”Nyt tuntuu siltä, että me esihenkilöt olemme kaikki samassa veneessä tämän strategian kanssa. Mutta miten me saamme kaikki muut mukaan matkalle?”
Sain viime viikolla johdatella Diakin, Diaconia University of Applied Sciences, esihenkilöitä muutoksen johtamiseen ja keskusteluun Diakin strategiasta. Puheen porina oli mahtavaa kuunneltavaa. Aiemmin päivällä osallistujat olivat innostuneena esitelleet mahtavan Toni Paloheimon johdolla OKR-mallin mukaisia strategisia tavoitteita, avaintuloksia ja tehtäviään. Se antoi hyvän pohjan keskustelulle, jonka tarkoituksena oli – kuten kaikilla keskusteluilla – synnyttää yhteinen todellisuus. Tässä tapauksessa vahvistaa sitä. Kiitos toimitusjohtaja, rehtori Elina Juntunen ja koko Diakin esihenkilötiimi upeasta, yhteisestä päivästä.
Strategia on vain sanoja powerpointeissa, kunnes ihmiset tekevät sen todeksi. Sanat, kuten vaikkapa kestävyys ja vaikuttavuus, ovat vain sanoja, kunnes ihmiset keskustellen luovat niille yhteisen merkityksen. Tarvitaan keskustelua, jotta ihmiset sanojen yhteisen merkityksen lisäksi ymmärtävät, miksi strategia on juuri tällainen ja mitä meille tapahtuu, jollei strategiaa toteuteta.
Ennen kaikkea keskustelua tarvitaan, jotta ihmiset ymmärtävät, mitä he itse strategiasta hyötyvät ja mitä itse kunkin käytännössä pitää tehdä. Keskustelua tarvitaan, jotta jokainen saa mahdollisuuden lausua ääneen ne asiat, jotka uudessa strategiassa huolettavat. Ja ajatuksensa siitä, millaisia tietoja ja taitoja itse kukin kokee tarvitsevansa strategian toteuttamiseen.
Strategiasta tarvitaan keskustelua, jotta ihmiset ajatuksineen tulevat kuulluksi, tunteineen kohdatuksi ja vakavasti otetuksi. Kokevat arvostusta.
Ja sitoutuvat toteuttamaan juuri tätä strategiaa arkisilla teoilla, arkisissa kohtaamisissa.
Jotkut kutsuvat sitä jalkauttamiseksi. Minä en.
