Pysähdyin eilen mökkimatkalla lounaalle ja ostoksille Heinolan Heilaan. Hyllyt vetivät minua puoleensa houkuttelevalla valikoimallaan ja esteettisyydellään. Etukäteen ostettavaksi päätetyn lihan, punajuurten, pienen juustolan herkkujuuston ja pienpanimo-oluen lisäksi ostin lukuisia heräteostoksia, jotka eivät todellakaan tuntuneet sortumiselta heräteostoksiin. Päinvastoin.
Heila on kahden yrittäjäperheen kovalla työllä toteutettu unelma. Muutama vuosi sitten Suomessa jylläsi lähiruokabuumi, joka toi esiin pieniä tuottajia ja näiden loihtimia herkkuja. Heila oli yksi ensimmäisistä toimijoista, joka yhdisti kauppahallin ja marketin parhaat puolet. Heilasta tuli tunnettu ilman suuria mainoskampanjoita, sillä Heilassa asioineet kertoivat paikasta ja sen tarjonnasta innoissaan eteenpäin. Myös media otti Heilan suosikikseen, ja julkaisi paikasta lukuisia juttuja. Tarinankerronnan ja maineen markkinointivoimaa parhaimmillaan!
Heilan kaltaiset toimijat eivät Suomessa kasva suuriksi yrityksiksi, mutta tarvitseeko niiden? Ne ovat osin elämäntapayrittäjyyttä, osin palvelua, osin tien raivaamista uudelle ajattelulle. Heila on hieno esimerkki yrityksestä, joka on kulkenut vastavirtaan ja onnistunut menestymään omalla alallaan.
Vaatii rohkeutta pyrkiä huipulle, varsinkin jos sinne pääsemiseen tarvitaan muutosta ja toimialan totuttuja tapoja vastaan kulkemista. Rohkaisen siihen niin sinua, itseäni ja kollegojani silti, sillä joku sanoi joskus, että ainoa paikka missä ei ole ruuhkaa, on huippu.
