänkokemus on valtava valtti, kunhan sitä osaa oikein hyödyntää. Palkkasin itselleni personal trainerin.

    Ekojen tapaamisten aikana juttelimme, testasimme kuntoa, kävimme läpi ruokapäiväkirjaa. Hän ehdotti ruokavaliota, joka osoittautui aivan liian tiukaksi työstressiin nähden. Selittelyä tai ei, luovuin tiukasta ruokavaliosta aika pian testin jälkeen.

    Hän puhui vaivihkaa myös rasvaprosentin alentamisesta ja laihduttamisesta. Minua se ei silloin kiinnostanut. Sanoin painokkaasti, että tavoitteeni on pysyä työkuntoisena ja kasvattaa lihasvoimaa. Etenkin pysyä työkuntoisena.

    Äsken lopetin ehkä 12, ehkä 13 reenikerran hänen kanssaan. Kerran hän on lähettänyt minut heti reenin aluksi kotiin, sillä olin unettomuudesta, lasten kouluhuolista ja työkuvioista niin väsynyt, että melkein itkin salilla. Muutaman kerran hän on todennut, että nyt on parempi käyttää tää aika kunnolliseen venyttelyyn, kun näytät aika stressaantuneelta. Monta kertaa hän on saanut  minut kokeilemaan niin rankkoja liikkeitä, että en olisi ikinä kuvitellut sellaisiin pystyväni. Kymmeniä kertoja hän on puhunut kehonhuollon merkityksestä. Ryhtiliikkeistä ja venyttelystä.

    Lihaskunto on kovempi kuin koskaan ennen. Polven nivelrikko pysyy kurissa. Olen nukkunut paremmin kuin olisin tällaisen työstressin aikana aiemmin nukkunut. Olen saanut liikettä lapojen väliin. Olen ryhdikkäämpi kuin ennen. En ole laihtunut. Todellakaan. Mutta olen pysynyt työkuntoisena. Bonarina teen liikkeet takuulla oikein, sillä hän puuttuu pienimpäänkin asentovirheeseen välittömästi. Vaikeasti nivelrikkoinen on oppinut käyttämään etureisilihasten lisäksi jalkakyykyssä takareisiä ja pakaroita. Aukonut hartiajumeja, venynyt ja vahvistunut.

    Sovimme kalentereihimme kevään viimeiset treenikerrat tänään. Huikkasin ovelta lähtiessäni, että en ois tätä talvea kyllä ilman näitä reenejä jaksanut vetää kunnossa läpi. Mä olen saanut sen, mitä tavoittelin.

    Aika monta kertaa hän on puhunut työskentelevänsä tulevaisuuden alalla. Olen samaa mieltä.

     

  • Yleinen

    Halu olla paras

    IMG_1531

    Suomen Bocuse d’Or -edustaja, Sitoumus2050, HeeboApp, Finnjävel, Kampin Kukka, Vuoden Kokki ja Vuoden Tarjoilija. Yhdistävä tekijä: halu olla paras.

    Eilen sain vapaapäivän negatiivisuudesta. Kaukana olivat yleinen valittaminen, yhteiskuntasopimuksen heiluminen milloin toteutumisen, milloin kaatumisen vaakakupissa, luottoluokituksen romahtaminen, soteuudistus, laittomat lakot – ei tietoakaan näistä! Sillä vietin päivän heidän keskuudessaan, jotka haluavat olla parhaita.

    Halu olla paras on järjettömän vahvasti eteenpäin ajava voima. Vain harva kykenee haluamaan riittävästi. Moni jättää homman sikseen, kun tajuaa, miten helvetillisen määrän yksityiskohtien hoitamista ja treenaamista parhaaksi tuleminen edellyttää. Ulospäin parhaus näyttäytyy usein juhlahetkinä, mitaleina kaulassa, samppanjapullojen poksahtamisena. Kultana ja gloriana.Lue lisää

  • Yleinen

    Huippunaisia

    2013-05-05 11.22.57

    Kuvassa istuvat Aili, Aino, Hilma ja Vilhelmiina. He ovat sukuni naisia. Koulutus? Elämänkoulu. Lisäksi pari vuotta kierto- tai kansakoulua. Työelämään viimeistään 12-vuotiaana.

    Luulin ennen olevani vain vahvojen, työtään rakastaneiden miesten jälkeläinen. Muutama vuosi sitten perehdyin sukuni historiaan, ja ymmärsin olleeni väärässä. Sekä isän että äidin puolen naiset ovat kovaa työtä koko elämänsä tehneitä ihmisiä, jotka pitivät perheen koossa käsittämättömän vaikeissa olosuhteissa. Yksi heistä jäi kuuden lapsen kanssa leskeksi. Hän ei kyennyt kouluttamaan tytärtään, jolla suvun tarinoiden mukaan olisi ollut lukupäätä.

    Sukuni on harpponut suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittymisen matkassa köyhälistöstä ylempään keskiluokkaan. Valtavalla yritteliäisyydellä, kovalla työllä ja koulutuksella on ollut meille suuri merkitys muutoksen mahdollistajana. Mutta myös tasa-arvoisilla mahdollisuuksilla.

    Minä olen sukuni kolmas ylioppilas. Ja vasta toinen, jolla on korkeakoulututkinto. Olen saanut nauttia tasa-arvoisemmasta maasta kuin suurin osa suomalaisista naisista minua ennen – tai maailman naisista tänään. Kaikki se, mikä on ollut mahdollista samaa koulua käyneille pojille, on ollut mahdollista minulle. Nykyisin osallistun Unicefin ja SOS-lapsikylien kansainvälisen työn tukemiseen, sillä haluan mahdollistaa omalta osaltani koulutuksen tarjoamista heikoimmassa asemassa oleville maailman lapsille.

    Tänään, naistenpäivänä, sain rakkaaltani kukkia. Juhlistin ystävieni kanssa Huippunaisia-kirjan julkistamista. Nostin työkaverieni kanssa maljan tasa-arvoisille mahdollisuuksille kouluttautua ja menestyä. Arvelen, että Aili, Aino, Hilma ja Vilhelmiina myhäilevät jossain toisaalla minun elämäni helppoutta. Sitä, jonka kivijalan he minulle aikanaan rakensivat.

     

  • Digitalisoituminen/ Muutos/ Ruoka

    Töissä kuluttajalla

    IMG_1599

    Kävin taas eilen hypermarketissa ruokaostoksilla. Ja vannoin ties kuinka monennen kerran, että nyt aktivoidun ruoan verkkokaupan osalta! Aikaa säästyy vaikka kukkakaupassa asioimiseen, rahaakin ehkä säästyy, kun heräteostokset jäävät pois. Viikonlopun herkkuja varten on kiva lähteä erikseen ostoksille, kun se viikon perussetti, mukaan lukien kuusi litraa luomumaitoa, päätyy kotiin verkkokauppatoimituksena. Enkä silti tunnu saavan muutosta aikaiseksi.

    Olen myös ladannut sovelluksen jos toisenkin puhelimeeni. Yksi vaikutti todella mielenkiintoiselta: tarjolla reseptejä, ruokalistoja, inspiraatiota. Aloitin käytön innolla. Käyttö edellytti oman jäsennumeron kirjaamista sovellukseen. Numero löytyi kanta-asiakaskortista. Mutta se oli kulunut pois. En soittanut kanta-asiakaspalveluun.

    Näistä ja parista muusta samanlaisesta esimerkistä keskustelin eilen kokeneen digitaalisten muutosten tekijän kanssa. Meitä miltei hävetti, ettemme olleet, kumpikaan, aktivoituneet yllämainittujen, arkea takuulla helpottavien asioiden kanssa. Työksemme muutamme kollegojen ja asiakkaiden maailmankuvaa analogisesta digitaaliseen. Menetelmät, joita käytämme, ovat hyvin samankaltaisia. Viestimme, keskustelemme, innostamme, johdattelemme, ajoittain puskemme eteenpäin pienellä pakolla.

    Olemme molemmat olleet luomassa uudenlaista liiketoimintaa verkkoon, ja tiedämme miten helposti yksityiskohtien hiominen jää isompien linjojen alle. Olemme tavattoman vaativia asiakkaita mille tahansa verkkokaupalle tai -palvelulle. Kärsimättömiä ja paljosta tietäviä.

    Ja lopulta olemme kuitenkin molemmat ruuhkavuosia eläviä kuluttajia. Molemmille arjen rutiinien sujuminen on kaiken a ja o. Pienenkin muutoksen tekeminen rutiineihin tuntuu ylivoimaiselta, vaikka järki sanoo, että siihen kannattaisi käytää aikaa ja vaan tehdä se.

    Toinen ystäväni toistelee minulle omaan kokemukseensa perustuen että kuluttajakäyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa. Niin se on. Olemme kaikki kuluttajalla töissä. Tämän kun muistaisi, kun miettii, kannattaako vielä käyttää aikaa kassalinjan hiomiseen, oston esteiden tutkimiseen tai henkilökohtaisen palvelun lisäämiseen digitaalisten oheen.

    Mistähän sen kanta-asiakaskortissa lukevan jäsennumeron löytäisi? Puhelinpalvelu ei taida tänään, lauantaina, kuitenkaan olla auki.

     

  • Yleinen

    Rikasta elämää

    IMG_1860

    Naurattaa ääneen. Luen lähes 30 vuoden takaisia omia kirjeitäni, jotka ystävättäreni postitti minulle takaisin. Kirjeissä lörpöttelen kuulumisiani, suunnittelen tulevaa, muistelen yhteistä ulkomaanmatkaa. Kirjeistä välittyy arkisia hetkiä, niin onnen kuin huolenkin. On inssiajoa, on yo-kirjoitusten kanssa tuskailua, poikaystäväpohdintaa. Elämää.

    Ammatinvalintapsykologi- ja personallisuustesti -kohta pysäyttää. Mikä tuska abivuonna olikaan, kun en tiennyt, mitä oikein haluaisin työkseni tehdä! Muistan ärtyneenä tiuskineeni niin sukulaisille kuin opollekin, että pyrin Rovaniemelle yo-pohjaiseen rekkakuskikoulutukseen. Sillä kysymykset yleensä loppuivat.

    Kunnes opotunnille tuli eräänä päivänä opiskelija, joka kertoi omista opinnoistaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Tuntui, kuin salama olisi iskenyt. Tiesin välittömästi, että tuossa se nyt on. Ei ollut mitään käsitystä, mitä koulutuksellani sen jälkeen tekisin, mutta mahdollisuus tutkia yhteiskunnan kehittymistä ja ihmisten käyttäymistä, ja sitoa nämä kaksi yhteen viestinnän opinnoilla, oli yhtäkkiä ilmiselvä valinta. En voi sanoa, ettenkö olisi katunut valintaani. Sillä kävinhän minä pyrkimässä kerran kesken opintojeni Kauppakorkeakouluunkin. En päässyt. Se on todennäköisesti parasta, mitä minulle opiskeluvuosina tapahtui.

    Lörpöttelen kuulumisiani edelleen. Nykyisin vähemmän kirjeissä, enemmän somessa. Enää en tuskaile, mitä seuraavaksi tekisin. Olen jo oppinut luottamaan siihen, että tilanteen niin vaatiessa eteen tulee opas, joka näyttää mihin kannattaa suunnata seuraavaksi. Ja sillä välin parasta mitä voi tehdä, on nauttia nykyhetkestä. Tästä rikkaasta elämästä.

     

  • Muutos/ Yleinen/ Yrittäjyys

    Kiitollinen – 20 vuodesta yrittäjänä

    2016-01-26 16.29.26

    Neljä vuotta sitten tähän aikaan istuin Marian sairaalan poliklinikan käytävällä odottamassa äitiäni ja sisartani, jotka olivat tulossa sinne ambulanssilla toisesta sairaalasta. Olin viettänyt päivän Meilahden sairaalassa isäni kanssa, joka oli viety sinne kaksi päivää aikaisemmin ambulanssilla. En ikinä unohda noita kevään 2012 päiviä, matkoja ambulanssilla, hetkiä sairaaloiden käytävillä ja potilashuoneissa.

    Tammikuut ovat olleet minulle uuden elämän alkuja ennenkin. 20 vuotta sitten tänä päivänä syntyi yritykseni. Vaikka sen liiketoiminta on nyt myyty, se on edelleen olemassa. Sen nimi on muuttunut vähintään yhtä paljon kuin suhteeni siihen. Enää se ei määrittele arkeani, ei tuota iloa, mutta ei myöskään murheita. Se ikäänkuin vaan on. Olen iloinen tästä muutoksesta, jonka olen itse valinnut ja toteuttanut.Lue lisää

  • Yleinen

    Johdat muita, entä itseäsi?

    IMG_1798

    Latasin aamulla AppStoresta lääkäri Aki Hintsan Better Life -sovelluksen. Kiinnosti, koska sitä on markkinoitu hyvin. Hintsan kirjakin minulla on. Hesarista luin aamulla, miten Hintsan hihaa on nyitty enemmän kuin tarpeeksi Maailman talousfoorumissa. Minua huojensi. En siis ole ainoa johtaja, joka kokee riittämättömyyden tunnetta. Ainakin, jos puhutaan itsensä johtamisesta.

    Olen juossut maratoneja, olen laihduttanut, olen mitannut sykettäni milloin Polarin, milloin Suunnon mittareilla jo ’90-luvun alusta lähtien. Olen tarkkaillut syömisiäni, kokeillut ajoittaiseen unettomuuteen mindfulnessiä, magnesiumia ja huoneen tuulettamista ennen nukkumaan menoa. Olen lukenut loputtomat määrät johtamis- ja bisneskirjallisuutta, pyytänyt palautetta työstäni johtajana, kouluttautunut lisää.

    Ja silti voin sanoa, että eniten minua johtajana ovat opettaneet epäonnistumiset vuorovaikutuksessa alaisten kanssa, ja peiliin katsominen hetkellä, jolloin olen ollut aivan loppu. Olen tullut vedetyksi kölin alta, vihannut yritystäni, työtäni ja työkavereitani niiden aiheuttaman stressin takia. Arvoni ovat tulleet testatuksi kovimman kautta.

    Onneksi epäonnistumisia ja kovaa painetta on ollut. Olen tehnyt niiden tuloksena elämässäni suuria muutoksia. Paljon pieniäkin. Olen kehittynyt johtajana. Myös ikä ja kokemus ovat tuoneet perspektiiviä asioiden kiireellisyyteen ja tärkeysjärjestykseen. Vaikka johdankin muita ihmisiä paremmin kuin nuorempana, itseni johtamisen kanssa en silti ikinä tule olemaan samalla tasolla kuin vaikkapa kilpaurheilutaustaiset ystäväni.

    Hintsan sovellus antoi minulle palautteen elämänhallintatestistä. Sen mukaan tiedän hyvin, mitä elämässäni tavoittelen. Ja että tavoittelen niitä intohimoisesti. Hyvin sanottu. Lopuksi sovellus kehotti tekemään pieniä muutoksia elämänhallinnassa, jotta kulkisin edelleen oikeaan suuntaan. Niinpä kävinkin aamusella hikisellä luisteluhiihtolenkillä Paloheinässä. Julkaisin sieltä kuvan Instagramissa. Ilmaisen sen lisäksi itseäni kirjoittamalla tätä blogitekstiä. Liedellä kiehuu lihakeitto lounaaksi ja bolognaise-kastike illalliseksi. Kohta lähden ystäväni kanssa elokuviin. Työt jätän täksi päiväksi vain alitajunnan hoidettavaksi.

    Juuri nyt elämä on tasapainossa. Se tuntuu hyvältä.

Load More