Muokkasimme vuosia sitten kokeneen HR-johtajaystäväni kanssa yritykseni työsopimukset uusiksi. Tärkein uudistus oli erikoisehto, jonka mukaan töissä sai olla hauskaa. Tällä viikolla kirjasimme tuon lauseen yhdeksi uuden tiimimme pelisäännöistä.
Vaihdoin joulukuussa yrittäjästä takaisin palkkatöihin. Pari vuotta ehti mennä yrittäjänä neljän palkkatyövuoden jälkeen. Sitä ennen reilun 16 vuoden ajan yritin, työllistin muita ja opin esimieheksi kantapään kautta. Uudessa työssäni ensimmäisten päivien aikana kiinnitin huomion siihen, miten usein kuulin sanat ”Täällä on tosi kivoja ihmisiä töissä”. Kyynikko sisälläni nosti päätään: ”jaa-a… onkohan tää ihan totta…” Kyllä olisi kyynikko saanut siellä nukkua vaan ja pitää ajatukset ominaan. Kuukausi on vierähtänyt ja tuo lause toistuu edelleen, päivittäin yhä uusiin kollegoihin tutustuessani (meitä on lähes 13 000). Totta se siis on. Meillä on töissä tosi kivoja ihmisiä.
Nämä uudet kollegat ovat myös hyvin taitavia. Lähitiimejäni on kaksi, yrityksen johtotiimi ja oma, asiakaskokemukseen ja viestintään erikoistunut tiimini. Innostuneita, erilaisia, osaavia ja itseohjautuvia ihmisiä molemmissa. Mahtavaa, sanoisin. Sanonkin.
Johtotiimiin on valikoitunut joukko kokeneita ammattilaisia, joiden kohdalla kokemus tarkoittaa myös elämänkokemusta. ”Tämä ihmisten kanssa työskentely kiinnostaa mua enemmän kuin erilaiset koneet ja nosturit. Niitä on tullut jo riittävästi nähtyä”, kiteytti yksi heistä oman valintansa. Moni on valinnut tämän johtotiimin jäsenyyden samasta syystä: mahdollisuudesta käyttää omaa osaamistaan asioiden ja rakenteiden parantamiseksi, jotta kohtaamiset ihmisten kesken olisivat parempia ja suomalaiset alkaisivat taas luottaa meihin.
Tiimi, jota olen päässyt palvelemaan ja luotsaamaan esihenkilön tehtävässäni, koostuu sekin osaavista ammattilaisista. Koen itseni etuoikeutetuksi, sillä he tietävät jo, miksi, miten ja mitä pitää tehdä. Minun tehtäväni on osoittaa kirkas suunta ja palautteella ohjata matkaa sitä kohti. Sparraan, kysyn, kuuntelen, perehdyn – ja jaan kokemustani. Kuljen rinnalla. Ja kyllä, käteni ovat joidenkin asioiden osalta myös jo saveen syvälle upotetut.
Tänään keskustelin päivän aluksi ja päätteeksi liiketoiminnassa työskentelevien kollegojeni kanssa. Kuulin haasteista, toiveista, ratkaisuista, innovaatioista. Mutta sanojen lisäksi kuulin intohimosta, sitoutuneisuudesta, osaamisesta ja hyvästä meiningistä. Tuumasin, että ainakin tämä lähelläni työskentelevä porukka osaa todella arvostaa sitä, että töissä saa olla hauskaa. Uskon, että se on kivijalka kaikelle tekemiselle. Kutsuttakoon sitä vaikka toisin sanoin hyväksi duunifiilikseksi.
Me olemme tässä uudessa työpaikassani aloittaneet maratonin mittaisen muutosmatkan. Se on välttämätön monestakin syystä. Kokemuksesta tiedän, että edessä on myös päiviä, jolloin mikään töissä ei tunnu hauskalta. Silloin uskon meidän tiimimme pelisäännön numero kahdeksan tulevan tarpeeseen: ”Hengitä syvään ja rauhoitu.” Tärkeintä on voida luottaa siihen, että olemme kaikki aidosti tekemässä tätä työtä paremmin. Niin kuin se pitääkin tehdä.
