”No se Minna-Martti vaan on sellainen.”
Tiedätte tyypin. Ilmaisee tunteensa hallitsematta niitä. On mielestään suora. Kutsutaan ”vahvaksi persoonaksi”. Saa anteeksi, koska ”on vaan sellainen”.
Jotain on pahasti vialla. Kukaan ei puutu. Kukaan ei siis välitä huonosti käyttäytyvästä ihmisestä riittävästi puuttuakseen. On helpompaa vaan ohittaa huono käytös olan kohautuksella, katsoa sormien välistä.
Tilanne tulehtuu. Mätä alkaa pursuta haavasta. Parhaat ihmiset lähtevät. Maine alkaa kiiriä organisaation ulkopuolelle.
Eikä kukaan silti puutu.
Olemme sekoittaneet vahvuuden heikkoon tunnesäätelyyn. Vuosikymmenestä toiseen rellestävä ihminen ei ilman palautetta, vaatimista ja välittämistä, muuta käytöstään.
Silloin, kun työyhteisöä johtaa huonosti käyttäytyvä ihminen, tilanne on vielä pahempi. Kuka nyt johtajan käyttäytymistä uskaltaisi korjata?
Huutamista. Luurin lyömistä korvaan. Vähättelyä. Nöyryyttämistä.
Ikävä kyllä; todellisia johtamistarinoita tältä vuodelta.
Työnohjaaja Anu Nyman kirjoitti aiheesta LinkedIniin viime viikolla erinomaisen postauksen. Kiitos. Tästä riittää ammennettavaa vähän liian monissa työyhteisöissä.
Kunhan joku ensin rohkenee sanoa ei. Tällainen käytös ei ole sopivaa.
Miten sinä puutut?
***********************
Kehitän johtamista ja vuorovaikutusta.
Koska Suomi tarvitsee kasvua.
***********************
