Ystäväni Kirsimari Kärkkäinen lanseerasi eilen oman ison unelmansa, Telakan. Ei, hän ei aio alkaa kilpailla korealaisten laivanvarustajien kanssa. Sen sijaan suomalaiset muotisuunnittelijat pääsevät Kirsimarin kokemusta ja verkostoja hyödyntäen vauhdittamaan kasvuaan. Telakassa yhdistyvät monet hyvät asiat: yhdessä tekeminen, brändin rakentaminen, verkoston johtaminen ja suomalaisen designin kansainvälistäminen. Kaikki voittavat. Hurraa!
Lanseerausjuhlien tarjoilusta vastasivat A21 Diningin ja A21:n taitavat makumiehet. Nautin elämäni ensimmäisen kerran jäkälästä myös sisäisesti. Silmän iloa ja rapsakkaa tuntua jalan alla olen toki saanut koko ikäni aistia suomalaisessa metsässä. Jäkälän syöminen oli ihmeellinen elämys. Jotain niin tuttua ja samalla hieman pelottavan kummallista. Kiehtovaa. Miltäköhän aasialaisesta tuntuisi syödä jäkälää?
Maamme on täynnä kultakimpaleita, joihin suhtaudumme itsestään selvyyksinä. Juha Tapion sanoja lainaten aion jatkossa suhtautua maamme antimiin näin: ”Joka aamu mä odotan sua niin kuin ihmeellistä ja uutta / Ja kun saavut mä tahdon katsoa sua niin kuin ensimmäistä kertaa katsotaan.” Mitä jos brändättäisiin seuraavaksi jäkälä? Raaka-ainetta ovat suomalaiset metsät väärällään.