Olen saanut viime viikot olla vuokrajohtajan roolissani osa työyhteisöä, jossa ihmiset ovat huomaavaisia, ystävällisiä ja myötätuntoisia toisiaan kohtaan. Ihan ilman kehotusta tai kouluttamista.
Kaikilla on järjetön kiire. Jokaisen työlista on pidempi kuin ne kuuluisat nälkävuodet. Ehkä siksi tai sitten siitä huolimatta jokaista tervehditään aamulla ystävällisesti, keitetään tuoretta kahvia kavereille, kysytään otatko kahvia, entä maitoa? Vähän ahtaissa tiloissa jokaiselle on paikka, mutta se vaihtuu kun on tarpeen.
Ovat he myös välillä vahvasti eri mieltä, sillä ei tämä jengi mitään hymistelijöitä ole.
Tätä porukkaa johtaa ihminen, joka hymyilee paljon, kysyy kuulumiset ja keskittyy yhteen asiaan kerrallaan. Istuu palavereissa aamusta iltaan, mutta ei näytä stressaantuneelta. Ehkä se taas johtuu tuosta tiimistä.
Itsellä on kevyt olo. Heidän fiiliksensä tarttuu. Tekevät yhdessä. Siitä kaikessa on kysymys. Yhdessä.
