Hoiva

Jos johtamistutkija Rensis Likert seuraisi nykyistä säästämis-tehokkuus-puhetta Suomessa, hän kenties kysyisi: ”Tiedättekö, että tuottavuus, työmoraali, yhteenkuuluvuus ja työnhyvinvointi paranevat, kun ihmisiä aletaan tukea, kuunnella ja osoittaa kiinnostusta heitä kohtaan?”
Keskustelimme hoivakodin ovella tapahtuvan kohtaamisen kokemuksesta. Miten erilaista on kuulla sanat ”Tervetuloa, kiva, että tulit!” sen sijaan, että ovi vaan nopeasti avattaisiin ja poistuttaisiin paikalta.
Pian on kaksi vuotta siitä, kun aloin työkseni johtaa muutosta suuressa organisaatiossa. En tietenkään yksin, vaan tiiviin ydinjoukkueen ja lopulta satojen muiden ihmisten kanssa.
Minunkin elämäni heitti kuperkeikkaa maaliskuun alussa. Vuoden suunnat oli juuri ehditty yhdessä miettiä, kun korona muutti suunnan.
Pohdimme yhdessä, miten vaikeaa tuotantotalouden luvatussa maassa asiakas on edelleen monille hankala sana. Puhumme mieluummin potilas- ja oppilasaineksesta, vanhustenhuollosta ja noh, ylipäätään kaikesta tuotantolähtöisestä kuin asiakkaasta ja palvelusta.
Kohtasin toisen nuoren. Kahvittelimme. Hän kertoi edellisestä paikasta, ei niin kivasta. Pälyili kulmiensa alta, aurinkolasiensa takaa. Mutta täällä on hyvä, hän sanoi. Hyvä.