Laskin tänään, että olen äitiurani aikana sanonut lauseen ”laita omat astiat koneeseen” reilut kahdeksan tuhatta kertaa. Minulla on perheessä direktio-oikeus, joka perustuu asemaani. Eri kehitysvaiheissa vastaukset ovat vaihdelleet kiukuttelusta murahteluun, äänettömyydestä äläjankuta-tokaisuun. Vuosi vuodelta olen joutunut sanomaan lauseen harvemmin. Silti toistin sen viimeksi eilen.
Viime viikkoina olen keskustellut useiden esimiesten kanssa korjaavan palautteen antamisesta. Ollaan herkällä alueella. Pelätään, että toinen loukkaantuu. Jää sairauslomalle. Alkaa itkeä. Kieltäytyy ymmärtämästä. Joten sitten kierrellään, kaarrellaan. Annetaan pahimmillaan paineen kasautua niin kauan, että lopulta palaute tulee ulos kuten vesi ravistetun vissypullon korkin ponnahtaessa irti, kuten eräs esimies kertoi tiimiläisten hänen aiempia palautetaitojaan kuvanneen.
Olemme yhdessä keskustellen löytäneet keinoja, joiden avulla esimies on onnistunut parantamaan omia palautetaitojaan. Olen jakanut muutostoimisto Flowssa työskentelevien taitavien kollegojeni oppeja ja rohkaissut luomaan kulttuuria, jossa palautetta annetaan paljon ja jatkuvasti. Olen myös kannustanut antamaan sekä kannustavaa että korjaavaa palautetta pienistäkin asioista. Jankuttamaan, jos on tarpeen.
Tänään keskustelin kolmen esimiespalveluita tarjoavan ihmisen kanssa vaikeiden tilanteiden hoitamisesta. Yksi heistä oli juuri tehnyt toisin kuin aina ennen, ja koki siitä suurta onnistumisen iloa. Toisen kanssa tuumailtiin yhdessä, että uudenlaiselle palautekulttuurille olisi kovasti tarvetta. Kolmannelle toimin kuuntelevana korvana ja tukevana olkapäänä. Hän kiitti, sillä oivalsi, miten on parasta toimia jatkossa.
Esimiehen direktio-oikeudesta keskusteltiin tänäänkin paljon. Sillä perusteltiin palautteen antamista. Sillä sellaiseksi on suomalainen työelämä joiltakin osin mennyt. Temperamenttisena ihmisenä tunnettua, nyt jo edesmennyttä, isääni olisi näitä keskusteluita kuunnellessa hymyilyttänyt. Puhumattakaan isoisästäni. He tuskin olivat ikinä kuulleet direktio-oikeudestaan. Tavoitteita, vaatimuksia ja palautetta molemmat heistä asettivat ja antoivat kymmenien vuosien ajan.
Kotona huomasin, että lautaset olivat päätyneet kuin itsestään astianpesukoneeseen. Kiitin asianosaisia. Vastaukseksi sain ”no kun sä oisit kuitenkin sanonut siitä”. Johtaminen on jankuttamista. Ja palautteen antaminen on välittämistä. Ihan niin kuin nämä äitihommatkin.
