Ajatuksiani

Kohtaamisia varten pitää valmentaa, pitää olla selkeät vuorosanat ja – mikä tärkeintä: pitää vaatia ja antaa palautetta.

Tuo ihminen kuulee ja näkee minut. Hän ei tarjoa vastausta, ei pyydä keksimään ratkaisua. Seuraavassa hetkessä ymmärrän, että kysymys onkin kenties vaikein, minkä olen kohdannut.

Mitä olet valmis tekemään, jotta elät jatkossa varmemmin omannäköistäsi työelämää, johtaja?

Kehität sitten asiakaskokemusta, henkilöstökokemusta tai johtamista. Tai mikä tärkeintä, johdat muita ihmisiä. Älä tee siitä niin vaikeaa.

Jos johtamistutkija Rensis Likert seuraisi nykyistä säästämis-tehokkuus-puhetta Suomessa, hän kenties kysyisi: ”Tiedättekö, että tuottavuus, työmoraali, yhteenkuuluvuus ja työnhyvinvointi paranevat, kun ihmisiä aletaan tukea, kuunnella ja osoittaa kiinnostusta heitä kohtaan?”

Mietin johtajia. Monella paineita täydellisyydestä. Kyllä johtaja tietää, eikö niin? Tietenkin johtajan pitää olla varma! Osata näyttää suuntaa. Valita, keitä kuuntelee.

Aina ei tarvitse ratkaista. Kuuntele. Pysähdy dialogiin.

Törmään tähän toistuvasti. Asiantuntija käyttää oman alan jargonia. Lyhenteistä voisi tehdä käsikirjan. Monimutkaisuudesta taiteenlajin. Ai, että tekisi mieli nyt puhua hyvinvointialueiden rahoituslaista. Mutta jätän tämän vaan tähän. Nykyinen viisas kollegani, kehittäjä ammatiltaan, kertoi kokemuksestaan uransa alkumetreillä. Oli pitänyt innostuneen puheen oman projektinsa lanseeraustilaisuudessa käyttäjille. Näette kenties jo yleisön kasvoilla tyhjyyttä, ihmettelyä, eikoskemua… Saanut palautteen: ”Puhu […]

Tätä työtä ei onnistuneesti voi tehdä ilman rauhassa ajattelemista, jatkuvaa oppimista ja mielenrauhaa.

Et ole robotti. Ja vaikka luulitkin olevasi asiajohtaja tai järki-ihminen, tunteet ovat aina ihmisten kanssa läsnä ja vain ihmisiä voi johtaa. Kahvikuppia, numeroita ja muita asioita ei.

Muut ihmiset ovat kaikki kaikessa. ”Valitse ympärillesi ihmiset, joiden kanssa sinun on hauska tehdä työtä”, opasti kokenut naisyrittäjä.

Koska Jim Collins on sanonut sen niin hyvin, niin mitäpä minä sitä paremmin raapustamaan: ”Valitse oikeat ihmiset bussiin.”

”Me olemme T-kirjainten luvattu maa. Tuotantoon, tehokkuuteen, teknologiaan, tehtaisiin, toimitusvarmuuteen ja turvallisuuteen satsaaminen on ollut meille aina luontaista. Niiden varassa on rakennettu kansallinen hyvinvointi vailla vertaa. Koulutettu lapset, ruokittu maksuttomalla kouluruualla, luotu sosiaaliturva ja -palvelut. Niille olen – ja olemme – kiitollisia.”

Tiedätte tyypin. Ilmaisee tunteensa hallitsematta niitä. On mielestään suora. Kutsutaan ”vahvaksi persoonaksi”. Saa anteeksi, koska ”on vaan sellainen”.

Jos asioista ja niiden nostattamista tunteista ei keskustella, mikään ei muutu. Ainakaan paremmaksi. Pahemmaksi kylläkin. Juoruilu ja sen myötä epäluottamus vahvistuvat.

Mainekriisit harvoin syntyvät ilman syvällisiä ongelmia kulttuurissa. Aika on ajanut kulttuurin ohi.

Sanat, jotka valitset, vaikuttavat ajatteluusi. Syntyy mielikuvia, tulkintoja, hyväksyntää tai torjuntaa. Sanat heijastavat ja ylläpitävät arvoja. Mikä tärkeintä, ne muokkaavat ajattelua ja sitä myötä toimintaa.

Tekoäly kyllä kehuu, kiittää ja kannustaa, jos sinä et ymmärrä sitä tehdä. Mutta hei, miten vaikeeta se oikein voi olla?

Me olimme toisillemme läsnä ilman tavoitteita. Halusimme ymmärtää toisen todellisuutta. Jaoimme kipeitäkin asioita. Iloitsimme toistemme puolesta. Elimme rinnalla, myötätuntoisena. Kysyimme lisää, kuuntelimme ilman oletuksia.

Tunneäly tarkoittaa kykyä tunnistaa, ymmärtää ja johtaa omia sekä muiden tunteita. Se koostuu muun muassa itsetuntemuksesta, empatiasta, itsehillinnästä ja paremmista vuorovaikutustaidoista. Onko teidän työyhteisössänne jo opeteltu näitä arvokkaita taitoja?

Keskustelimme hoivakodin ovella tapahtuvan kohtaamisen kokemuksesta. Miten erilaista on kuulla sanat ”Tervetuloa, kiva, että tulit!” sen sijaan, että ovi vaan nopeasti avattaisiin ja poistuttaisiin paikalta.

Kokemukseni mukaan tällaisen muutoskyvyttömyyden korjaaminen lähtee brutaalien faktojen hyväksymisestä. Yksi niistä on, että vaikka kuinka haluaisit, ihminen ei ole kone. Ihmistä ei saa napista painamalla päälle ja pois.

Johtajaksi kasvaminen ei tapahdu itsestään, eikä ainakaan yhdessä yössä. Titteli voi muuttua hetkessä, taidot eivät.

Strategia on vain sanoja powerpointeissa, kunnes ihmiset tekevät sen todeksi. Sanat, kuten vaikkapa kestävyys ja vaikuttavuus, ovat vain sanoja, kunnes ihmiset keskustellen luovat niille yhteisen merkityksen. Tarvitaan keskustelua, jotta ihmiset sanojen yhteisen merkityksen lisäksi ymmärtävät, miksi strategia on juuri tällainen ja mitä meille tapahtuu, jollei strategiaa toteuteta.

Uskallatko sinä pyytää tiimiltäsi tai työkavereiltasi palautetta näiden kysymysten avulla? Mitä tunteita mielessäsi herää, kun luet ne? Haluatko aidosti kuulla vastauksen? Millainen kulttuuri teillä on? Palautetietoinen vai ei?

”Ettemme kilpailisi siitä, kuka tuomitsee nopeimmin, vaan siitä, kuka rientää ensimmäisenä auttamaan.”

Keskustelemalla oletukset saavat kyytiä. Tulkinnatkin.
Parasta on, että syntyy yhteinen todellisuus. Loppuu aamuöinen tuskailu: mitäsetarkoitti, miksisesanoiniin, mitämäteinväärin, enkyllätehnyt, pitäkööt tunkkinsa!!!!

Kenties yksi syy sille, miksi tunneälykkyys on johtamiskeskustelussa jälleen kerran kuuminta hottia, johtuu digitaalisuuden hyökyaallosta.

Oman kokemukseni mukaan Insightsin paras anti ihmiselle on lisätä itsetuntemusta. Sen myötä vuorovaikutus toisten kanssa paranee – kunhan on valmis muokkaamaan omaa käyttäytymistään. Ja kyllä: jokainen, ihan jokainen pystyy siihen.

Kun hän uuden tiimiläisen rekryn jälkeen huokaisi kuuluvasti, silmien pyörityksellä mielipidettään korostaen ”Voi ei, taas näitä punakeltaisia!”, tajusin, että häneltä oli mennyt koko Insights-idea ohi.

Insights Discovery -profiilien tekeminen ja niiden purkaminen työpajassa keskustellen on mitä parhain tapa lisätä itsetuntemusta ja parantaa tiimityötä. Mitä tuumaat, tehdäänkö profiilit teillekin?

Erilaiset luontaiset energiat ja käyttäytymistyylit leimaavat tapaamme toimia. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole vain yhtä tai toista. Jokainen meistä hyödyntää elämässään niin tulenpunaista, auringonkeltaista, ruohonvihreää kuin jäänsinistä energiaa.

Seurasin tapahtumaa vierestä viime viikolla lomallani Espanjassa. Hilpeys tarttui meihinkin. Tuossa kohtaamisessa toteutui yksi asiakaskokemuksen kehittämisen kultaisista säännöistä: yllätä lopussa positiivisesti.

Tannoinen työkaverini tuumasi kerran ääneen, että ”Sun voi Susanna olla vaikeaa ymmärtää, miten nopeasti meidän toimintaympäristö muuttui.” Se auttoi minua näkemään tuota vakavaa, kriisiin johtanutta muutosta myös kokeneiden työkaverieni silmin. Koko toimialaa vavahduttanutta muutosta. Ainoa keino oli sopeutua muutokseen, myöntää virheet ja korjata ne tarmokkaasti – ennen kaikkea kulttuuria ja johtamista uudistaen.

Sanoilla on merkityksen lisäksi valtaa. Minkä sanan tai mitkä sanat valitset strategiasi toimeenpanoon? Minkä sanan klikkiotsikkoon? Osaatko lukea näiden sanojen takaa – tai rivien välistä – mitä kirjoittaja tai lausuja tavoittelee?

Uusi työvuosi alkaa iloisella uutisella: aloitin vastikään perheyritys Wiitta Oy:n hallituksen jäsenenä. Olen kiitollinen yrittäjä Wille Viittaselle luottamuksesta ja innoissani siitä, että pääsen mukaan vahvistamaan tätä työllistävää perheyritystä omalla osaamisellani.

Prönö julkaisi viime viikolla vuotuisen selvityksensä Helsingin pörssin yhtiöiden hallitusten koostumuksesta. Raportti on hämmentävää luettavaa. Tilanteessa, jossa pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen indeksi laskee kuukaudesta toiseen, voisi ajatella uusien keinojen olevan tarpeen kasvun löytymiseksi.

Kulttuurinmuutoksessa keskeisintä on ollut oivaltaa, että työtä tehdään asiakkaita varten, siitä kannetaan sadan prosentin vastuu ja sen myötä epäkohdat on nostettava rohkeasti esiin. Kuuntelun, kehumisen, kiittämisen, kannustamisen ja korjaavan palautteen taitojen vahvistaminen on ollut aivan ratkaisevaa.

Vaikuttavuusseura ry antoi tänään erityismainininan Attendo Suomi muutosmatkalle! ”Arviointiraati antaa teolle erityismaininnan uskalluksesta tarttua havaittuihin ongelmakohtiin systemaattisesti, moniammatillisesti ja moniulotteisesti.” Juhuu!!!

Kerrasta toiseen minua liikuttaa hetki, jolloin on vastapuolen virheestä johtuvan vapaaheiton aika. Tilanne on kuumottava.

Olen ihmetellyt ääneen, ja saanut nähdä ihmeen: on syntynyt uusia merkityksiä ja tarinoita. Mutta mikä parasta, ihminen, jonka kanssa olen keskustellut, on silminnähden huojentunut ja jotenkin… voimaantunut.

Muutos on mahdollisuus, sanovat. Minun on nyt aika ottaa seuraava steppi omalla matkalla ja vapauttaa paikka seuraajalleni.

Eilen ajattelin keskustelumme jälkeen poikkeuksellisen paljon johtajan, esihenkilön, pomon, joukkueen kapteenin, tiimin vetäjän merkitystä muille ihmisille. Ajattelin sitä, miten unelmat ovat sukua toivolle, mutta unelmien ja toivon ero on ihan siinä toivon rinnalla elävät epätoivo ja toivottomuus.

Pian on kaksi vuotta siitä, kun aloin työkseni johtaa muutosta suuressa organisaatiossa. En tietenkään yksin, vaan tiiviin ydinjoukkueen ja lopulta satojen muiden ihmisten kanssa.

Minunkin elämäni heitti kuperkeikkaa maaliskuun alussa. Vuoden suunnat oli juuri ehditty yhdessä miettiä, kun korona muutti suunnan.

TikTakilla on biisi, jossa heilutaan taas ja todetaan, että ”Ei se meidän syy oo, jos on suunta hukassa / kellot takaperin käy / maailma on vinossa (hei!)”

Pohdimme yhdessä, miten vaikeaa tuotantotalouden luvatussa maassa asiakas on edelleen monille hankala sana. Puhumme mieluummin potilas- ja oppilasaineksesta, vanhustenhuollosta ja noh, ylipäätään kaikesta tuotantolähtöisestä kuin asiakkaasta ja palvelusta.

Kohtasin toisen nuoren. Kahvittelimme. Hän kertoi edellisestä paikasta, ei niin kivasta. Pälyili kulmiensa alta, aurinkolasiensa takaa. Mutta täällä on hyvä, hän sanoi. Hyvä.

Tänään tapasin töissä useita muistisairaita, vanhempia ja yllättävän nuoria. Näin ihmisiä, joiden kasvoilla oli valoisa ilme. Ihmisiä, jotka nauroivat, hymyilivät ja keskustelivat.

Työskentelen nykyisin hoiva-alalla. Myös tällä alalla kuulen paljon tuotantotalousmaailmasta peräisin olevia sanoja. Mitä ajattelet vaikka näistä: vanhustenhuolto, hoitolaitos tai laitoshoito?

Tänään keskustelin päivän aluksi ja päätteeksi liiketoiminnassa työskentelevien kollegojeni kanssa. Kuulin haasteista, toiveista, ratkaisuista, innovaatioista. Mutta sanojen lisäksi kuulin intohimosta, sitoutuneisuudesta, osaamisesta ja hyvästä meiningistä. Tuumasin, että ainakin tämä lähelläni työskentelevä porukka osaa todella arvostaa sitä, että töissä saa olla hauskaa.

Autoja ja koneita huolletaan, mutta ihmisiä palvellaan, hoidetaan ja hoivataan. Silti suomen kielessä viljellään edelleen termejä vanhustenhuolto, sosiaalihuolto, terveydenhuolto. Meissä kaikissa tuntuu asuvan pieni tuotantotalouteen erikoistunut insinööri, jolle prosessit ovat kaikki kaikessa. Onneksi yhä useammin sanomme vanhus- tai ikäihmisten palvelut, sosiaalipalvelut ja jopa terveyspalvelut. Se on ihmispuhetta, se.

Filosofiani mukaisesti vuorovaikutus ja paremmat kohtaamiset ihmisten kesken johtavat lopulta maailmanrauhaan, mutta ihan ensi alkuun organisaation tavoitteiden saavuttamiseen.

Työelämä ja elämä muutenkin esimerkiksi sairaalan seinien sisä- ja ulkopuolella on kovin erilaista. Sisällä elämä on hierarkioiden, (lääke- ja hoito)tieteen, potilasturvallisuuden, hoitovirheiden välttämisen ja -pelon ohjaamaa. Ulkopuolella työelämään liittyvät keskustelut taas alkavat usein esimerkillä Googlelta, jossa tutkittiin parhaiten menestyvien tiimien salaisuutta, psykologista turvallisuutta. Ja jatkuvat esimerkeillä luottamuksen ja rakentavan konfliktoinnin edellytysten rakentamisesta, jotka ovat välttämättömiä kivijalkoja toimiville tiimeille.

Uskon, että vain keskustelemalla voi syntyä yhteinen todellisuus. Strategioista tuttu yritysjargon ja sanahelinä jäävät sellaisiksi ilman keskustelua. Ne näkyvät kyllä strategiapowerpointeissa, mainonnassa ja tarroina liiketilojen ikkunoissa. Ihmiset, edes oma väki, eivät koe niitä millään tavoin koskettaviksi tai omaa työtä, saati kohtaamisia ohjaavaksi.

Rakentakaa luottamusta avoimuudella. Keskustelkaa.

Ystäväni totesi muutama vuosi sitten, että muutos on huono sana. On parempi puhua parantamisesta. Sillä aiemmin on tehty varmasti ainakin joitain asioita hyvin. Ja ihmisen on paljon helpompaa ottaa vastaan sana parantaminen kuin muutos. Muutoksessa on sanana jotain uhkaavaa, pelottavaa, tasapainoa järkyttävää. Parantaminen puolestaan – noh, se on parantamista. Sama asia, kaksi näkökulmaa. 

Ensin, silloin yli sata vuotta sitten, tuli tieteellinen liikkeenjohto eli taylorismi. 1920-luvulla, eli jo satakunta vuotta sitten tuli Elton Mayo ja ihmisjohtaminen. ’60-luvulla nämä kaksi yhdistettiin ruudukkoon, jonka koostivat tutkijat nimeltä Robert Blake ja Jane Mouton. Syntyi viisi johtamistyyliä, joista viimeisenä silloisen ymmärryksen mukaan tavoiteltavin eli joukkuueen johtaminen. Sitten tuli toukokuu 2019 ja Jukka Jalonen. […]

Minua ei juurikaan tunneta matemaattisista taidoistani, mutta tämän yhtälön olen todennut toimivaksi: hyvin johdettu henkilöstö tuottaa parempia asiakaskokemuksia. Ja henkilöstö, joka kokee saavansa palautetta reilun meiningin mukaisesti – siis niin kannustavaa kuin korjaavaa -tekemisestä, eikä ominaisuuksista, useinmiten kokee tulevansa johdetuksi hyvin. Henkilöstö- ja asiakastyytyväisyyden korrelaatiota on tutkittu etenkin ravintola- ja hotellialalla. Tulokset ovat yksiselitteisiä: niiden […]

Alkukesän perjantai-ilta. Ikkuna avoinna, linnut livertävät, koivu vihertää. Ollaan tultu saunasta. Äiti ja täti rullaavat papiljotteja toisilleen, on kampausnestettä ja sifonkihuivit. Taustalla soi radio. Puhelinlangat laulaa. Minulla on radioon elämänikäinen, lämmin suhde. Radiosta on kuunneltu merisäät ja tanssittu kaljaasin kannella Hopeisen kuun tahtiin. Aamulla herättyä kuultu Ylen Aikaisen uutisista, että John Lennon on kuollut. Viihdytty […]

Miten johtaa asiakaskokemusta, kun yksi tärkeimmistä tekijöistä on se ”inhimillinen”? Tätä pohdin aamulla antaessani haastattelua palvelujohtamisesta lopputyötään tekevälle opiskelijalle.

”Poikkitieteellinen Seura ry” voisi olla meidän kolmen vuosittaisten pikkujoulujen järjestäjätahon nimi. He insinöörejä, minä valtiotieteilijä. He energia-alaa hengittäviä, minä tunnekokemuksista intoileva. Keskustelut heidän kanssaan rikastuttavat maailmankuvaani valtavasti. Eilen aloin uskoa, että ilmastonmuutos voidaan sittenkin kampittaa, sillä ratkaisut ovat olemassa. Sain vahvistusta jo vuosia toistelemalleni lauseelle, että suomalainen insinööri pelastaa maailman.

Sain viime keväänä kutsun liittyä turkulaisen mainostoimisto Hansdotterin hallituksen jäseneksi. Olin kerännyt kokemusta tiimin kanssa työskentelystä paitsi kollegana, myös asiakkaana. Iloitsin tämän joukon rohkeasta hypystä yrittäjäksi. Tiesin, miten he suhtautuvat toisiinsa ja asiakkaisiin, miten markkinointiin ja työn laatuun. Olin otettu pyynnöstä, sillä tiesin voivani olla heille yrittäjinä avuksi, palvella heitä.

Kosta hyvällä, sillä hyvä alkaa kierrättää hyvää muiden hyväksi. Seitsemän vuotta sitten tammikuussa minä, yksityisten terveyspalveluiden kanta-asiakas, törmäsin omaisen roolissa julkiseen terveydenhuoltoon. Se ei ollut mikään hempeä kosketus, vaan raju törmäys. Hetki, jolloin lääkäri häntä seitsemän tuntia odotettuamme saapui luoksemme, ja ensi sanoikseen sanoi töykeästi töksäyttäen kuolemansairaalle isälleni ja meille omaisille ”kuka on sanonut, että […]

”Niin muuttuu mailma, Eskoni”, kirjoitti Aleksis Kivi vuonna 1864. Tulevan kevään vaalit asettavat meidät suomalaisetkin taas alttiiksi taidokkaalle verkkovaikuttamiselle, johon olemme itse tarjonneet isot eväät. Vaikuttava viestintä ja taidokkaasti jalostettu data ovat yhdistelmä, jonka tuloksena me ihmiset ryntäämme tietoisesti rakennettujen jakolinjojen eri puolille ja alamme syyttää ja solvata toisiamme. Ja niiden jakollinojen rakentajat eivät välttämättä […]

Laskin tänään, että olen äitiurani aikana sanonut lauseen ”laita omat astiat koneeseen” reilut kahdeksan tuhatta kertaa. Minulla on perheessä direktio-oikeus, joka perustuu asemaani. Eri kehitysvaiheissa vastaukset ovat vaihdelleet kiukuttelusta murahteluun, äänettömyydestä äläjankuta-tokaisuun. Vuosi vuodelta olen joutunut sanomaan lauseen harvemmin. Silti toistin sen viimeksi eilen. Viime viikkoina olen keskustellut useiden esimiesten kanssa korjaavan palautteen antamisesta. Ollaan […]

Puhdistimme aamulla pyykkikoneen ja -kuivurin suodattimet. Edellisestä kerrasta oli vierähtäyt tovi aikaa, mikä jo näkyi siivottomuutena, mutta ei vielä haitannut koneiden toimintaa. Kumpikaan ei ylikuumentunut, saati lopettanut toimintaansa. Uupunut työssään. Suomalaiset ovat tilastojen mukaan maailman onnellisin kansa. Itse olemme toki sitä mieltä, että jossain on ollut virhe. Emmehän me nyt. Kun lukee uutisia, huomaa, että […]

En usko, että yksikään viiden tähden hotellin vastaanottovirkailija alkaisi kertoa asiakkaalle tämän kirjoittautuessa sisään hotellihuoneiden siivousprosessista tai huonepalvelun tehokkuudesta. Kuitenkin niin aika moni muu yritys tekee: puhuu asiakkaalle ensisijaisesti itsestään, tuotteistaan, tuotannostaan.

Minä sytyn asiakaskokemusten parantamisesta, liiketoiminnan muutoksen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Olen parhaimmillani, kun luon parempia toimintamalleja ja rohkaisen ja innostan ihmisiä muuttamaan ajatteluaan. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana omassa elämässäni on muuttunut paljon. Työkseni olen muuttanut satoja asioita paremmin toimivaksi. Ei siis liene yllätys, että seuraavaksi liityn mukaan muutostoimisto Flown heimoon luodakseni parempia kohtaamisia, saadakseni asiakkaidemme bisneksen virtaamaan […]

Jorma, joka vei meidät levottomat kolmasluokkalaiset koulun pihalle kuuntelemaan, kun hän luki Narnia-kirjoja. Sere, joka perusti oman kuoron meidän luokan tytöille. Pirkko, joka sai rakkauteni äidinkieltä kohtaan syttymään roihuun, joka ei laannu. Eero, jonka historiantunnit saivat minut valitsemaan valtiotieteellisen koulutuksen. Ikimuistoisia opettajia. Hesarin liikuttavan ihana juttu mieleen jääneistä opettajista sai minut tänä aamuna kyyneliin. Jokainen […]

Muistatko, miten jännitti mennä aikanaan verotoimistoon? Minä muistan, sillä vielä ’80-luvun lopulla verottaja ei palvellut, vaan kohteli suomalaisia hallintoalamaisina. Kauan sitten aloitettu verottajan kulttuurinmuutos on johtanut ystävälliseen ja asiantuntevaan palveluun – kaikissa mahdollisissa kanavissa. Minä, verottajan asiakas, kiitän.

Auton kesärenkaiden vanteiden pultit piti kiristää. Melkein jäi hoitamatta. Kunnes ilmanpaineiden varoitusvalo syttyi. Tuumasin, että hoidetaan molemmat asiat kerralla pois. Googlasin ystävän suositteleman firman. Ajoin pihaan. Kuulin heti kysymyksen ”voisinko olla avuksi?” Huokasin helpotuksesta ja vastasin: voi kiitos, kun kysyt!

Helsingin Sanomat julkaisi tänään artikkelin lääkärien palkkausmalleista.  Juttu jäi kuumottelemaan mieltä. En nimittäin ollut uskoa silmiäni lukiessani seuraavan asiantuntijalausunnon:  ”Hoidon kliininen laatu ja asiakastyytyväisyys ovat kaksi täysin eri asiaa”. Whaaat?

Ostin verkosta kotitoimistolle satulatuolin. Saitti toimi hyvin, samoin itse ostoprosessi. Ja koska päädyin ostamaan käytetyn tuolin, soitin ja varmistin ensin, missä kunnossa tuoli olisi – ja millainen sen kuvassa näkyvä jalka käytännössä on. Sain ystävällistä neuvontaa. Lisäksi minulle soitettiin hetken kuluttua, sillä tuolin jalassa olikin naarmu paikassa, jota myyjä ei ollut minulle kertonut. Hän lähetti […]

Ysiluokalla käytiin työvoimatoimistossa tekemässä jonkin sortin urasoveltuvuustesti – tai jotain sellaista. Hämäriä muistoja. Tuloksesta muistan, että opettajaksi tai sairaanhoitajaksi olisin soveltunut. Jaa-a.

Olen saanut viime viikot olla vuokrajohtajan roolissani osa työyhteisöä, jossa ihmiset ovat huomaavaisia, ystävällisiä ja myötätuntoisia toisiaan kohtaan. Ihan ilman kehotusta tai kouluttamista.

Tee mitä rakastat, rakasta mitä teet, lukee mm. Kotipizzan strategiassa ja kahvibrändin parhaillaan kaduilla näkyvässä ulkomainoskampanjassa.

Minun ikäiseni suomalaiset muistavat, millaista ennen vanhaan oli asioida verovirastossa. Tylyjä virkailijoita ja pitkiä jonoja. Ei tietoakaan asiakaskeskeisestä toiminnasta. Sitten tapahtui jotakin. Verottajan kulttuuria alettiin muuttaa. Verovirasto muuttui verotoimistoksi, virkailijat alkoivat palvella, tarinat verottajan kanssa asioinnista muuttuivat kauhutarinoista kehuiksi. Nykyisin ikäiseni suomalaiset kertovat kauhutarinoita terveydenhuollon kanssa asioinnista. Viimeksi saimme lukea surullisen tarinan viime sunnuntain Helsingin […]

Fokuksessa tuotekehitys, tuotekehitys, tuotekehitys? Ja tuotannon ja logistiikan kehittäminen? Kyllähän hyvä tuote itsensä myy, eikö niin? Voi meitä tuotannon ja tuotekehityksen nimeen edelleen vannovia…

Istuin taannoin seminaarissa kuuntelemassa puhetta asiakaskokemuksesta. Mutisin mielessäni, että ei se asiakaskokemus kuitenkaan pelkkää digiä ole. Puhuja toisensa jälkeen esitteli analytiikkaa, robotiikkaa ja käyttöliittymien virittelyä. Vain harva puhui ihmisen kohtaamisesta.

Tarinan mukaan isoisäni Alvar antoi myllyssään työskenteleville sodan aikana ohjeen: jos joku tuo vesikelkalla viljaa jauhatettavaksi, ei säännöstelykorttia kysytä. Omaakaan viljaa kun ei sodan aikana saanut jauhattaa ilman lupaa. Mylläri rikkoi lakia – tai kohteli naapurin leskeksi jäänyttä, kuuden lapsen yksinhuoltajaäitiä myötätuntoisesti. Katsantokannasta riippuen.

21 vuotta vanha pyöräni kävi Tampereella kauneusleikkauksessa. Sain Konani takaisin eilen: leveämpi stonga, kevyemmät renkaat ja pari muuta juttua. Ihan kuin uusi! Tänään kävin fiilistelemässä, miten ihana sillä on nyt ajaa. Mieleeni muistui päivä, jolloin Chamonixissa ajoin alas päivän pituiselta maastolenkiltä ja päädyin sillalta väsyneenä päistikkaa jokeen. Fillari päälleni, tuloksena mustelmia pitkin kroppaa. Mutta paikat ehjänä.

Seison uuden edessä. Tuntuu hyvältä, kutkuttaa, ideat kuplivat mielessä. Samalla mieli on hyvin haikea, sillä uusi tarkoittaa vanhasta luopumista.

Kävin viikolla mielenkiintoisen keskustelun tulevasta sote-uudistuksesta kahden alan ammattilaisen kanssa. Heitä huoletti, että ihmiset eivät enää valitse oikein, kun valinnanvapaus lisääntyy. Siis mitä? Oikein?

Sain eilen osallistua inspiroivaan aamiaistilaisuuteen, joka järjesti D11 Helsinki. Aiheena olivat uudet liiketoimintamallit, jotka muuttavat arkeamme. Läsnä yrityksen organisoiman Millenial Boardin nuoria vaikuttajia ja meitä neljänkympin ylittäneitä johtajia. Virkistävä kattaus.

Jo edellisenä viikonloppuna ahdistaa. Miten tulevasta viikosta selviää? Aamut, päivät ja illat ovat täyteen ahdettuja. Liikuntaa, kokouksia, ystävien tapaamisia, velvollisuuksien hoitamista, työmatkoja, lasten kokeisiin preppaamista, kesätöiden haussa avustamista. Kaikkea. Ja liikaa.

Joku on ymmärtänyt jotain väärin. Ettäkö luovuus olisi jotain huithapelien touhua, sähläämistä ja säätämistä. Ei. Luovuus kukkii, kun sillä on tilaa. Ja tilaa tulee, kun säätäminen ja sählääminen poistetaan hyvillä prosesseilla, dokumentoinnilla ja jatkuvalla kehittämisellä.

Kuuntelin tänään puheenvuoroa, jossa kannustettiin pk-yrityksiä kansainvälistymään. Siis harjoittamaan vientiä. Suomeksi sanottuna: myymään muillekin kuin suomalaisille. Esitysmateriaalissa oli mukana kysely, jossa oli selvitetty, mitkä asiat pk-yrityksissä ovat vientiin liittyen kunnossa ja mitkä eivät. Tuttua settiä: tuote ja tuotekehitys olivat kunnossa, mutta myynnissä oli kehitettävää. Epäuskoisena luin noin 20 kohdan listaa läpi ja yritin etsiä joukosta […]

Muistatko, miten Kimi Räikkönen vastasi urheilutoimittajille, kun nämä kysyivät, miten kisa meni? Hän kertoi aina, miten me onnistuimme, mitä me teimme, missä me mokasimme. Alkuun se tuntui oudolta: Kimihän se sitä autoa ajoi! Ei mikään me.

Tapasin kerran toimitusjohtajan, joka kertoi ajastaan suurimman osan kuluvan johtoryhmäläisten kanssa. Hänen prioriteettilistallaan korkeimmalla olivat suorat alaiset, eivät asiakkaat, numerot tai tuotanto. Melko harvinaista. Suuresti arvostamani hospitality-alan ja asiakaskokemuksen kehittämisen konkari Kalle Ruuskanen kertoo oppineensa äidiltään, ravintola-alan yrittäjältä, yhden asian ylitse muiden: asiakas on kuningas, mutta henkilökunta on kuninkaampi.

Markkinointipodcasteja, markkinoinnin perusteosten selailua, analytiikan ihailua, testejä, tekstejä sovelluskauppaan, power pointien päivittämistä, printtimainosten viilausta, saitin tekstien ja rakenteiden viilausta, messuosaston suunnittelua. Uuden oppimista ja to do -listan lyhentymistä asia kerrallaan.

Olen edelleen pyörällä päästäni. Takana kolme päivää tulevaisuudessa. Tiistaina food techiin keskittyneessä Slushin side-eventissä, Tonic16:ssa, ja eilen ja tänään Slushissa Messukeskuksessa. Ajatukset harhailevat näetyssä ja koetussa – mitä tästä jalostuu omaan arkeen tulevien viikkojen ja kuukausien aikana? Miten hyödynnän kaiken kokemani?

Kirjoitin pari vuotta sitten, että Suomi on t-kirjaimien luvattu maa. Keskitymme tuotteeseen, tuotantoon, tuotekehitykseen, toimitusvarmuuteen ja tehtaisiin. Kaupallisesti suuntautuneen insinöörin tittelikin on tuotantotalouden insinööri. Mutta ei näihin perinteisiin t-sanoihin keskittyminen ole vain insinöörien ominaisuus, kyllä markkinointiväkikin aika vahvasti niihin keskittyy.

Olen saanut kolmena päivänä peräkkäin lämpimiä kiitoksia tekemisistäni. Se tuntuu todella hyvältä. Mutta… kissa kiitoksilla elää, sanoi vanha kansa. Pitäisikö kiitoksen saamisen tuomasta hyvästä olosta siis tuntea huonommuutta?

Isäni meni parikymppisenä vakuutusasiamiehenä myyntikäynnille myllärin luo. Kyseli kuulumisia. Kuuli, että muuten asiat ovat hyvin, mutta myllynkivet olivat tylsyneet, eikä teroittajaa oltu saatu paikalle. Harmitti. Isäni tokaisi: kuule, nostas toinen kivi ylös, niin minä teroitan, kun kerran osaan. Homma tuli hoidettua – ja kaupat kotiin.

Pilkoin äsken juuriselleriä, porkkanoita, valko- ja keltasipulia. Avasin viisi purkkia Mutti-tomaattimurskaa ja kolme tomaattipuretta. Ruskistin 1,4 kg naudan jauhelihaa ja paketillisen pekonia. Parin tunnin päästä on viikon paras hetki, lauantain illallinen perheen kanssa. Olen kasvanut ruokaa rakastavan äidin helmoissa. Silti en osannut kuin munia paistaa, kun muutin kotoa omilleni. Äiti oli kauneutta ja parhaita makuja […]

Lokakuun teema aikakausilehdissä on syöpä, lähinnä rintasyöpä. Selviytymistarinoita löytyy niin julkkisten kuin ihan tavallisten naisten keskuudesta. Puhutaan myös lähestyvän Movemberin vuoksi eturauhassyövästä. Ja paljon puhutaankin.

Olen ollut koko ikäni, 48 vuoden ajan, saman vakuutusyhtiön asiakas. Näin pitkiä asiakassuhteita minulla ei taida muita olla. Jollei sitten lasketa Helsingin kaupungin terveyspalveluita. Minun ja LähiTapiolan suhteessa on näiden vuosikymmenten aikana ollut ylä- ja alamäkiä, mutta pääasiassa olen kokenut turvaa ja huolenpitoa.

Tänä syksynä kouluista kantautuu mahtavia uutisia. Uusi opetussuunnitelma on vihdoin käytössä! Se lupaa niin opettajien työlle, lapsille kuin heidän vanhemmilleenkin paljon. Vai mitä olette mieltä vaikkapa tästä: ”oppilaalla on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä”.

Katso metsää puilta, sanotaan. Koska olen lapsuudessani saanut kulkea hyvin hoidetussa talousmetsässä, siis huminoivien honkien keskellä, jalan alla rapisevat varvut ja jäkälät, tiedän kyllä mitä tällä tarkoitetaan. Ei lähintä puuta, vaan valoisaa, kauas näkyvää metsämaisemaa. Kokonaisuutta.

Kävelin Stockan vuodevaateosastolla. Halusin ostaa uuden tyynyn. Olin tietenkin jo selannut Tempurin sivuja, mutta en uskaltanut suinpäin ostaa tyynyä verkosta ilman kokeilemista. Osastolla minua lähestyi kokemusta ja ikää huokuva myyjä, sanotaan vaikka Herra G.

Neljäs kesälomaviikko päättyy parin päivän päästä. Vietän lomaani poikkeuksellisen myöhään, ja palaan töihin vasta elokuun toisella viikolla. Tämä on ollut yksi elämäni parhaista kesälomista.

Sain ystävättäreltä parikymppisenä kevyen kuittailun kera lastenkirjan nimeltä ”Rauhoittuminen on helppoa”. Se tuli mieleeni eilen, kun fyssari totesi mulla olevan huippu-urheilijan stressinsietokyky. Ja piti pienen puheen sen negatiivisista puolista.

Se alkaa aina samoin. En tiedä asiasta mitään. Jostain tulee sysäys, ja lopulta intoilen asiasta kaikille vastaantulijoille. Olen käynyt työurallani saman prosessin läpi satojen teemojen kanssa: oluen kantavierre. Lentoliiketoiminta. Hakukoneyritys. Öljynjalostus. Digitaalinen omavalvonta. Ja nyt – joukkorahoitus.

Tiesin viime syksynä, että edessä olisi rankka duunitalvi. Näin jälkikäteen ajatellen en kyllä todellakaan tajunnut, miten rankka siitä tulisi. Palkinto kovasta duunista järisyttävän kovan tiimin kanssa on ilmoilla: Fredman.

Suomen Bocuse d’Or -edustaja, Sitoumus2050, HeeboApp, Finnjävel, Kampin Kukka, Vuoden Kokki ja Vuoden Tarjoilija. Yhdistävä tekijä: halu olla paras. Eilen sain vapaapäivän negatiivisuudesta. Kaukana olivat yleinen valittaminen, yhteiskuntasopimuksen heiluminen milloin toteutumisen, milloin kaatumisen vaakakupissa, luottoluokituksen romahtaminen, soteuudistus, laittomat lakot – ei tietoakaan näistä! Sillä vietin päivän heidän keskuudessaan, jotka haluavat olla parhaita.

Kuvassa istuvat Aili, Aino, Hilma ja Vilhelmiina. He ovat sukuni naisia. Koulutus? Elämänkoulu. Lisäksi pari vuotta kierto- tai kansakoulua. Työelämään viimeistään 12-vuotiaana.

Kävin taas eilen hypermarketissa ruokaostoksilla. Ja vannoin ties kuinka monennen kerran, että nyt aktivoidun ruoan verkkokaupan osalta! Aikaa säästyy vaikka kukkakaupassa asioimiseen, rahaakin ehkä säästyy, kun heräteostokset jäävät pois. Viikonlopun herkkuja varten on kiva lähteä erikseen ostoksille, kun se viikon perussetti, mukaan lukien kuusi litraa luomumaitoa, päätyy kotiin verkkokauppatoimituksena. Enkä silti tunnu saavan muutosta aikaiseksi.

Naurattaa ääneen. Luen lähes 30 vuoden takaisia omia kirjeitäni, jotka ystävättäreni postitti minulle takaisin. Kirjeissä lörpöttelen kuulumisiani, suunnittelen tulevaa, muistelen yhteistä ulkomaanmatkaa. Kirjeistä välittyy arkisia hetkiä, niin onnen kuin huolenkin. On inssiajoa, on yo-kirjoitusten kanssa tuskailua, poikaystäväpohdintaa. Elämää. Ammatinvalintapsykologi- ja personallisuustesti -kohta pysäyttää. Mikä tuska abivuonna olikaan, kun en tiennyt, mitä oikein haluaisin työkseni tehdä! […]

Neljä vuotta sitten tähän aikaan istuin Marian sairaalan poliklinikan käytävällä odottamassa äitiäni ja sisartani, jotka olivat tulossa sinne ambulanssilla toisesta sairaalasta. Olin viettänyt päivän Meilahden sairaalassa isäni kanssa, joka oli viety sinne kaksi päivää aikaisemmin ambulanssilla. En ikinä unohda noita kevään 2012 päiviä, matkoja ambulanssilla, hetkiä sairaaloiden käytävillä ja potilashuoneissa.

Latasin aamulla AppStoresta lääkäri Aki Hintsan Better Life -sovelluksen. Kiinnosti, koska sitä on markkinoitu hyvin. Hintsan kirjakin minulla on. Hesarista luin aamulla, miten Hintsan hihaa on nyitty enemmän kuin tarpeeksi Maailman talousfoorumissa. Minua huojensi. En siis ole ainoa johtaja, joka kokee riittämättömyyden tunnetta. Ainakin, jos puhutaan itsensä johtamisesta. Olen juossut maratoneja, olen laihduttanut, olen mitannut […]

Näen pilkkeen pariskunnan silmissä, aistin rakastuneisuuden kevyen ilmapiirin. Olisi helppo ohittaa heidät. Ajatella, että no, jälleen yksi toisella kierroksella oleva pariskunta… ”Älkää odotelko. Elämä on arvaamaton.” Melkein jo arvaan, mitä seuraavaksi. Kolme ystävätärtäni on jäänyt nuorena leskeksi. Oletan, että vain oman lapsen kuolema voi olla vaikeampaa kuin rakkaan puolison menettäminen. Jokaisen heidän kanssaan olen keskustellut pitkään […]

Valtakunnansovittelija Minna Helle kertoi eilisessä Hesarissa, että hän pitää yhteyttä alan ihmisiin silloin, kun soviteltavia riitoja ei ole käynnissä. ”Luottamus pitää rakentaa rauhan aikana, keskellä riitaa on myöhäistä.”  Eilen sunnuntaina somessa levisi juttu, jossa MTK ja SEL ihmettelivät journalistisen median palstoilla miksi Finnair ei tarjoa koneissaan suomalaista ruokaa. Tänään Finnairin kokenut viestintäjohtaja Arja Suominen veti […]

Kaksi palaveria, kaksi organisaatiota, kaksi kulttuuria. Yksi päivä. Ensimmäinen: kasvotusten, ihmisiä eri puolilta Suomea saapuneena hieman pönöttävään palaverihuoneeseen. ”Tästä ei tule mitään.” ”Tämä on taas tätä samaa kuin aina ennenkin.” ”Silloinkin, kun tätä viimeksi yritettiin, ei saatu mitään aikaiseksi.” Toinen: Skypellä, ihmiset eri puolilla Suomea kokoontuneena digitaaliseen kokoukseen. Kaksi heistä kotona, toinen etäpäivää vietämässä, toinen […]

Tänä syksynä digitalisoitumishurmos on vallannut monet isot korporaatiot.  Koneet ja järjestelmät ja tietenkin mobiili kuntoon, niin siitä se kasvu lähtee! Jaa-a. Kunpa se olisikin noin helppoa. Digitalisoituminen on vyörynyt Suomeen kuten laatu aikanaan. Yhtäkkiä kaikilla on digihankkeita, digijärjestelmiä, digipäälliköitä, jopa digiauditointeja. Ostetaan järjestelmiä, luodaan malleja, kirjoitetaan loputtomia power pointteja ja lähetetään niitä luettavaksi. Suomalainen johtaja on elementissään! Mutta […]

Paloheinän terveysasema saa Happy or not -asiakastyytyväisyyskyselyssä kaupungin terveysasemista parhaat pisteet. Myös terveysaseman kokonaispisteet ovat parhaat. Asiakastyytyväisyyttä mitataan nimittäin myös ns. T3-ajalla. Se kertoo, milloin terveysasemalla on kolmas vapaa aika lääkärille. Helsingin kaikkien asemien keskiarvo lokakuussa oli 24 päivää. Paloheinässä 7. Tampereella tyytyväisimmät terveyskeskuksen asiakkaat ovat Lielahdessa. Molempien asemien johtajat toteavat, että menestys perustuu henkilökuntaan. He […]

Lähdin eilen kiireessä salille. Olin sopinut personal trainerin kanssa tapaamisen kello neljäksi, Kehä I:n ruuhkia ja omaa työpäivääni uhmaten. Töissä jäi tilanne päälle. Olin pahalla tuulella ja polven nivelrikko muistutti taas olemassaolostaan. Tunnin kova treeni kuitenkin vei kiukun ja toi voimaa. Niin henkistä kuin fyysistäkin. Yhteiskunnallinen keskustelu työn raskaudesta on jo kuin tapettia, siihen ei […]

Olin tänään puhumassa Leppävaaran Rotary ry:n jäsenille. He nauttivat yhdessä viikoittaista tiistailounastaan Albergan kartanon upeassa tiilikellarissa. Olin saanut kutsun tulla kertomaan työnantajani Eskimon muutostarinasta, sillä Rotaryjen lokakuun teemana on talouskehitys ja yhteiskunnallinen kehittäminen. Intoilin tapani mukaan Eskimon brändistä, muutoksen johtamisen onnesta ja haasteista, Eskimo-konseptista, työkavereistani, perheyrittäjyyden arvomaailmasta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Yleisöstä nousi käsi kysymystä varten. […]

Valtavan karismaattisten ihmisten esiintymiset virtaavat mielikuvissani, kun ajattelen Nordic Business Forumeita vuosina 2011-2015. En muista, mitä Richard Branson opetti. En, mitä Malcom Gladwell. Muistan vain sen, millaisen tunteen he minussa herättivät. Branson, Al Gore, Arianna Huffingon ja Simon Sinek. Idolini. Ihan siinä muutaman metrin päässä minusta. Muistan myös yrittäjäystävien kanssa koetut ykseyden, yhteenkuuluvaisuuden hetket. Loirin […]

Juuri nyt olen väsynyt; flunssainen, kärsimätön ja levoton. Haluan sulkea somesta ja perinteisestä mediasta tulvivat huonot uutiset pois elämästäni. Haluan vetäytyä hyvän vahvaan syliin. En muista ’90-luvun alun lamasta oikeastaan mitään. Olin silloin reilu parikymppinen opiskelija, joka teki kolmea osa-aikatyötä – eri aikoina viikosta eri hommissa, siis en suinkaan 24/7 kolmea työtä ja opintoja. Somesta ei […]

Pelko. Mitä se meissä saa aikaiseksi? Yksi hyökkää. Toinen sulkeutuu. Kolmas alkaa elää vain puolittain, kulkee elämässään seinien vierustoilla, ei herätä huomiota. Neljäs, hän, joka jostain syystä yhtäkkiä tajuaa elämän tarjoamat mahdollisuudet, alkaa elää vahvemmin. Hän ei vastusta muutosta, mutta taistelee pirusti päämääränsä eteen. Hän kohtaa matkallaan ihmisiä, jotka hyökkäävät, sulkeutuvat ja kulkevat seinien vierustoilla. […]

Kävin vesipuistossa Espanjassa. Se oli samanlainen kuin kolmessa muussakin paikassa Etelä-Euroopassa. Asiointi siellä oli rakastettavan helppoa: tuolta vuokrataan safety deposit box, tuolta taas massiiviset uimarenkaat villissä virrassa laskemista varten. Ja aah, tuolta äidille kahvia ja lapsille jäätelöä. Helppoa. Kulutin päivän aikana erilaisiin sisäänpääsymaksuun kuulumattomiin palveluihin räävittömän summan rahaa. Eikä se sisäänpääsymaksukaan ihan pieni ollut. Kuluneen vuoden […]

Luin äsken harppomalla läpi Mary Meekerin kokoaman Internet trends 2015 -raportin. Aiempien vuosien raporteista olen jo oppinut, että mikä Meekerin raporttiin päätyy, on pian osa omaa arkeani. Tämän päivän uusi sanani on Xiaomi. Olen niitä, jotka aamulla ensimmäisenä avaavat älypuhelimen näytön tarkastakseen mitä maailmassa on tapahtunut. Päivän aikana käytän puhelintani lukemattomiin eri tarkoituksiin, ja Meekerin […]

Äsken alkoi naurattaa. Olen viimeisten päivien aikana pyöritellyt keskusteluissa kollegojen ja konsulttien kanssa aika paljon sanoja tuotehallinta ja toiminnanohjausjärjestelmä. Ja voin kertoa, että välillä siinä on toden totta ollut aikamoinen taisteluhenki päällä. Periksi ei anneta, kele! Tämä vielä ratkaistaan! Päätöksiä, päätöksiä! Aiemmalla urallani olin tekemisissä vain tuoteketjun loppupään kanssa. Lähes 19 vuoden ajan perehdyin asiakkaan […]

Tämä on avoin kirje vielä synnytyssalissa pakertavalle Suomen hallitukselle. Sille, joka kohta rääkäisee ensimmäisen kerran ääneen, ja jota me kaikki kuvaamme ja jonka synnystä jaamme uutisia läheisillemme. Olipa taannoin ’90-luvun lopulla nuori nainen, joka ryhtyi työllistäjäksi. Hän tiesi omasta kokemuksestaan muidenkin nuorten naisten olevan kaltaisiaan tunnollisia, kekseliäitä ja innostuneita työntekijöitä. Hän ei tiennyt tuon taivaallista TES-sopimusten […]

Kopioin, kansitin, kuljetin. Nimittäin Kansallista Mediatutkimusta, Päättäjien mediatutkimusta ja TGI:tä. Kymmenien sivujen raportteja, joita kollegani olivat luoneet. Kysely, data, graafi, teksti. Analyysi. Vuosi oli 1988 ja työpaikkani yksi ensimmäisistäni, Gallup Media. Oppikouluni markkinoinnin maailmaan. Kyllä maailma oli tuolloin selkeä. Raportit toimitettiin paperiversioina asiakkaille, jotka tekivät niiden perusteella markkinointia koskevia päätöksiään. Sittemmin niistä syntyi tietokantoja, joista […]

Aamu alkoi kävelypalaverilla metsässä villiruokamies Sami Tallbergin kanssa. Maistoin elämäni ensimmäisen kerran maksaruohoa, vuohenputken vartta, kallioimarteen juurta, niittysuolaheinää ja keto-orvokkia. Mies meni kovaa vauhtia edellä, pysähtyi milloin katajan, milloin sembramännyn kohdalla.Hän maistatti, tuoksutti. Hän intoili. Minä ihailin. Jatkoin palaveriin Sami Jämsénin kanssa. Näin videon, joka nosti kyyneleet silmiin. Näin logon, liikemerkin, viivoja, hiomisen tulosta, värisävyjä, vivahteita, […]

Velvollisuudentunne, vastuu, mitä ihmiset ajattelevat, en voi, minun on vaan pakko. Sanoja, jotka kaikuivat päässäni reilut kaksi vuotta sitten miettiessäni elämänmuutosta. Päätin kuitenkin hypätä, kokeilla työurallani vielä jotain muutakin kuin yrittäjyyttä. Onneksi päätin. Huippu-urheilijan uran ei odoteta jatkuvan samanlaisena lopun ikää. On itsestään selvää, että nuoremmat tulevat kilpakentille ja ovat innokkaampia, paremmassa kunnossa, valmiimpia oppimaan […]

Kuuntelin viime toukokuussa intohimoista keskustelua grillaamisesta. Enkä niinkään itse grillaamisesta, vaan grillaamisesta Weberillä. Opin, että Weber on Huomattavasti Laadukkaampi kuin kilpailijansa. Mutta mikä parasta, Weberillä grillaavat (miehet) kuuluvat heimoon. He ovat weberistejä. Eilen, noin 10 kuukautta sen jälkeen, kun havahduin Weber-brändin olemassa oloon, ostin oman Weberin. Brändilähettiläät ovat ihmisiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti johonkin merkkiin. Yritykset […]

Leivoin kolmekymppisenä pullaa kotikeittiössäni. Tätini seurasi taikinan valmistumista. ”Mummusi olisi kyllä kauhuissaan, jos olisi nähnyt tuon.” ??? ”Sulla on monitoimikone, mutta sä teet taikinan käsin. Mummu ois antanut mitä vaan tollasesta koneesta.” Minun sukuni naisilla on aina ollut intohimoinen suhde ruokaan. He ovat kokeneet ajan, jolloin ruokaa ei ollut, mutta myös sen, kun sitä on […]

”Oletko pitänyt osaamisesi ajan tasalla?” Kysymys, joka jokaisen markkinoinnin parissa työskentelevän olisi viimeistään nyt syytä kysyä itseltään. Maailman digitaalinen muutos on vyörynyt levybisneksen ja kustannusyhtiöiden kautta kaupan arkeen. Ammattikunnat johtajista bändien kitaristeihin ovat jo saaneet kokea miltä tuntuu, kun maa järisee jalkojen alla. On ollut pakko oppia uutta ja keksiä oma bisnes uudelleen. Kaltaiseni neli- […]

Tammikuussa 31 vuotta sitten sain tutustua työelämään Uudenmaan verovirastossa. Kahden viikon ajan matkustin aamulla koulun sijaan Itä-Pasilan betonibunkkereiden ytimeen oppiakseni mitä työnteko on. Opin tärkeän asian: kaksi kertaa päivässä vietetään viidentoista minuutin mittainen kahvitauko. Tasan kello kymmenen ja tasan kello neljätoista. En muista tuosta tet-jaksosta mitään muuta. Hämärä muistikuva mapittamisen apuna toimineesta pahvisesta aakkostimesta minulla […]

Olen miettinyt ammatillista kehittymistä ja osaamista viime viikkoina todella paljon. Koska työskentelin vuodet 1996 – 2013 yrittäjänä ja vuodesta 1998 työllistäjänä, olen ehtinyt oppia laajalti liiketoiminnan eri osa-alueita oman alkuperäisen ammattini, viestinnän, lisäksi. Olen elänyt epämukavuusalueella opetellessani asioita, jotka eivät ole kiinnostaneet pätkääkään, mutta joita on ollut pakko oppia. Paljon olen saanut oppia sellaistakin, mistä […]

Kävin tällä viikolla sähköpostikeskustelun pienen, taloyhtiöille asiantuntijapalveluita tuottavan yrityksen kanssa. Etsin apua asumiseen liittyviin teknisiin kysymyksiin. Lähetin verkkosivuilta löytyneeseen osoitteeseen sähköpostiviestin, jossa kysyin ”Olisitko halukas keskustelemaan tarjoamistanne palveluista kanssani puhelimitse tulevalla viikolla?”. Keskustelu eteni muutaman rivin verran tarkentavilla kysymyksillä ja vastauksilla. Parin päivän päästä sain uuden viestin: ” mihinkäs se soitto jäi?” Tässä vaiheessa alkoi […]

”Kuluttaja on niin kovin vaikea tavoittaa nykyään.” ”Eiköhän tämä vouhkaaminen mene kohta ohi.” Näihin kahteen lauseeseen kiteytyy monen suomalaisen yrityksen ongelma: valitetaan kuluttajan ja/tai asiakkaan käyttäytymisen muutoksesta sen sijaan, että otettaisiin siitä kaikki hyöty irti. Suomalaiset teollisuusyritykset ovat pitkään onnistuneet toimimaan laadukkaiden tuotteiden ja nerokkaan insinööriosaamisen varassa. Meillä on runsain mitoin prosessiosaamista. Teknologiaan investoidaan, jotta […]

Pakkasin aamulla repun yläasteen koulupäivää varten. Sijaistin lastani, joka oli saanut tätä päivää vastaan viettää yhden ylimääräisen vapaapäivän syysloman yhteydessä. Koululla oli tänään ”Open House” -tapahtuma. Kutsussa tosin lukee päivän nimen alla lihavoiduilla kirjaimilla, että joko oppilas tai hänen vanhempansa osallistuu opetukseen tänä päivänä. Eli ei vapaaehtoinen, mutta open kuitenkin. Tarkoitus on hyvä: näyttää vanhemmille, […]

Tiedättehän vanhemmat, jotka heräävät sunnuntaisin viideltä viedäkseen lapsensa jääkiekkotreeneihin? Käyttävät perheen kesälomarahat maksaakseen lapsensa moottoriharrastuksen? Unelmoivat, että lapsesta tulisi isona maailmanluokan urheilijatähti. Minä unelmoin, että lapseni omaksuvat kasvaessaan Miki Kuusen asenteen. Seurasin eilen illalla television ajankohtaisohjelmaa, jossa Miki Kuusi oli vieraana. Miki tunnetaan yrittäjäpiireissä – ja nykyisin jo laajemminkin suomalaisessa liike-elämässä – Slushin kantavana voimana. […]

Media on julkaissut näin joulun alla runsaasti juttuja, joita lukiessani muistan miten hyvin asiat omassa elämässäni ovat. Media on myös uutisoinut runsaasti pelottavia ja huolta aiheuttavia uutisia, sillä sellaisessa maailmassa me elämme. En syytä mediaa. Maailma on myös kaunis ja täynnä onnen hetkiä. Maailmassa – myös täällä Suomessa – tapahtuu päivittäin onnistumisia ja asioita, joista […]

”Mä pidin tilastoa käynneistäni. Tutkin tuloksia ja totesin, että ei mun kannata käydä päivällä myymässä. Mies palautti kuitenkin imurin illalla kotiin tullessaan. Aloin käydä alkuillasta: kerroin, että teen tutkimusta siivoamisesta ja olen valinnut heidät. No siellä mä sitten kartoitin siivouskäytäntöjä ja tamppasin mattoja. Musta tuli maailman paras lisälaitteiden myyjä. Se yksi perulainen voitti mut itse […]

Spläsh! Ketsuppi roiskuu tarjoilijan kämmin vuoksi kaikkialle, seinille ja lattialle. Ja minun upouudelle valkoiselle paidalleni. Vedän syvään henkeä. Olen pitkän päivän päätteeksi syömässä gastropubissa Lontoossa. Väsyttää ja pinna on todella kireällä. Tarjoilija keskittyy puhdistamaan toisen asiakkaan vaatteita. Odotan vuoroani… Ravintolan esimies saapuu vierelleni pahoittelemaan tilannetta. Hän kyykistyy puhumaan viereeni, jotta kuulisin kunnolla mitä hän sanoo. […]

Koska Mulberry on yksi ”mun brändeistäni” annoin mainosfilmille YouTubessa poikkeuksellisesti mahdollisuuden. Voin sanoa, että se oli sen arvoista! Hyvä mainonta koskettaa, sanotaan. Kyllä. Se myös viihdyttää ja riemastuttaa. Nauroin ääneen tätä katsoessa.

Kuulin muutama viikko sitten kaupan ammattilaiselta sanan hybridikuluttaja. Pidin siitä välittömästi. Minusta se kuvasi omaa lapsuuttani 1970-luvulla: äidin kanssa asioimme bussilla Hakaniemen halliin ja torille, kotikadulle ajavalta kala-auton myyjältä äiti osti viikoittain kalaa ja juureksia. Lähikauppamme oli keltainen Elanto, josta ostin äidin pyynnöstä maitoa ja itselleni Pinna-mehujään. Leppävaaraan rakennettuun Maximarketiin ajettiin isän autolla lähinnä hämmästelemään […]

Kotitaloni katolla oli 16 metriä pitkä LA-radiopuhelimen antenni. Minut tunnettiin tunnuksella Olga, naapurintyttö tunnuksella LadyX. Olin napannut tunnuksen Kippari Kalle -sarjakuvasta. En muista miksi. Tutustuin ihmisiin, joita kaikkia yhdisti jutustelu radiopuhelintaajuuksilla. Elettiin ’80-lukua. Kuuluin yhteisöön, jonka jäsenten ammatti, sosiaaliluokka tai muu status ei ollut missään määrin merkittävää tai kiinnostavaa. Silti olimme vahva yhteisö. Yhteisöistä puhuvat nyt ihan […]

Nieriä menossa uuniin. #Eskimo leivinpaperiarkki lasivuoan suojana. Kalan mausteina suolan lisäksi sitruunaa ja tuoretta timjamia. Ou jeah! #chezsuzanne #rakastanruokaa @eskimofin Kuva, jonka spaloheimo (@spaloheimo) julkaisi on Marras 11, 2014 at 4:59 PST

Olen niin sanottu A-tyypin persoonallisuus. Insights-persoonallisuusanalyysissä minua kuvataan punaisella ja keltaisella värillä. DiSC-profiililtani olen vahva D. Tämä ei liene yllätys yhdellekään ihmiselle, jonka kanssa olen joskus ollut vuorovaikutuksessa. Kaiken tämän dynaamisuuden, iloisuuden ja rohkeuden toinen puoli on levottomuus, kärsimättömyys ja lyhytjännitteisyys. Ei ihme, että sain ystävältäni 1990-luvun alussa lastenkirjan, jonka otsikko oli ”Rauhoittuminen on helppoa”. Suoraa […]

Tehokkuus, tuote, tuotekehitys, tehdas, tuotantotalous, toimitusvarmuus. Niistä on Suomen sodanjälkeinen menestys tehty. Samaan aikaan naapurimaassamme on keskitytty palvelemaan asiakasta ja rakentamaan brändejä, toteuttaen tuotanto tehokkaasti siitä huolimatta. Hieron suolaa haavoihinne: Volvo, ABBA, Hennes&Maurtiz, Ikea! Jokainen näistä on ensisijaisesti brändi, jonka tärkein tehtävä on tuottaa mielihyvää asiakkaalleen. Niin hirvittävän, kammottavan yksinkertaista se on. Mielihyvää asiakkaalle.

Lapsuudenkesinä kuljin usein äidin kanssa humisevien honkien keskellä kuivassa, valoisassa kangasmetsässä. Vasta aikuisena ymmärsin kävelleeni hyvin hoidetussa talousmetsässä, johon Suomen sodanjälkeinen kasvu perustui. Suhteemme paperiin on intohimoinen. Emme ole valmiita luopumaan siitä. Puheen tahti kiihtyy ja äänensävy kohoaa, kun aletaan keskustella paperista luopumisesta. Sanomalehti halutaan aamiaispöytään, vaikka se pitää hakea postilaatikosta räntäsateen keskeltä taloyhtiön pihan […]

Yövyin Oulussa hotellissa. Seisoin suihkussa ärtyneenä, kun en saanut hanaa toimimaan. Kirosin hanavalmistajan, jonka hanat kehittyvät niin nopeasti, että käyttäjä ei pysy perässä. Sain hanan lopulta toimimaan. Huoneen pöydällä oli kehotus suositella hotellia Tripadvisorissa. Mietin miten iso muutos tuon laminoidun kehotuksen takana on mahtanut olla. Mielikuvittelen värikkäitä keskusteluja, joita hotelliketjun johto on käynyt tämän paperin […]

Sunnuntain kunniaksi #kahvia pressopannulla. Kahvi säilyy tietenkin Tupliksessa. #Eskimo @eskimofin Kuva, jonka spaloheimo (@spaloheimo) julkaisi laitteella Loka 10, 2014 at 11:56 PDT

Monesti muutos alkaa jo kauan ennen kuin se antaa näkyviä merkkejä itsestään. Pöhöttää, väsyttää ja kolottaa. Sitten tulee päivä, jolloin katsoo peiliin sadannen kerran ja ajattelee, että en halua tällaista elämää. Siitä muutos alkaa. Nuorempana luulin asioiden muuttuvan taikasauvaa heilauttamalla.  Tähän ikään mennessä olen oppinut, että muutos on oikeasti pirun vaikeaa. Yritysmaailmassa pöhöttyminen on ihan […]

Katsoin ensimmäistä kertaa Twitterin ryydittämiä Euroviisuja vuonna 2010. Pää tuntui räjähtävän ajatuksesta, että eri puolilla Eurooppaa ihmiset katsovat samaa tv-ohjelmaa ja kommentoivat sitä yhdellä ja samalla verkkofoorumilla. Taakse olivat lopullisesti jääneet ajat, jolloin belgialaiselle ystävälle ei saanut sanaa perille matkan aikataulun siirtymisestä, koska Suomessa oli postilakko, eivätkä kirjeet kulkeneetkaan. Kahdelle ’80-luvun nuorelle ei ollut tullut […]

Ystäväni Kirsimari Kärkkäinen lanseerasi eilen oman ison unelmansa, Telakan. Ei, hän ei aio alkaa kilpailla korealaisten laivanvarustajien kanssa. Sen sijaan suomalaiset muotisuunnittelijat pääsevät Kirsimarin kokemusta ja verkostoja hyödyntäen vauhdittamaan kasvuaan. Telakassa yhdistyvät monet hyvät asiat: yhdessä tekeminen, brändin rakentaminen, verkoston johtaminen ja suomalaisen designin kansainvälistäminen. Kaikki voittavat. Hurraa! Lanseerausjuhlien tarjoilusta vastasivat A21 Diningin ja A21:n taitavat […]

Työnohjauskouluttajani Jorma ja Pekka kyseenalaistivat denotaation, sanojen ilmeisen merkityksen, heti vuosia sitten alkaneen koulutuksen alussa. He opettivat, että luuloistamme huolimatta kahden ihmisen sanoitus niinkin yksinkertaiselle asialle kuin juomalasille voi olla hyvin erilainen. Yksi sanoo, että pitelet kädessäsi Kaj Franckin suunnittelemaa lasia, toiselle kädessäsi on koboltinsininen lasi, kolmannelle hyvä viskilasi. Juomalasia vähänkään monimutkaisempi asia tarvitsee ymmärretyksi […]

@JannePullinen @villetolvanen @SPaloheimo Unohda digitalisoituminen, kyse aina ollut pysyvästä muutoksesta, jossa mukautuvimmat pärjäävät. — Arhi Kivilahti (@ArhiKivilahti) October 21, 2014

…voidakseen ratkaista asiakaspalvelun kiperät tilanteet nopeasti ja brändin kannalta oikein, sanoi DNA:n Kati Riikonen viime keväänä Digitalistin seminaarissa. Se kolahti. Amerikkalainen Hawke&Co oppi tämän pari päivää sitten kipeytyneen kantapään kautta. Tyytymätön asiakas twiittasi kokemuksestaan, johon yritys vastasi alentuvasti ”Varmaankin 320 Twitter-seuraajaasi arvostavat tätä”. Nousi myrsky. Ja ihan syystäkin. Ei mennyt kauaa, kun joku julkaisi tilaston alkuperäisen […]

Markkinointi-ihmisten suurimmat hetket liittyvät täydellisen brändilupauksen luomiseen. Yhteen lauseeseen pitäisi pystyä kiteyttämään kaikki, mitä brändi haluaa fanilleen tarjota. Ei ole niitä helpoimpia hetkiä. Ystävättäreni asui 1990-luvun lopulla Raumalla. Hän kertoi minulle silloin raumalaisesta naisten alusasukaupasta, jossa oli poikkeuksellisen hyvä valikoima ja palvelu. Tulin tänään elämäni toisen kerran Raumalle. Ainoa asia mitä täältä tiesin, oli tuo […]

Jee, supermuija @SPaloheimo aloitti viimein blogin! Bookmarkatkaa http://t.co/VPGrY0zsQ6, jos haluatte lukea rautaista biznez-asiaa. — Heidi Lemmetyinen (@HLemmetyinen) October 18, 2014

Ladataan Ilman toista ei ole toisen menestystä @taivashelvetti @rantanensusanna @careerheebo @pfredman Suppiksetkin kasvavat yhdessä. Näytä Instagramissa

Pysähdyin eilen mökkimatkalla lounaalle ja ostoksille Heinolan Heilaan. Hyllyt vetivät minua puoleensa houkuttelevalla valikoimallaan ja esteettisyydellään. Etukäteen ostettavaksi päätetyn lihan, punajuurten, pienen juustolan herkkujuuston ja pienpanimo-oluen lisäksi ostin lukuisia heräteostoksia, jotka eivät todellakaan tuntuneet sortumiselta heräteostoksiin. Päinvastoin.

Puhuin kuluneella viikolla pariin otteeseen kollegoilleni brändin merkityksestä. Käytin esimerkkeinä mm. kolmionmallista, lapsuudesta tuttua Trip-mehua sekä ekaa ja nykyistä automerkkiäni Volkswagenia. Huikkasin talouspäälliköllemme Pirjolle tehtaalta maanantaina lähtiessäni, että seuraavalla kerralla mä puhun kynistä ja korkokengistä.

Ladataan Syyslomapäivä kotikaupungissa. #Akateemisesta 5 kirjaa perheelle. Elämys täydentyi Cafe #Esplanadessa cafe au lait'n ja croissantin äärellä. Näytä Instagramissa

Kirjoitin tänään kollegoilleni sähköpostin, jossa kerroin millaisia tunteita Nordic Business Forum minussa herätti tänä vuonna. Olen viikon varrella lukenut muutamia aivan loistavia kiteytyksiä opeista, joita ystäväni matkaansa foorumista keräsivät. Minulle NBF on kuin aivospa, jossa käyn kerran vuodessa keräämässä inspiraatiota ja energiaa. Tässä kirjeeni kollegoilleni, ole hyvä! Hei! Mulle NBF on aina ollut aivojen spa. […]

.@SPaloheimo Omassa setissä todetaan "Poikkeuksellinen menestys ei ole koskaan syntynyt hakemalla kelpaamista ja hyväksyntää muilta." #hymiö — Petri Rajaniemi (@petrirajaniemi) October 17, 2014

”Meillä on Suomen paras henkilökunta.” Kuinka harvoin tuon lauseen kuuleekaan! Tänään sen lausui Vilkas Commerce Dayssa ääneen  Confetti.fi:n toimitusjohtaja. Twiittini aiheesta herätti keskustelua kehumisesta ja hyvistä työpaikoista. Kulttuuri ja siihen sopivien ihmisten rekrytoiminen ovat monen menestyvän yrityksen julkinen salaisuus. Viimeisen viikon aikana olen kuullut lukemattomia kertoja, että ihminen, ihminen, ihminen on bisneksen menestystekijä nro 1. En voi itse […]

#VCD14 http://t.co/GnGF4tXwiK #yrittäjä kertoo yrityksen tarinaa: sitten vaimo jäi pois töistä …ja sit mä jäin pois töistä. #Yrittäjyys ♥♥ — Susanna Paloheimo (@SPaloheimo) October 16, 2014

Ladataan My great new #gimmicks. The end of my-phone-battery-is-empty -talks. Love the #Puro design. The pen is great too. Pink, of course! #VCD14 Näytä Instagramissa

Loading I’m speechless… What an amazing start for #NBForum2014 Artist David Garibaldi just took my breath away. View on Instagram

#Arla #somekokki oppi markkinoijille: tervetuloa #dialogin maailmaan. Sitä ei voi rahalla ohjata. #digitalist #viestintä

Olin viikonloppuna piirtämässä itselleni sukupuuta Jämsässä, isän ja äidin sukulaisten luona. Nuorempana suvun tarinat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa, mutta keski-iässä minussakin on herännyt kiinnostus juuriani kohtaan.

Ajelin aamulla töihin ja kuuntelin radiosta lukuisia mainoksia, joissa lueteltiin yritysten kotisivujen osoitteita. Tiedättehän: www.meidänfirma.fi. Jotain on pielessä, ajattelin.

Kaikkialla toistellaan, että perinteinen media on kriisissä. Niin se onkin. Mainostajat pakenevat lehtien sivuilta ja televisiosarjojen katkoilta verkkoon. Tilaajamäärät laskevat. Maksumuureja suunnitellaan.

Tyhjensin tänään sisarusteni kanssa vanhempieni jäämistöä talon uusien omistajien tieltä. Tavaraa on paljon. Mielessä pyöri tähän elämänvaiheeseen kuuluva kysymys: mitä minä aikanaan jälkeeni jätän?

Kysyn viestintäkollegoiltani usein, mikä on hänen työnantajansa tärkein tavoite seuraaville kolmelle vuodelle. Vastaus liittyy usein kasvuun. Seuraavaksi kysyn, mistä kasvu tulee, millaisille asiakasryhmille myytte nyt ja tulevaisuudessa, mikä on eri liiketoiminta-alueiden prosentuaalinen osuus myynnistänne ja miten olette tavoitteisiinne ajatelleet päästä.

Yritykset ovat heränneet tarinankerronnan voimaan osana mainetyötään. Mutta miksi? Siksi, että asiakkaat, ovat sitten kuluttajia tai toisia yrityksiä, tekevät suuretkin hankintapäätökset tunteella. Kuulen jo vastaväitteesi, mutta mietipä tätä: oletko koskaan kuullut ihmisestä, joka on ostanut asunnon vain siksi, että se oli halpa?

”Näitkö mun pojan siinä tv-mainoksessa?” ”Mä en katso tv-mainoksia, kelaan ne aina yli, kun en mä kato mitään suorana…”  Viime aikoina olen törmännyt tällaisiin tv-mainontaa koskeviin keskusteluihin aika usein. Ja silti näyttää siltä, että aika suuret euromäärät edelleen kulkeutuvat mainostajien budjeteista mediatoimistoille, tuotantoyhtiöille ja tv-kanaville. Samaan aikaan ansaittu ja oma media kärsivät pienistä budjeteista ja […]

Vuodenvaihde on jälleen ollut vilkasta yrityskauppojen aikaa.

Sain tänään nähdäkseni erään yrityksen riskikartoitusraportin, jonka oli laatinut vakuutusyhtiö. Selasin sisällysluetteloa innoissani, jotta olisin löytänyt kohdan ”maineriskit”. Mutta ei sellaista löytynyt. Liian tuttu juttu.

Syksyn kuumia keskustelunaiheita ovat mobiilimarkkinointi ja sisällöntuotanto digitaalisiin viestintäkanaviin. Tilastot näyttävät toinen toisensa perään faktaa älypuhelinten käytön lisääntymisestä, verkkomainonnan kasvusta ja perinteisen median suurista ongelmista mainoseurojen vähentyessä. Puhetta on paljon.

Istun junassa matkalla Jyväskylään. Nautin siitä, ettei tarvitse ajaa. Vielä enemmän nautin siitä, että voin samalla tehdä töitä ja kurkata välillä Facebookista, mitä kavereille kuuluu. Olen syntynyt vuonna 1968, joten en pidä verkossa liikkumista junamatkan aikana itsestään selvyytenä, vaan arvostan! Kiitos Soneralle tästä.

Sosiaalisen median palvelut muuttuvat sellaista vauhtia, ettei kukaan voi kutsua itseään guruksi.

Seurasin sunnuntai-iltana Iskelmän 12-vuotissynttäreillä, Iskelmäristeilyllä , täydellistä oppituntia fanien kohtelusta.

Hesarin ansiokkaassa Merkintöjä-kolumnissa Annukka Oksanen nosti 18.9. maljan tanskalaiselle Jane Pedersenille, joka oli rohkeasti kieltäytynyt maksamasta suojelurahaa miehille, jotka olivat sitä tältä 67-vuotiaalta kahvilanpitäjältä elokuun lopussa vaatineet. Kolumni päättyi maljan nostamiseen myös muille, jotka eivät anna pelon tukkia suutaan. Usein suun avaamisen tuloksena vanhat, väärät tavat ja mallit muuttuvat. Hyvä!

Katselin kesällä ystävieni mökeillä keittiön kaapeista löytyvien tuotteiden brändivalikoimaa. Taustaksi sen verran, että samat ihmiset ovat niitä, jotka haikailevat Italian ja Ranskan mahtavien ruokakauppojen perään. Siellä kun ruoka on niin ihanan tuoretta ja monipuolista! Aika monesta kaapista löytyi kaupan omia merkkejä. Niitä halpoja, tiedättehän.

Kuuntelin joskus hamassa historiassa Jaikun perustaneen Jyri Engeströmin esitystä verkon tarjoamista muutoksen mahdollisuuksista.

Tänään on vietetty Yrittäjän päivää. Yrittäjäneuvos Riitta Antinmäki teki aikanaan ison työn kasvattaakseen yrittäjien arvostusta. Hän sai aikaan sen, että yrittäjille pystytettiin patsas ja kalenteriin tuli kaksi vuotta sitten tämä Yrittäjän päivä. Kiitos Riitta! Olet idolini.

Läheinen ystävä kävi viikonloppuna kylässä. Kommentoi lattioilla ja pöydillä olevia lehtipinoja kevyen ironisesti. Että aika paljon lehtiä sulla.

Ei, en aio vielä käyttää sitä ässällä alkavaa sanaa, joka kuvaa kuukausia kesän ja talven välissä. Nythän on vielä kesä!

Rakastan työtäni viestintäkonsulttina. Syitä on lukemattomia, mutta teknologinen kehitys ja yhä uudet viestintävälineet ja -kanavat ovat sieltä kärkipäästä. Ajattele nyt, kun aloitin työt toimistotyttönä 80-luvun lopussa, tärkeimmät työvälineeni olivat suikurajohtoinen lankapuhelin ja faksi. Telexiäkin sain käytellä. Tämän päivän välineet ovat aika kaukana noista.

Suomi on täynnä hienoa tarinoita, jotka vain odottavat kertomista.

Olen jo vuosia toivonut voivani saada kampaamokäynnin oheispalveluna myös manikyyrin.

Koska viimeksi olet kysynyt itseltäsi miksi menen juuri tähän työpaikkaan päivittäin? Ja miten voin tehdä tästä työpäivästä hyvän?

Sain ’90-luvulla vierailla työni puolesta useilla konepajoilla ympäri Suomen. Suurimman vaikutuksen minuun teki käynti Lillbackalla Alahärmässä ja Kauhavalla.

Pysähdyin aamun Hesaria lukiessani pienen kuvan äärelle sivulla B2. Siinä istui neljä hyvännäköistä aikuista ihmistä kuin Dressmanin mainoksessa. Ainoa poikkeus oli nainen kuvassa. Keitä nämä tyypit ovat?

Menin eilen Akateemiseen Kirjakauppaan ostamaan ystävälle Kirsi Pihan ja muiden Ellun Kanojen (voiko muuten olla makeempaa yrityksen nimeä?) kirjoittamaa ansiokasta väitekirjaa Mitä tapahtuu huomenna? [Viestinnälle].

Työskentelin yli 20 vuotta sitten asiakaspalvelijana laivaterminaalissa. Aamukuudesta kymmeneen lähtöselvitimme päivittäin kiireellä tuhatkunta innokasta matkailijaa ja toivotimme hauskaa päivää etelänaapurissa. Usein kävi niin, että jokin meni pieleen:

Sain eilen olla mukana Keskon sidosryhmätapahtumassa Kaupan Päivässä, jonne oli saapunut noin 650 suomalaista päättäjää kuulemaan esityksiä aiheesta ”Kuuleeko asiakkaasi mitä sanot?” Mielenkiintoisin esiintyjä oli Coca-Colan digitaalisesta markkinoinnista vastaava johtaja Michael Donnelly,

Olen kyllästynyt. Kaikkialla,  minne vaan katson, mitä luen, mitä linkkiä klikkaan, vastaan tulee huonoja ja pelottavia uutisia. Myönnän olevani uutisfriikki, jonka on vaikeaa olla edes lomamatkalla ilman uutisia.

Työpaikkamme alakerrassa on lounasravintola, joka myy mukaan täytettyjä leipiä ja salaattia.

Sain ilokseni osallistua torstaina asiakkaamme Keksintösäätiön 40-vuotisjuhliin Kaapelitehtaalla. Illan aikana tapasin useita ihmisiä, jotka ovat luomassa hyviä uutisia talousrintamalla.

Olen tällä viikolla käynyt poikkeuksellisen monta keskustelua Twitteriin liittyen.

Eilinen turinani puhemiesaseman saavuttamisesta sai aamun uutisia somesta lukiessa aivan uuden ulottuvuuden: maailman tunnetuin puhemies, Steve Jobs, luopuu Applen toimitusjohtajan tehtävästä!

Viime perjantaina ilmestyneessä Talouselämässä oli ansiokas juttu Vuokraturvan hallituksen puheenjohtajasta ja perustajasta Timo Metsolasta. Jutussa käsiteltiin Metsolan nousua alan ylivoimaiseksi puhemieheksi eli henkilöksi, jota media lainaa ja haastattelee mielellään, kun se käsittelee vuokra-asuntomarkkinoita tai asuntosijoittamista. Lämpimät onnittelut puhemiesaseman saavuttamisesta!

Olen hämmentyneenä seurannut suurta muutosta suomalaisten viestintäkäyttäytymisessä. Jo pitkään on naureskeltu vanhalle myytille, jonka mukaan suomalainen ei puhu eikä pukahda, murisee vaan. Kännyköillä pulistaan, netissä pulistaan, bussikuskiakin tervehditään jo. Mutta mitä! Nyt on alettu palvella asiakkaita ystävällisesti ja ajatella positiivisesti!

Olen hämmästyneenä seurannut uuden valtiovarainministerin haastatteluja suurimmissa viestimissä. Miltä kuulostaisivat tällaiset lauseet Kauppalehdessä tai Hesarissa: ”ministeri Harri Holkeri / Matti Vanhanen / Jyrki Katainen on selvästi tohkeissaan uudesta tehtävästään…” tai ”olette luonnossa vielä komeampi kuin kuvissa, sanoo lentoemäntä ministerille”?

Myönnän, olen ennakkoluuloinen ihminen. Nyt hävettää. Luin nimittäin viime viikon Annasta Susan Ruususen haastattelun.

Toy Story -leffoissa esiintyvä Buzz Lightyear sen sanoo: ”Kohti ääretöntä ja sen yli”. Lauseeseen kiteytyy mielestäni elämänasenne, josta meillä kaikilla olisi paljon opittavaa. Miksi tavoitella aidan ylittämistä matalimmalta kohdalta kun tavoite voi olla paljon isompaa, kauempana ja vaatia minulta enemmän? Tavoitteiden asettaminen ja lopulta niiden saavuttaminen tekevät elämästä mielestäni rikkaampaa. Olemme luoneet Taitomyllylle tämän kevään […]

Hesarin kuvajournalismi on sunnuntain vaalien jälkeen ollut niin hienoa, että haluaisin nostaa sille maljan! Kippis! Eilisessä HS:ssa Suomen tulevaisuus kiteytyi yli puolen sivun kuvaan Anni Sinnemäestä, jonka takana hymyilee leveästi Timo Soini, ilmeisesti tv-lähetyksen videoskriiniversiossa. Huikean hienoa! Alla komeili Päivi Storgårdista RKP:n valvojaisissa otettu todella ruma kuva, jossa huoli näkyi vahvasti. Joku voisi epäillä kuvatoimitusta […]

Kauppalehdessä oli viikolla juttu kaupajätti  ICAn Cokikselle Ruotsissa asettamasta boikotista. Hintaneuvottelut olivat päättyneet ilmeisen huonosti Cokiksen kannalta. Aihe oli sinänsä kuohuttava, mutta en nyt lähde sitä kommentoimaan. Paljon kiinnostavampaa jutussa oli se, ketkä antoivat lausunnot ICAn ja Coca Colan puolesta. Väitän, että jos tämä asia olisi uutisoitu Suomessa, lausunnot olisi antanut Ruokakeskon tavarakaupan johtaja / […]

Kuuntelin Iskelmää illalla. Kuulin jälleen aivan loistavan mainoksen, jossa edistettiin eläinten loislääkkeen myyntiä. Mainoksessa ensiintyivät varsin ansiokkaasti Kummeli-miehet, jotka ovat ratkaisseet asian tuon kyseessä olevan Drontalin mainoksessa ylikorostetun selkeällä kielellä.  Lääkemainontaa kun rajoitetaan Suomessa monin eri tavoin. Mainoksessa tulee esimerkiksi ilmaista seuraavat ”vähimmäistiedot”: a) lääkkeen nimi ja lääkeaineen nimi, mikäli lääke sisältää vain yhtä vaikuttavaa ainettab) […]

Mietin tänään ihmisten välistä kemiaa. Kuinka vahva rooli sillä edelleen ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa on. Voit käydä läpi vaikka kymmenen esiintymisvalmennusta, opetella miten puhua, pukeutua ja pitää käsiä, ja silti todeta, että joidenkin ihmisten kanssa yhteys vaan ei kerta kaikkiaan toimi. Tai sitten se toimii ihan satasella ensimmäisestä hetkestä lähtien.  Paras ystäväni käveli vastaan nelikuinen vauva sylissään […]

Päivä Perheyritystapahtumassa Finlandia-talon kongressisiivessä, ilta Aalto Entrepreneurship Societyn todella hienossa Hyvinvoinnin jälkeen -keskustelutilaisuudessa saman talon suurimmassa salissa. Huh. Melkoinen kattaus suomalaista yrittäjyyttä. Toistensa ääripäät, silti samalla asialla: miten Oy Suomi Ab pelastetaan? Vastuun kantaminen verojen maksamisen ja työllistämisen muodossa nousivat pinnalle molemmissa tapahtumissa. Illalla äänessä oli mm. suuresti ihailemani Risto Siilasmaa, joka käyttää suuren osan […]

Mies, jonka minä tunnen nimellä Lauri Tähkä, on tämän viikon suurimman viihdeuutisen takana. Olen tunnetusti ollut suuri fani jo monen vuoden ajan. Minut tuntevat ihmiset tietävät minun keikoilla  avoimesti tunnustavan rakkauttani tuota miespuolista barbia kohtaan: hän keikkuu nahkahousuissaan milloin missäkin asennossa, kiipeää katonrajaan, seisoo käsillään, nauraa, laulaa ja hurmaa. Illasta ja vuodesta toiseen. Tai hurmasi. […]

Kirjoitin Twitterin hakukenttään äsken nuo otsikon sanat. Ensimmäinen osuma on 14 tunnin takaa. Tänä aamuna Facebookin statuspäivitykset ovat täynnä linkkejä tähän aiheeseen liittyen. Mitä onkaan vielä edessä? Tunteisiin vetoavat asiat synnyttävät ihmisten välillä kiivaimpia keskusteluja, on kysymyksessä sitten ilmastonmuutos, luomuruoka, GMO-soijalla ruokitut siat tai ydinvoima. Harva meistä on minkään aiheen asiantuntija, joten mielipiteemme muodostuvat usein […]

Sain kunnian olla kutsuvieraana, kun reilut kolme vuotta toiminut Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma eli SRE maanantaina juhlisti aikaansaannoksiaan. Puhe ruuasta on viime vuosina lisääntynyt roimasti ja ruuan ja sen tekijöiden arvostus on SRE:n teettämän tutkimuksen mukaan kasvanut. Kouluruuasta keskustellaan enemmän kuin koskaan, ja luomu- ja lähiruoka ovat päätyneet jopa Suomen maabrändityöryhmän loppuraporttiin. Olen ylpeä suomalaisesta ruokakulttuurista. […]

Tapasin puolalaisen maahanmuuttajan. Naisen, joka kotimaassaan oli työskennellyt usean aasialaisen elektroniikkayrityksen myyntiosastoilla. Myyntihommien lisäksi mm. ostanut maahantuotavaa elektroniikkaa Kiinasta. Kertoi työstä aasialaisten kanssa: kuinka yhdessä firmassa oppi säästämään siitä, ettei ostanut muistikirjaa, vaan leikkasi A4-sivun neljään osaan ja käytti niitä muistilappuina (pomon vinkki). Kuinka matkusti aina julkisilla, kun oli työreissuillaan, sillä pomon mielestä säästäminen oli […]

Käytössäni on toistaiseksi Nokian E71, jo klassikoksi muodostunut bisnespuhelin. Firman sähköpostipalvelin vaihdettiin Microsoft Exchangen uusimpaan versioon kolme viikkoa sitten. Kaksi faktaa, jotka eivät sovi yhteen. Yhteystiedoista katosi puhelinnumeroita. Yhteystietoja katosi kokonaan. Tiedättehän: saat puhelun numerosta, jota et tunne. Vastaat virallisesti. Vastaaja naurahtaa. Koska hän onkin yksi työkavereistasi. Selittelet: nää on taas näitä Noksun ongelmia… Tai […]

Viimeistään kesällä ’85 Yhdysvalloissa opin, että televisio voi tarkoittaa muutakin kuin ykkös- ja kakkoskanavaa, jolla ajoittain lähetettiin Mainostelevision ohjelmia. Siihen aikaan Suomen tv:ssä hienointa olivat Technicolor-länkkärit, joita katseltiin koko perheen voimin. ”Amerikkalainen elokuva” oli mahtijuttu. Taisi se Dallaskin silloin jo kuulua viikko-ohjelmaan. Tänään vietin kotisohvalla sairaspäivää ja katselin telkkaria aamusta iltaan. Tarjontaa on kuin Vilkkilässä […]

Poliitikot, viihdetaiteilijat ja urheilijat ovat viihdejulkisuuden tuttakin tutumpaa polttoainetta. Jokaisen menestykseen vaikuttaa olennaisesti se, miten suosittuja he ovat. Tämän vuoksi he ovat enemmän tai vähemmän valmiita antamaan osan elämästään julkisuudellle. Ennen vanhaan mediajulkisuutta saattoi säädellä sen mukaan, miten paljon itse halusi tuoda elämästään esiin. Jos esiintyi aina yksin, se riitti. Mutta annas olla, kun ensimmäisen […]

Suomalainen yrittäjyys on saanut viime vuosien aikana uusia kasvoja. Enää äänessä eivät ole vain ne kymmeniä vuosia ilman kesälomia puurtavat pienyrittäjät, jotka raatavat pankkien, verottajan ja valtion armoilla. Uusi yrittäjäsukupolvi tekee mitä haluaa, etsii rahoitusta yksityisiltä pääomasijoittajilta, kasvattaa bisnestään verkon avulla ja suuntaa suoraan ulkomaille. Toistaiseksi heitä on vähän, mutta vihdoin mediakin on herännyt kertomaan […]

Sain tänään vierailla Kaupan päivässä, Keskon sidosryhmäseminaarissa, jota vietettiin jo 14. kertaa. Tällä kertaa Keskon 70-vuotisjuhlan kunniaksi, onnea vielä kerran! Tapasin tuttuja, vaihdoin kuulumisia, innostuin puhujista (loistavaa, Matti Apunen!) ja mikä parasta, tulin esitellyksi useille uusille tuttavuuksille. Monissa seminaareissa parasta antia ovat kahvitauot, lounaat ja päivän päätteeksi järjestettävät kokkarit. Ylivoimaisesti parhaita seminaareja ovat ne, joiden […]

Ville Syväniemi, mies joka kyllästyi lumenpudottamiseen. Laittoi kamat myyntiin nettiin. Päätyi jutun aiheeksi valtakunnan merkittävimpään sanomalehteen viikon aikana monta kertaa. Ihanko niin isosta asiasta oli kysymys? Hämmästyttävää. Julkisuus jatkui Iskelmän aamussa. Ja nyt Korkojen kera -ohjelmassa. Jaksan ihmetellä, miksi ihminen haluaa julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Ne, jotka ovat julkisuuden ytimessä, joko inhoavat sitä tai kehittävät […]

Aamuruuhkassa vastaan ajoi bussi, jonka ”numerokyltissä” luki isoilla kirjaimilla KIVISTÖN DÖSÄ. Arvelin sen olevan matkalla Kivistöön ja stadilaisen kuskin olleen aamulla huumorituulella. Mutta, ei, kyseessä olikin paremman luokan tilausajobussi. Sen kyljessä luki Kivistö. Kovin montaa tilausajobussifirmaa en nimeltä muista, ja joudun niitä kuitenkin työkseni aina silloin tällöin tilaamaan asiakkaiden käyttöön. Kivistö jäi kerralla mieleen. Tämä […]

Taitomyllyn yrityskulttuurin ydin on reilussa meiningissä ja 3K:n säännössä Kehu, kiitä, kannusta. Tuon säännön kehitin jo työskennellessäni nuorena asiakaspalvelussa yrityksessä, jossa esimies totesi meille säännöllisesti ”teitä saa aina kadulta lisää”. Sisuunnuin, ja aloin kehua, kiittää ja kannustaa työkavereita aina kun siihen oli aihetta. Sain valtavasti palautetta siitä, että kanssani oli kiva tehdä töitä. Yrityksessäni olen […]