Yrittäjät, jäbät ja tunteet. Torstai-iltana.
Meuhkaavat miehet sormi pystyssä huutamassa kolmannelle koko maailman katsoessa suorana. Perjantai-iltana.
Kaksi täysin erilaista vuorovaikutustilannetta. Tunteet vahvasti läsnä molemmissa. Aistittavissa, kuultavissa, nähtävissä. Mutta etenkin aistittavissa.
Jos tunteilla olisi värit, ilma olisi molemmissa tilanteessa ollut täynnä värejä. Torstaina lempeitä, ystävällisiä, vahvoja. Perjantaina rumia, ahdistavia, tummia, pelottavia, eittämättä vahvoja.
Torstaina Jäbät & Tunteet järjestämässä dialogisessa keskustelussa sain olla mukana sanoittamassa omia tunteita epävarmuudesta, joka usein on osa yrittäjyyttä. Muut yrittäjät sanoittivat ja jakoivat luottamuksellisessa dialogisessa keskustelussa omia tunteitaan. Ne ensin tunnistettuaan. Tällä hetkellä päällimmäinen tunteeni on kiitollisuus siitä, että Liban kutsuit mut mukaan. Ja sulle Markus siitä, miten hienosti fasilitoit meidän pienryhmän keskustelua.
Me olimme toisillemme läsnä ilman tavoitteita. Halusimme ymmärtää toisen todellisuutta. Jaoimme kipeitäkin asioita. Iloitsimme toistemme puolesta. Elimme rinnalla, myötätuntoisena. Kysyimme lisää, kuuntelimme ilman oletuksia.
Sellaisia dialogiset keskustelut toisinaan, ehkä jopa parhaimmillaan, ovat. Jäbät & Tunteet -yhteisö on jo aikaa sitten rikkonut myytin suomalaisesta miehestä, joka ei puhu eikä pukahda. Jos et vielä tunne heitä, aloita vaikka kuuntelemalla podia Spotifysta. Kiitos myös teille, Sasu ja Joni, torstain kohtaamisista.
Yhdysvaltain itärannikolle, siihen erääseen valkeaan rakennukseen lähettäisin mielelläni vientituotteeksi kerrassaan mainiosti sopivan suomalaisen Erätauko-keskustelumallin. Se perustuu dialogisen keskustelun malliin, johon itse alunperin tutustuin parikyt vuotta sitten osana voimavarakeskeisen työnohjaajan koulutustani.
”Mitä ajattelet tuosta, mitä just kerroit?”. Mitä jos kokeilisit ensi viikolla töissä, millaisia vastauksia tähän kysymykseen saat?
