Käytössäni on toistaiseksi Nokian E71, jo klassikoksi muodostunut bisnespuhelin. Firman sähköpostipalvelin vaihdettiin Microsoft Exchangen uusimpaan versioon kolme viikkoa sitten. Kaksi faktaa, jotka eivät sovi yhteen.
Yhteystiedoista katosi puhelinnumeroita. Yhteystietoja katosi kokonaan. Tiedättehän: saat puhelun numerosta, jota et tunne. Vastaat virallisesti. Vastaaja naurahtaa. Koska hän onkin yksi työkavereistasi. Selittelet: nää on taas näitä Noksun ongelmia… Tai ehkä jatkossa vastaankin: Microsoftin.
Kalenteriin merkityt menot kirjautuivat tuplaten Outlookiin. Tai sitten niitä ei ole lainkaan. Eilen illalla iski paniikki: minä iltana lapsen fysioterapia taas olikaan? Merkintä on kadonnut kalenteristani.
”No Nokian saitilta kävi ilmi, että Exchangen uusin versio ei ihan täysin toimi E71:n kanssa.” Ai jaa?
Tänään menen ostamaan itselleni Android-puhelimen, vaikka joudunkin sitten luopumaan maailmankaikkeuden parhaasta näppiksestä ja siirtymään pitkine kynsineni kosketusnäyttöiseen näppikseen. Ei hyvä yhdistelmä sekään. Mutta epäilenpä, että tämä Nokian ja Microsoftin liitto ei tästä paremmaksi muutu, ei minun henkilökohtaisessa elämässäni, ei Suomen, ei Oulun, ei Tampereen osalta.
Bochum-seikkailusta Nokialla on opittu jotain. Tällä kertaa varoitettiin etukäteen ministereitä siitä, että rakennemuutos tulee olemaan suuri. Ministerit loihe lausumaan yksi toisensa jälkeen (vaalit tulossa!!), kuinka nyt tehdään kaikki nokialaisten perheiden eteen. Ja pelastetaan se, mitä suomalaisesta ohjelmistoteollisuudesta on jäljellä. Jepjep.
Fuusioiden, saneerausten ja muiden suurten muutosten ilmoituksen hetkellä vain yksi on selvää: parhaat työntekijät ovat juuri allekirjoittaneet työsopimuksen kilpailijan kanssa. Ja jäljelle jäävät yrittävät ottaa mukaansa edes jotakin kelluttavaa ennen kuin hyppäävät sieltä palavalta öljynporauslautalta jäätävään veteen.
